Ylimääräiset menot joulukuussa...

Joulukuu pääsi tänä vuonna yllättämään pahasti. En muista miten kulut jakaantuivat (ja paljonko niitä oli) 2015 jouluna, mutta tuskin se tästä katastrofista oleellisesti erosi. Aloin käymään raha-asioitani tarkemmalla kammalla läpi tämän vuoden helmikuussa ja maaliskuussa perustin tämän blogin. Jos joulusta (ja uudesta vuodesta) jotakin laittaisin muistiin, niin se olisi yksinkertaisesti tämä: laske se budjetti tarkemmin, hei! Lasten ja aikuisten lahjat pysyivät budjetissa noin suurinpiirtein. Lasten lahjabudjetti oli yhteensä 200 euroa ja se meni yli ehkä 10-20 euroa per pää. Äidille ja siskolle ostin Madaran alesta käsivoidetta, mutta se maksoi 40% alessa varmaan 5 euroa kappale. Eniten rahaa joulukuussa (tai juuri niinä joulupyhinä) meni ruokaan. Aivan hillittömän paljon. Olin lisännyt ruokatilille 50 euroa joulun viettoa varten, mutta se oli nähtävästi täysin naurettava summa. Ruokaa oli myös aivan liikaa. Pipareita olisi riittänyt puolikas taikina, koska kilon taikinasta niitä syötiin pari viikkoa. Keksejäkin tein liikaa ja joulusuklaata ja karkkia tuli hieman poikkeuksellisesti paljon lahjaksi, joten niitä syödään edelleen. Tein kahdelle päivälle vähän eri ruuat, kun yhdestä ruuasta olisi syöty kaksi päivää. Tein myös eri jälkiruuat ja niitäkin oli näin ollen liikaa. Onneksi suurin osa saatiin syötyä tai pakastettua, mutta silti vähän ärsyttää ja harmittaa.

Ylimääräisiä menoja joulukuulle kertyi ainakin 325 euroa. Tässä ei kuitenkaan ole kaikki menot, koska maksoin ruokatililtä muutakin kuin ruokalaskuja. Yksi postilähetys oli jäänyt tulliin ja siitä piti maksaa noin 8 euroa ja sitä en nähtävästi muistanut merkata. Ostin Madaran 40% alesta kosmetiikkaa noin 50 eurolla (tosin näistä 10 lahjoihin), kahdet verhot, huonekalumaalia (tässä vaiheessa sisustuspuuska hellitti, saa nähdä milloin maalaan :D ), kävin lounaalla ja kirppiksellä, sekä ostin itselle(kin) joululahjaksi uuden pyyhkeen. Kävin ystävän luona syömässä ja vein sinne jälkiruuaksi jätskiä, ostin postimerkkejä, lahjat lasten opettajille ja kävin leffassa. Siinäpä se raha mukavasti kului. Käytin myös visaa, jota maksan 100 euroa tammikuussa ja vielä 60 euroa lisää helmikuussa...osa ostoksista on kyllä vitamiineja.

Laitoin joulukuun 15.päivä ruokatilille 490 euroa + joululisän 50 euroa. Nyt kun palkkapäivään on vajaa kaksi viikkoa, on tilillä 40 euroa (auton tosin tankkasin juuri, että bensa todennäköisesti riittää). Mitäpä tähän voi sanoa...tuhlasin reippaassa kahdessa viikossa ruokaan (ja mahdollisesti johonkin ekstraan, kuten se tullimaksu) 500 euroa. Joko ensi jouluna suunnitellaan paremmin tai sitten todellakin varataan enemmän rahaa joulun menoihin...

Sain vanhemmilta jouluna rahaa, josta laitoin osan lapsille (kuten vanhempien kanssa oli puhe) ja osa menee aika luontevasti ruokakassaan (huhhuh). Rahaa tuli lahjaksi vähemmän kuin aiemmin oli puhetta, koska suunnittelellusta ulkomaanreissusta tulee aika paljon kuluja. Kohde ei ole kaikista halvimpia ja eikä hotellikaan. Luulen silti, että kaikki osapuolet (myös reissun maksavat vanhemmat) ovat paikan päällä tyytyväisiä valintaan. Vanhempani tuskin olisivat itse valinneet noin hyvätasoista hotellia (ja kyseessa ei siis ole mikään viiden tähden luksuspaikka), mutta viihtyvät siellä varmasti. Ja lapset saavat ainakin yhden (toivottavasti ihanan) muiston siitä, kun olimme yhdessä isovanhempien ja siskoni kanssa ulkomailla. Ainakin itselleni on jäänyt lapsuuden ulkomaanreissut hyvin mieleen.

Olen laskeskellut tulevan reissun kustannuksia omalta osaltani. Niitä tulee matkavakuutuksesta, passeista ja lounassyömisistä, jotka ajattelin kustantaa itse. Hotellissa on puolihoito, mutta lapset varmasti haluavat jotakin pientä lounasaikaan ja iltapalaksi. Ja tietysti mahdollisiin ostoksiin voisi varata vähän rahaa. Reissutilillä on nyt 400 euroa, joten toukokuussa siellä on ihan riittämiin noihin menoihin. Olen vähän pohdiskellut tavoitteita ensi vuodelle (kuten moni muukin), mutta teen niistä erillisen postauksen. Muuttujia on aika paljon, vaan ainahan sitä voi suunnitella :).

Palkkapäivä: joulukuu

Joulukuun palkka tuli (ja meni). Näemmä rahan käyttö on joulun lähestyessä livennyt otteesta oikein kunnolla. Lahjojen osalta olen tosin pysynyt budjetissa ja ne on suurimmaksi osaksi nyt hankittu. Mutta muuten joulukuulle on taas kertynyt ihan kiitettävästi ylimääräisiä menoja. Madaran 40% ale ja jonkinlainen sisustuspuuska koitui kohtalokseni ja nyt on sitten käytetty luottokorttiakin...huokaus. Luottokortin maksan kyllä heti tammikuussa pois, mutta hävettää silti. Ja kun niitä ihan oikeitakin ostotarpeita on vielä, kuten uusi talvitakki ja alusvaatteita, sukkia yms. minulle ja lapsille.

Palkkaa tuli joulukuussa yksillä lisillä 1684 euroa. Koko vuoden tulot jäivät hieman alle 30 000 euron. Ensi vuonna ne jäävät todennäköisesti vielä pienemmiksi, koska lomaraha pienenee 30%. Joulukuussa säästöön meni tuttuun tapaan 150 euroa puskuriin, 50 reissusäästöön, 60 euroa Seligsoniin ja 180 euroa laskutilille. Puhelinlaskun sieltä maksoin jo ja odottelen vielä sähkölaskua. Auto vie enemmän polttoainetta pakkasella ja olen sitä nyt kovemmilla pakkasilla käyttänytkin useammin työmatkoihin. 60 euroa meni viime kuukauden bensoihin, mutta laitoin ruoka&bensa-tilille toiveikkaasti silti vain 50 euroa polttoaineeseen. Jospa pakkaset pysyisivät kohtuullisina ja olisin reippaampi pyöräilyn suhteen :).

Olen nyt käynyt ensimmäisen kerran varsinaisilla jouluruokaostoksilla (hamstrasin tässä vaiheessa vielä enemmän kuivatuotteita esimerkiksi leivontaan). Vielä kaksi suunniteltua kauppakäyntiä ennen aattoa ja ruokapuolen pitäisi alkaa olla pulkassa. Jääkaapissa on rajallisesti tilaa, joten kaikkea en pysty ostamaan kerralla, vaikka kaupoissa alkaa ensi viikolla varmasti olla ruuhkaista. Itselläni on onneksi useampi arkivapaa ennen aattoa, joten ehdin käydä kaupassa ja joulua vietetäänkin sitten etuajassa, koska aattona olen töissä.

Reissusäästön osalta tuli pieniä muutoksia suunnitelmiin, kun vanhempani ilmoittivat, että maksavat minut, lapseni ja sisareni kanssaan ulkomaille ensi vuonna. En varmaankaan lähde tuon reissun lisäksi vielä omalle reissulle ensi vuonna, vaan vasta seuraavana jos sittenkään. Vanhemmat kustantavat myös reissun ruokapuolen, joten omaa rahaa tarvitsen vain tuliaisiin (ja nyt muistuikin mieleen, että sekä lasten, että minun passit pitää uusia). Tarkoitus oli alkaa toukokuussa säästämään kesän 2018 reissua varten, mutta nyt ne rahat voikin käyttää muuhun. Todennäköisesti säästän puskuriin tai mahdollisesti sitä oman asunnon käsirahaa. Asunnon osto tuntuu kyllä tälle hetkellä kaukaiselta ajatukselta. Olen jälleen kerran vahvemmin sillä kannalla, että asuntolaina vähentäisi mahdollisuuksia tehdä valintoja töiden suhteen (haluaisin parin vuoden sisällä vaihtaa toiseen paikkaan), koska silloin tulisi lähes varmasti jäätyä vakipaikkaan, jos sellaisen nykyisestä työpaikastani saisin. Oma asunto olisi kiva juttu, mutta vielä tärkeämpää minulle olisi mielekäs työ. Pidemmällä tähtäimellä nykyinen työpaikka ei luultavasti tule sellaista tuomaan. Olen aika turvallisuushakuinen (ja mukavuudenhaluinen) ja ajatuksen tasolla muutokset eivät houkuttele. Toisaalta tiedän, että muutos on usein hyvä juttu ja tätä muutosta tuskin tulisin katumaan...no mutta, juuri nyt ei tarvitse muuttaa mitään. Onneksi, sillä arjessa on edelleen ihan riittävästi häsellystä ja menoa, kuten varmasti meillä kaikille :). Ihanaa joulun odotusta ja joulunaikaa kaikille lukijoille!

Laitetaan raha töihin :)

En tiedä olenko missään vaiheessa suunnitellut sellaista pitkän aikavälin sijoitussuunnitelmaa. Kaikenlaisia "suunnitelmia" on toki ollut ja niistä on tullut täällä blogissakin jaanattua. Paljon puhetta, vähän tekoja. Joulukuun lähestyessä aloin panikoida, sillä nythän olisi aika tehdä jonkinlaisia käytännön tekoja eli esimerkiksi ostaa lisää S-osuuksia (ja mielellään sellaisia, jotka todennäköisesti maksavat korkoa). Aloin pyöritellä asiaa mielessäni ja miettiä, että apua, entä jos olisikin parasta pitää rahat vaan tilillä, koska puskuri ei käytännössä ole edes valmis. Mutta sitten päätin repäistä ja lopettaa tuon tylsän himmailun. Kävin siis ostamassa seitsemän tänä vuonna eniten korkoa maksanutta s-osuutta. Niiden tuotto oli tänä vuonna yhteensä 90 euroa. Ainoa ehto noiden s-osuuksien ostamisessa oli se, että ne pitää nyt omistaa seuraavat 12kk. Minusta ei ole iso riski sitoa osa säästöpuskurista näihin, koska rahat saisi siis ulos ensi vuoden joulukuun alussa ja työsopimus minulla jatkuu nyt syksylle.

Lisäksi avasin tilin Bank of Norwegianiin, jonne olisi tarkoitus laittaa iso osa säästöpuskurista kasvamaan korkoa. Korko on tällä hetkellä 1,75, joten vuosikorko 2000 eurolle olisi noin 35 euroa. Palkkapäivään on vielä aikaa, mutta arvioin etukäteen todennäköisen palkan (vain yhdet lisät tässä kuussa) ja säästöjen tilanteen joulukuussa eli:

S-osuudet 800 euroa

Bank of Norwegianissa 2000 euroa

Laskutilillä 810 euroa (puhelin- ja sähkölaskun maksun jälkeen)

Seligsonissa 500 euroa

Reissutilillä 400 euroa

Säästötilillä 50 euroa

Yhteensä: 4560

Bank of Norwegianista rahan voi siirtää milloin vain pois, s-osuuksista vuoden päästä ja näiden lisäksi jäisi tileille Laskut/Reissu/Säästö yhteensä 1260 euroa puskuria yllättäviin tilanteisiin. Lisäksi minulla on luottokortti tonnin rajalla (ei tosin luotto-ominaisuutta). Seligsoniin säästäminen jatkuu kolmeen rahastoon 60 euroa kuussa. Painotuksia vaihtelen vähän sen mukaan miten rahastoilla menee (Nyt Pharmaceuticals miinuksella, joten sinne 30 euroa ja kahteen muuhun 15). Säästäminen säästöpuskuriin jatkuu ainakin 150 euron kuukausivauhtia (ensi vuonna voisin yrittää kiristää sitä 200 euroon kuussa, vielä jää pohdittavaksi, että miten), reissupuskuri kasvaa 50 euroa kuussa ja laskutilille menee kuukausittain 180 euroa. Tammikuussa koulun tukimaksu putoaa 50 eurosta/kk 45 euroon, mutta samalla sähkön hinta nousee. Edessä on siis sähkön kilpailutus (mikäli määräaikainen sopimus sen sallii) tai mahdollisesti tuo säästynyt 5 euroa siirtyy sähkölaskuun.

Marraskuun ylimääräiset menot ja joulun odotusta

Marraskuussa menikin sitten menoihin rahaa aika höllällä kädellä. Varmaan ajatus lähestyvistä veronpalautuksista vaikutti asiaan. Marraskuussa meni suunnitellusti auton fiksaukseen 100 euroa, videovuokraamosta tuli haettua kaksi leffaa 8 euroa (ja karkkia), esikoinen sai toppahousut ja hanskat prisman asiakasomistajapäiviltä 24 euroa, kävin lounaalla 9,90 euroa ja ostin meikkejä 14,90 euroa. Apteekkiin meni 16 euroa, Baariin (kaksi erillistä käyntiä) 32 euroa, uusi paistinpannu ja sen kansi samoin 32 euroa, kirppikselle 11,50 (ostin lapsille luontoaiheisia tietokirjoja ja pari vaatetta), pieni tekojoulukuusi 13 euroa ja toisen lapsen labrat yksityisellä yllättäen vain 39 euroa (tästä lasten isä maksaa puolet). Lisäksi jotakin pientä mm. Tigeristä ja Visalasku eli yhteensä 325 euroa (no huhhuh) ja tähän voitaisiin lisätä, että Ruoka/bensa-raha on myös vähissä. Ennen palkkapäivää saa taas olla kekseliäs...

En yleensä ole joulun suhteen mikään älytön hössöttäjä, vaikka joulusta kovasti tykkäänkin. Nyt olen osittain hieman mielenkiintoisten työvuorojen takia ollut pidemmän pätkän vapaalla ja siivoillut kaappeja. Tarkoitus olisi käydä kaikki tavarat läpi ennen joulua ja asia onkin jo hyvällä mallilla. Lastenhuonetta raivatessa mietin, että raivauksen saisi kyllä toteuttaa useammin kuin kerran vuodessa (nimimerkillä kaikenlaista mielenkiintoista sinne kaappien pohjalle olivat säilöneet :D ). Nyt makuuhuoneen nurkassa odottaa kasa tavaraa SPR:lle lähtöä, muutaman tavaran voisin myydä netissä. Olen parin viime vuoden aikana käynyt nuo tavarat läpi useampaan otteeseen. Nyt kaapit tuntuvat pysyvän paremmin järjestyksessä ja jokaisella karsintakierroksella olen saanut selvitettyä lisää niitä "en nyt tiedä mihin nämä avaimet kuuluvat, katsotaan ensi kerralla"-ongelmakohtia. Lisäksi uusilla karsintakierroksilla on tullut ehkä enemmän rohkeutta luopua sellaisista tavaroista, joille minulla ei vain ole käyttöä. Tavaroihin tulee kehitettyä jänniä tunnesiteitä, vaikka ne eivät olisikaan ns. varsinaisia muistoja menneestä elämästä.

Jouluvaloja meillä on vain pari, enkä luultavasti ole ostamassa lisää, mutta olen poltellut kynttilöitä ruokapöydässä ja olohuoneessa. Parvekkeelle voisi harkita jonkinlaista ledituikkua lyhtyyn, koska en viitsi pitää siellä oikeaa kynttilää. Lapsille hankin black fridayn alennusmyynneistä laavalamput (nämäkin ovat käytännössä marraskuun ylimääräisiä menoja) ja 3D-palapelit. Lisäksi tilasin yhden lautapelin lapsille yhteiseksi ja olen ostamassa liput sisäleikkipuistoon. Lapset saavat näiden lisäksi karkkia, varmaan kirppikseltä muutaman dvd:n ja sarjakuvia sekä ihan käteistä rahaa ostaa alennusmyynneistä legojuttuja tai mitä sitten haluavatkin. Miesystävälle ostin myös lahjan black fridayn alesta (ja samalla itselleni), mutta jätetäänpä se vielä sanomatta, jos sattumalta eksyy tänne. Lahjaostokset rahoitin veronpalautuksilla, joita tuli 325 euroa. Lasten osalta lahjabudjetti on 200 euroa. Muille läheisille aikuisille annan itse tehtyjä saippuoita (ovat jo valmiina) ja itse tehtyjä kynttilöitä sekä tiettyjä keksejä, joita aina leivon joulun aikaan, ja joista on kovasti tykätty. En juurikaan enää osta aikuisille sellaisia lahjoja, joita ei voi kuluttaa pois. Ellei kysymyksessä sitten ole joku tarpeellinen käyttötavara. Nytkin tavaroiden raivauksen ohessa laitoin pois pari sellaista tavaraa, joiden tilalle esimerkiksi oma joululahjani tulee.

Jätin jouluruokaostoksiin 50 euroa veronpalautusrahoista, mutta joulukuulle osuu kyllä muutenkin ylimääräisiä menoja. Matto odottaa edelleen pesulaan pääsyä, talvitakista hajosi vetoketju (ja tarvitsisin varmaan kokonaan uuden takin, netistä kun katselin ns. vastaavaa, niin näytti maksavan yli 200 euroa...kynnys maksaa takista sen verran voi nousta liian korkeaksi) ja tilasin ruokapiiristä pähkinöitä, kuivahedelmiä jne. Haluaisin lahjoittaa Hyvä joulumieli-keräykseen, käydä tässäkin kuussa tuttuun tapaan lounaalla, ja lisäksi tulossa on ainakin yksi käynti leffassa. Lisäksi haluan viedä lapset keskustaan ihmettelemään jouluvaloja ja samalla käydään syömässä donitsit. No kaikenlaisten menojen ohella on kumminkin mukavaa puuhastella kotona ja soitella joululevyjä (spotarissa on soinut viime aikoina Mark Kozelek Sings christmas carols ja Vince Guaraldi trio Charlie Brown Cristmas) ja seurailla joulusta innostuneita lapsia, jotka ovat askarrelleet tonttuja, lumihiutaleita ja lähtevät taas isovanhemmille piparitalkoisiin :).

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä. Työsoppari jatkuu ensi vuoden syksylle, jes! Jatkan osittaisella ja yksityisen hoidon tukea pitäisi nyt hakea keväälle. Täysi työaika ei vuokralla asuessa houkuta, koska nettoaisin neljästä lisäpäivästä kuukaudessa noin 100 euroa lisää tuloja. Onneksi alallani voi tehdä osittaista työaikaa kohtuu helposti ihan vaan omasta toiveesta. Jatkossa yksityisen hoidon tuki toki poistuu, mutta silloin asumistuki nousee paikkaamaan sitä osittain. Olen siis jonkinlaisessa tulokuopassa ja aion jatkaa kuopassa oloa varsin tyytyväisenä osaani :D.

Lokakuun ylimääräiset menot ja marraskuun palkkapäivä

En ole nähtävästi kirjoittanut lokakuun ylimääräisistä menoista. Menoja näyttäisi olleen 110 euroa...en kyllä tiedä onko se mahdollista. Eli olen varmaan unohtanut merkata jotakin :D. Lokakuussa Visa-korttimaksu oli noin 48 euroa (Netflix ja vitamiineja, pitäisi varmaan lisätä tuo Netflix säännöllisiin menoihin). Kävin kirpputorilla, ostin lapselle vaatetta, piti ostaa kaverisynttäreille lahja ja lapselle uusi puhelin (sen kastuneen tilalle). Lisäksi ostin uuden ripsarin, mutta se mahtui ruokabudjettiin.

Marraskuussa nettopalkka oli 1821 euroa + asumistuki, lapsilisät yh-korotuksella, yksityisen hoidon tuki osittaisesta työajasta ja vammaistuki eli yhteensä 2558 euroa. Kiinteät menot olivat yhteensä 2235 euroa. Laitoin säästöpuskuriin 150 euroa, reissusäästöön 50 euroa ja Seligsoniin 60 euroa. Laskutilille tässä kuussa 180 euroa, koska käyn nyt useammin kuntosalilla (otan lähellä olevalle salille aina 10 kerran kortin). Säästöpuskurissa on nyt 2600 euroa, reissusäästössä 350 euroa, laskutilillä 720 euroa ja Seligsonin kolmen rahaston hankinta-arvo yhteensä 440 euroa. Lisäksi yksi S-osuus, joten varallisuus yhteensä 4210 euroa (nyt mentiin yli neljän tonnin :P). Laskutilille kertyy hieman enemmän rahaa kuin laskuihin tarvitsisi tarkalleen. Tämä siksi, että sielläkin olisi vähän ylimääräistä puskuria, jos jotakin sattuu. Mikäli joulukuun menoissa ei ole yllätyksiä (ja työsopimus uusitaan sovitusti), niin tarkoitus olisi ostaa lisää noita s-osuuksia ensi kuussa. Loppukuusta tulee reipas 300 euroa veronpalautuksia, joka menee suurelta osin lasten joululahjoihin ja ylimääräisiin menoihin.

Tässä kuussa ylimääräisinä menoina siis autoon liittyviä kuluja (nämä jo maksettu) 100 euroa, lastenvahti (raha nostettu) 60 euroa, lapsen labrat yksityisellä 70 euroa...lisäksi olisi tarkoitus käydä taas jossain lounaalla, pesettää olohuoneen kahvivahingosta kärsinyt matto (kerrankin vahingon aiheuttaja ei ollut allekirjoittanut...) ja ostaa uusi paistinpannu. Ylimääräisten menojen suhteen voin varmaan vähän kikkailla tuolla ruokabudjetilla, koska ilmiömäisesti venytin sitä nytkin ennen palkkapäivää. Vanhemmat ovat lupailleet vähän joululahjarahaa, jossa ei tosin ole mielestäni juuri järkeä, kun maksan heille perheensisäistä lainaa. No yhtä kaikki sijoitan osan rahasta varmaankin ylimääräiseen lyhennykseen opintolainaan. Lainat olivat tässä kuussa yhteensä 6830 euroa ja ylimääräisellä lyhennyksellä saisin ne joulukuussa tasattua 6500 euroon. Tykkään tasaluvuista :).

Ajatuksia elämästä ja toki myös säästämisestä

Ollaan marraskuun puolella, vielä reipas viikko palkkapäivään ja rahat tuttuun tapaan vähissä. Ensi viikko on lapseton viikko, joten ylimääräisiä menoja sinne ruokamenojen lisäksi tuskin tulee (paitsi joo, käyn luultavasti lounaalla ja leffassa, mutta nämä ovat budjetissa). Autonkin tankkasin äskettäin. Autoon on vaihdettu jarrupalat, akku ja nastarenkaat ja kulut olivat kahden ensimmäisen osalta vain sata euroa. Haa, ajattelin, että näin saankin budjetin lopulta pitämään. Mutta väärin, esikoinen tarvitsee toppahousut ja hanskat ja siinä ne "säästetyt" eurot sitten menivätkin. Noh, tämä ei ollut mikään uutinen.

Helsingin sanomissa oli mielenkiintoinen artikkeli Talonmiehen tytär väitteli tohtoriksi ja törmäsi ulkopuolisuuteen - "Luokkaeroja on kaikkialla, ja on vaarallista, kun niitä ei haluta nähdä". En nyt muista olenko kirjoittanut tästä blogissa aikaisemmin, mutta oma taustani on varsin samanlainen. Vanhempani olivat molemmat ns. duunareita tai leipätyöläisiä (kuukausiliitteen jutun mukaan suomalaiset jakautuvat kuuteen yhteiskuntaluokkaan). Isälläni oli oma yritys ja hän sai sitä kautta parempaa palkkaa kuin olisi saanut tekemällä samaa työtä kuukausipalkalla. Äitini oli normaalisti palkkatöissä. Vanhempani halusivat hankkia lapsia vasta sitten, kun heillä olisi omakotitalo rakennettuna. Minun ja sisareni ollessa lasteni ikäinen me istuimme lauantaina koko perhe päivällisellä. Ruokana oli viikonloppuisin lähes aina lohta, koska se oli vanhemmista "parempaa ruokaa". Vanhemmat joivat ruuan kanssa lasillisen viiniä. Pöydässä paloivat kynttilät ja taustalla soi panhuilumusiikki. Tänään istuin ruokapöydässä omien lasteni kanssa. Kerrostalossa, vuokrakolmion keittiössä ja pöydässä paloivat kynttilät. Ruokana oli tekemääni makaronilaatikkoa (tosin varsin hyvää) ja taustalla lauloi Tori Amos. Makuasiat ovat makuasioita, mutta ehkä musiikkimaussa on menty parempaan päin?

Olen toki viisi vuotta nuorempi kuin vanhempani minun ollessa esikoiseni ikäinen alakoululainen. Voisin silti tehdä varsin vahvan veikkauksen, että viiden vuoden päästä en edelleenkään istu lasteni kanssa omakotitalon keittiössä. Hesarin luokkakoneen mukaan minä olen leipätyöläinen ja kulttuurinen kipuaja (kiipijä olisi miellyttänyt itseäni sanana enemmän :D ). Olen kummankin suvun puolelta yhteen laskettuna toinen, jolla on yliopistotutkinto ja perheemme on todennäköisesti kummankin suvun ainoa, jossa kumpikin lapsi on käynyt ammattikorkeakoulun. Tunnistan oikein hyvin Talonmiehen tyttären kokemuksia ulkopuolisuudesta. Se alkoi jo lukiosta. Jos jokin oli minusta siellä vaikeaa, niin vanhemmat kehottivat heti vaihtamaan ammattikoulun puolelle. Toisaalta vanhemmat kyllä kannustivat opiskelemaan, mutta toisaalta he eivät voineet ymmärtää, miksi käytin niin paljon aikaa (kaunokirjallisuuden) lukemiseen. Vanhempani eivät koskaan lukeneet kirjoja, mutta minä ja sisareni olemme lukeneet aina ja paljon. Olen miettinyt, että miksiköhän, mutta mitään yksiselitteistä vastausta siihen ei ole. En ollut ala-asteella tai peruskoulussa erityisen hyvä koulussa. Siellä ei ollut äidinkieltä lukuunottamatta mitään minua kiinnostavaa ja yöt menivät kirjoja lukiessa. Lukiossa havahduin, kun äidinkielessä päästiin kirjoittamaan vähän erilaisia aineita. Päätin, että ällää vähempää, en tulisi siitä kirjoittamaan ja ällän kirjoitin. Aikuisena moni ihminen on minut tavattuaan luonnehtinut minua ensimmäisenä älykkääksi. Minusta se on mielenkiintoista, koska en koskaan ajatellut niin itsestäni. Miesystäväni kanssa olemme vitsailleet, että olemme tarpeeksi fiksuja ollaksemme jatkuvasti tyytymättömiä kaikkeen, mutta emme tarpeeksi, että sillä voisi tehdä jotakin hyödyllistä. Tai ehkä tämä pätee kaikkiin humanisteihin :D.

En ole koskaan voinut puhua esimerkiksi yliopisto-opinnoistani vanhempieni kanssa. En usko, että he ymmärtävät mitä graduni otsikko tarkoittaa, mutta se on yhtä kaikki heidän kirjahyllyssään. Tein gradua monta vuotta. Suurin osa tutkimuskirjallisuudesta oli englanniksi, enkä ole mielestäni ollut koskaan vahva muissa kuin äidinkielessä. Mutta gradua tehdessä aloin kokeilla myös muun kaunokirjallisuuden lukemista englanniksi. Siitä se oikeastaan lähti ja tänä päivänä luen noin puolet lukemastani kaunokirjallisuudesta alkuperäiskielellä. En ole vieläkään erityisen hyvä englannissa, mutta mielestäni käännöksessä katoaa aina jotain. Lisäksi esimerkiksi Margaret Atwood kirjoittaa hyvin kaunista englantia.

Kun mietin opiskelujani, kun mietin itseäni lasten kanssa makaronilaatikon äärellä, kun katson ulos vuokra-asuntoni ikkunasta...opiskeluni ei nosta minua Hesarin luokkakoneessa asiantuntijaksi, koska en tee sitä työtä, mitä voisin maisterinpapereillani tehdä. Mutta opiskelu, kirjat joita jo lapsena aloin lukea, se kaikki on antanut minulle jotakin muuta. Vaikka haluan hallita rahankäyttöäni, luoda säästöpuskurin ja varmistaa, etten ikinä ole taloudellisesti samassa tilanteessa kuin eron jälkeen, haluan myös jotakin "enemmän". En halua kerryttää omaisuutta loputtomasti, vaan myös ostaa kokemuksia, matkustaa yksin ja lasten kanssa. Opiskella jossain vaiheessa lisää, vaikka en vielä tiedä mitä. Maailma on täynnä mahdollisuuksia. Se on vähän kuin englannin kieli, joka avautui minulle vasta aikuisena.

Pohdiskelua menoista

Olen varmasti käynyt läpi niin tuloja kuin menoja tässä blogissa läpi monet kerrat, mutta tehdäänpä niin taas kerran. Tämä pohdiskelu lähti liikkeelle siitä lievästä turhautumisesta, mitä välillä koen suhteessa säästämiseen. Tällä turhautumisella tarkoitan sitä tunnetta, joka koittaa, kun toisen lapsen vielä viikko sitten siisteissä välikausikengissä on reiät, ja kun toinen lapsi taas on uittanut käytetyn, mutta vielä hyvin toimineen älypuhelimensa vedessä (vahinko, vesipullo vuosi repussa)...Eli menot, joihin on vaikea varautua ja joihin sitten hupenee rahaa siitä vähästäkin, mitä saan pienistä tuloista säästettyä kuukausittain. Ajattelin käydä taas kerran läpi myös kiinteät kuukausittaiset menot, jotka listasinkin edellisessä blogikirjoituksessa.

Vuokra on tällä alueella kallis, mutta en tiedä paljonko hyödyttäisi asua sata euroa halvemmalla kaukana keskustasta. En varmasti käyttäisi pyörää työmatkoihin muuten kuin kesällä (teitä aurataan syrjemmällä huonosti talvella) ja matkaa tulisi 2km lisää suuntaansa, joten osa rahasta menisi bensakuluihin. Lisäksi lasten liikkuminen kouluun olisi monimutkaisempaa ja varmasti ainainen huolenaihe. Tällä hetkellä minulla riittää koko kuukauden bensoihin noin neljäkymmentä euroa. Autoa käytän lähinnä isompiin ruokakauppaostoksiin ja lasten kuskaukseen. Ruokaan menee kuukausittain 440 euroa, mutta se on minusta kohtuullinen summa kahden kasvavan kouluikäisen kanssa. Toki lapsettomilla viikoilla rahaa menee vähän vähemmän. Tuossa summassa on mukana myös pyykinpesuaineet, sampoot ja hoitoaineet, suihkugeelit, tiskikonetabletit, käsitiskiaineet yms. Olen miettinyt niiden erittelyä varsinaisista ruokaostoksista, mutta koska ostan niitä vain tarpeeseen, niin sama raha menisi sitten jostain muusta "budjetista". Puhelinlasku halpeni, kun otin siihen kiinteän kuukausimaksun ja vakuutukset kilpailutin loppukeväästä. Sähkölasku on varmasti hieman tavallista korkeampi, koska käytän vihreää sähköä ja suurimman osan pyykistä kuivaan rummussa (se vain on lapsiperheen pyykkimäärillä kätevää).

Iltapäiväkerho ja koulumaksu ovat yhteensä 150 euroa ja niistä ei voi tinkiä. Avustukset eli hyväntekeväisyyden voisin tietysti lopettaa, mutta mielestäni minulla on asiat niin hyvin, että voin laittaa kuukausittain vähän rahaa hyväntekeväisyyteen. Opintolaina ja perheensisäinen laina lohkaisevat tuloista nyt 194 euroa kuussa. Perheensisäinen laina on tavallaan kaksiosainen. Toista osaa maksan vanhemmille 100 euroa kuussa ja saan sen maksettu vuoden 2018 alussa. Toinen osa menee sisarelleni, ja koska hänellä ei ole varsinaisesti mitään tarvetta rahalle, jatkan tulevaisuudessakin sen lyhentämistä 50-100 eurolla kuukaudessa. Lapsille säästän pientä summaa, että he täysi-ikäisinä voisivat esimerkiksi hommata itselleen ajokortin ja ehkä käydä jossain reissussa. Autovero ja terveysmenot ovat jälleen asia, joista ei oikein voi säästää. Viikottaisesta kuntosalista en halua tinkiä ja lasten viikkorahat on sovittu heidän isänsä kanssa.

Mutta sitten ne ylimääräiset menot...kenkiä hajoaa, kännyköitä kastuu, asun lasten kanssa yksin, joten kukaan ei jaa kanssani asumiskustannuksia, ruokakustannuksia ja säästömääräni kuukausittain ovat parhaimmillaankin aika pieniä. Arvostan vapaa-aikaa korkealle, joten ylimääräistä työtä en tässä vaiheessa halua tehdä. Lisäksi osittainen työ on järjestely nimenomaan lapsia varten. Siinä sivussa se kyllä tuo myös voimavaroja minullekin. Aloin nyt suunnitella etukäteen ensi kuun ylimääräisiä menoja, jotta näkisin käytännössä paljonko voin laittaa säästöön. Tein palkasta hyvän arvauksen. Laskin yhteen auton uuden akun, jarrupalat, lapsen labrat yksityisellä (no tämä on hieman turha meno), maton pesun, uuden paistinpannun (vanha on niin tiensä päässä), lounaalla ja kirppiksellä käynnin ja tulos oli, että olen jo miinuksella. Olin haaveillut, että ensi kuussa saisin laitettua säästöön enemmän kuin tässä, mutta nähtävästi samoilla mennään. Tai vielä vähemmällä. Nooh...yritän muistaa olla kiitollinen kaikesta siitä, mitä minulla on. Materia on lopulta vain materiaa :).

Palkkapäivä: lokakuu

Lokakuun palkka oli taas kerran vuoden pienimpiä: 1609 euroa. Lokakuun palkka ja tuet yhteensä siis:

Palkka 1609 euroa
Asumistuki 222 euroa
Lapsilisät 298 euroa
Osittainen hoitoraha 59 euroa
Vammaistuki 158 euroa
Yhteensä 2346 euroa

Menot:

Vuokra 871 euroa
Vakuutukset 50 euroa
Puhelin 30 euroa
Avustukset 35 euroa
Ruoka ja bensa 480 euroa
Sähkö 35 euroa
Iltapäiväkerho 100 euroa
Koulumaksu 50 euroa
Opintolaina 44 euroa
Perheensisäinen laina 150 euroa
Lasten säästö 35 euroa
Oma säästö 145 euroa
Seligson 70 euroa
Autovero 20 euroa
Terveysmenot 10 euroa
Pankkimenot 10 euroa
Kuntosali 20 euroa
Lasten viikkorahat 20 euroa
Yhteensä 2180 euroa

Olen pilkkonut kuukausittaiset menot varsin pieniin osiin, koska olen huomannut, että tarkka erittely helpottaa kulujen hallintaa. Puhelimeen olen edelleen laittanut tuon 30 euroa, koska käytän maksullisessa pysäköinnissä usein niitä palvelunumeroita, joihin voi soittaa ja kulut ovat kuukausittain 4-5 euroa. Muuten puhelinkulut ovat siis kiinteästi 25 euroa. Ruokaan ja bensaan laitan tässä kuussa taas 480 euroa, joka riitti kyseisiin menoihin syyskuun palkkapäivästä tämän kuun palkkapäivään. Käytännössä tuosta rahasta osa mennyt ylimääräisiin menoihin, mutta budjetti on pitänyt silti. Tässä kuussa laitoin säästöpuskuriin vain 95 euroa, koska palkka oli pieni ja on paljon ylimääräisiä menoa. Reissutilille meni kuten tavallista 50 euroa ja Seligsoniin tässä kuussa 70 euroa.Marras- ja joulukuussa on tarkoitus laittaa sinne 60 euroa kumpanakin ja vuodenvaihteessa Seligsonin hankinta-arvo olisi näin 500 euroa. Laskutilille laitoin 170 euroa, mutta sieltä meni siis puhelinlasku ja vielä terveysmenoihin 30 euroa.

Tavoitteeni on vuoden loppuun mennessä, että kokonaisvarallisuus menee yli 4000 euroa ja säästöpuskuri yli 3000 euroa. Tässä kuussa kokonaisvarallisuus on laskujen jälkeen 3930 euroa, hieman jäätiin siis alle 4000 euron :). Alunperin suunnittelin, että tammikuussa alkaisin laittamaan Seligsoniin 100 euroa kuussa, mutta todennäköisesti jatkan tuolla 60 euroa kuussa, jolloin Seligsonissa olisi ensi vuoden toukokuussa 800 euroa. Ensi vuoden huhtikuussa puskurini pitäisi mennä yli 5000 euron, joka oli tavoitteena. Ensi vuoden toukokuussa ajattelin aloittaa reissusäästön syksyä 2018 varten, jolloin haluaisin lähteä lasten kanssa ulkomaille. Ensi syksynä olisi myös tarkoitus tehdä joku pieni reissu, jonka siis rahoittaisin tuosta keräämästäni puskurista, joten sen täydentäminen jatkuu sitten siitä eteenpäin. En tiedä pitäisikö miettiä jotakin uutta säästötavoitetta sen jälkeen, kun olen tuon 5000 euroa saanut säästetyksi. Alkaa esimerkiksi säästämään sitä kymmentä prosenttia mahdollisen omistusasunnon hinnasta...

Syyskuun ylimääräiset menot

Syyskuussa ylimääräiset menot olivat yhteensä noin 195 euroa. Suurimmat yksittäiset menot olivat lastenvahti 50 euroa, terveysmenot yhteensä 42 euroa ja baarissa käynti 22,5 euroa. Lisäksi kävin pari kertaa kirppiksellä (lastenvaatteita), kerran lounaalla, ostin kahdesti lahjan kaverisynttäreille, tilasin vitamiineja ja ostin mm. sukkia itselleni. Summa oli aika kohtuullinen, jos vertaa elokuuhun...

Lokakuun ylimääräisiä menoja tulee olemaan ainakin Visa-lasku noin 30 euroa (vitamiineja) ja mahdollisesti yhden maton vieminen pesulaan. Mattoa kohtasi aika iso kahvivahinko ja se on niin pitkä ja leveä, että peseminen itse on vaikeaa. Lapsille ostin myös uudet juomapullot ja lisäksi yhden huonekasvin. Ruokatilillä on nyt 143 euroa rahaa ja huomenna pitäisi käydä kaupassa. Seuraavaan palkkapäivään on vielä pari viikkoa. Maanantain ja tiistain ruoka on jo mietittynä ja ainekset ostettuna, mutta vielä pitäisi hankkia ruokaa loppuviikolle. Keskiviikkona ajattelin tehdä jonkinlaista wokkia, torstaina kasvissosekeittoa, perjantaina lohta, joka on valmiina pakastimessa. Lauantaina olisi pitsapäivä ja jälkiruuaksi voisin paistaa vohveleita.

Kävin pitkästä aikaa juoksemassa ja nähtävästi jaksan edelleen juosta useamman kilometrin putkeen, joten aivan alusta ei tarvitse aloittaa :). Suunnitelmissa on nyt käydä säännöllisesti lenkillä ainakin kerran viikossa. Olen huomannut, että enemmän tulee liikuttua silloin, kun se tuntuu itsestä mielekkäältä. Kuntosalille lähtiessä joudun usein pitämään itselleni pienen preppauspuheen, mutta työmatkapyöräily on varsinkin hyvällä ilmalla mukavaa vaihtelua ja toivottavasti jatkossa tulisi lähdettyä juoksemaankin useammin (viimeksi taisin käydä viime vuoden puolella).

Se on syksy

Syksy on jännä vuodenaika. Toisaalta tykkään siitä kovasti. Nytkin on puissa kaunis ruska ja syksy on tähän asti ollut lämmin ja aika vähäsateinen. Pimenevissä illoissa voi polttaa kynttilöitä (kun muistaa). Mutta toisaalta syksyllä selkeästi huomaa, miten pimeys väsyttää ja vie helposti muutenkin mielen matalalle. Yritän torjua kaamosmasennusta harrastamalla sitkeästi liikuntaa ja panostamalla fiksuun syömiseen. Tosin kerran viikossa on herkkupäivä :D. Lainasin myös äidiltä testiin kirkasvalolampun, jota pidän päällä aamuisin. Jos lampusta tuntuu olevan apua, niin hankin sellaisen itselleni (vaikkapa asiakasomistajapäiviltä).

Erityislapsen asioissa on pidetty palaveriä ja suunnitelma on tämä. Mennään nyt noin puoli vuotta ryhmämuotoisella toimintaterapialla ja sen jälkeen aloitetaan yksilöterapia. Ei oteta tuohon muuta kuntoutusta rinnalle, koska lapsella on vielä tämän lukuvuoden luokassa avustaja. Lisäksi useampi kuntoutuskerta viikossa voisi olla lapselle itselleen raskasta. Me vanhemmat käymme polilla keskustelemassa lapsen asioista vielä pariin otteeseen ja siellä käy myöhemmin myös opettaja kuulemassa vinkkejä lapsen kanssa toimimiseen. Tämä alkusyksyhän on mennyt lapsella nyt paljon paremmin kuin viime kevät (tai syksy), joten olen varovaisen toiveikas, että asiat lähtisivät tästä parempaan suuntaan. Tietysti tässä on sekin puoli, että nyt minun ja lasten isän ei tarvitse itse kustantaa lapselle lisäkuntoutusta. Yksilöterapiaan saamme todennäköisesti kelan tuen, se kuulemma varmistetaan polilta. Asiat tuntuvat hoituvan, kun päästiin yliopistollisen sairaalan hoidon piiriin ja hyvä niin.

Lapsen kuntoutuskuvioiden selviäminen toi selvyyttä myös omiin raha-asioihin. Pystyn tästä eteenpäin säästämään hieman enemmän ja alustava suunnitelma on tämä. Ostan joulukuussa 8 s-ryhmän osuutta, jotka ovat aikaisempina vuosina maksaneet korkoa. Säästän 5000 euron puskurin, johon lasken mukaan myös nuo s-ryhmän osuudet, laskutilin ja reissutilin. Kun tuo 5000 on täynnä alan laittamaan isompaa kuukausierää Seligsonin indeksirahastoihin...tai saatan tehdä niin myös aikaisemmin. Suunnitelmassa on erinäisiä muuttujia, kuten töiden jatkuminen ja ylimääräisten menojen vaikutus (parin viikon päästä pitää jälleen käyttää lastenvahtia). Elämästähän ei koskaan oikein tiedä, että miten se tulee menemään. Viisi vuotta sitten en olisi uskonut, että 36-vuotiaana olen eronnut avioliitosta, opiskellut toisen tutkinnon aivan eri alalta, ja että minulla olisi erityisen ihana lapsi. Viisi vuotta sitten ajattelin, että rakkaus kestää kaiken, kirjoitan vielä joskus romaanin ja toinen lapseni on vain hieman persoonallisempi kuin toinen. Oh well, life is life tai jotain. Otan lisää lakua (se herkkupäivä) ja menen lukemaan lapsille iltasadun.

Palkkapäivä: syyskuu

Syyskuun palkkapäivä tuli ja meni. Ruokamenot ja bensa olivat elo-syyskuussa tehotarkkailussa, kun kokeilin laskea niihin varattua summaa 500 eurosta -> 460 euroon. Ei onnistunut...ainakaan vielä. Menot olivat yhteensä noin 490 euroa. Tässä kuussa varaan ruokaan 440 euroa ja bensaan 40, joten katsotaan miten käy. Tarkoitus on myös kiinnittää enemmän huomiota ruokahävikkiin ja sen vähentämiseen. Lisäksi otan nyt talteen vähän aikaa kauppakuitteja ja vertaan niissä eniten ostamiani tuotteita Lidlissä ja Prismassa. Jatkossa voisin laittaa itselleni muistiin, että mitkä tuotteet kannattaa ostaa kummastakin (toki tätä tulee tehtyä käytännössä muutenkin). Erityisruokavalion takia käyn kumminkin jatkossakin molemmissa kaupoissa.

Syyskuun palkka oli nettona 1847 euroa, jossa oli kahden kuukauden lisät mukana. Varasin taas 200 euroa autokuluihin, jotka todennäköisesti tulevat maksuun tässä tai ensi kuussa. 180 euroa varasin alustavasti lapsen terapiakuluihin, tosin tällä hetkellä on edelleen epäselvää, että milloin ja missä tuo maksullinen terapia sitten alkaisi. Käytännössä tiedän jo nyt, että budjetti ei tule kestämään tälläisenään, koska...jouduin paikkaamaan ruokakuluja tämän kuukauden tuloista, tilasin luomuruokapiiristä tuotteita noin 40 eurolla ja kummilasten lahjat ovat vielä postittamatta (postikulut). Lisäksi kävin palkkapäivänä kirppiksellä (lastenvaatteita ja ihan tosi vähän suomalaista lasia...), joka kustansi 13 euroa. Tilillä on siis käyttörahaa 31 euroa, joten ei...ei tule pitämään. Mutta käytännössä voi olla niin, että lapsen terapia alkaa vasta lokakuun toisella viikolla ja saan ensi viikolla uuden kolmen viikon listan, jossa en tarvitse maksullista lastenvahtia...aina voi toivoa.

Höpörahaa ei taida tässä kuussa olla, plääh. Jouduin elokuussa ottamaan säästötililtä uutta puhelinta varten ylimääräistä ja tässä kuussa en saa sitä aivan paikattua, koska tulossa on vielä sähkölasku (joka toinen kuukausi) ja hankin taas uuden 10 kerran kortin kuntosalille. Palkasta laitoin 50 euroa säästöpuskuriin, 50 euroa reissupuskuriin, 160 euroa laskuja varten (tästä siis sähkölasku ja kuntosali = -100 euroa) ja 60 euroa Seligsoniin. Laskuissa siis 805 euroa, säästöpuskurissa 2155 euroa, Seligsonissa 310 euroa ja reissupuskurissa 250 euroa + s-ryhmän osuus on 3620 euroa, kun viime kuussa yhteensä 3665. Velat lyhenivät normimäärän 190 euroa eli ovat nyt 7210 euroa.

Erityislapsen toimintaterapian vetäjä soitti ja kertoi sen alkavan todennäköisesti lokakuussa sekä vähän terapian sisällöstä. Kuulosti kyllä tosi hyvälle ja lapsi tulee varmasti tykkäämään :).

Elokuun ylimääräiset menot

Huhheijaa vaan. Elokuussa ylimääräiset menot olivat noin 660 euroa. Kuinka tähän päästiin? Ylimääräisissä menoissa on siis mukana tuo yhden päivän retki 91 euroa, mansikan/herneiden/jätskin ostoa, viinipullo ja lounas ravintolassa, vohvelirauta, pari ylimääräistä apteekkiostosta ja uusi päivyri. Kalleimmat ylimääräiset menot olivat hammaslääkärillä käynti (jouduin käymään yksityisellä), kummilasten synttärilahjat ja uusi puhelin ja sen kuoret. Summaan pitäisi vielä laittaa toisen lapsen lääkärikäynti, jolloin otettiin vähän kalliimpia verikokeita, jotka olivat yhteensä 140 euroa. Siitä saan vielä kelakorvausta jonkin verran. Labrat olivat kalliit, mutta olen tyytyväinen, että niissä katsottiin sellaisia, miten julkinen puoli ei olisi alkanut katsomaan ja nyt lapsen asiat tulevat varmasti hoidettua kuntoon. Rahaa on palanut paljon ja olen joutunut koskemaan säästöihin. Ensi viikolla työvuoron ajaksi tulee myös lastenvahti eli lisää rahanmenoa. Sen rahan olen jo nostanut valmiiksi ja säästötililtä olen ottanut 230 euroa noihin ylimääräisiin menoihin.

Autosta pitää pian uusia jarrupalat ja akku, mutta niihin varatut rahat paloivat nyt tämän kuun ylimääräisiin menoihin. Toisaalta lapsen kuntoutuspalaveri siirtyi ja tässä kuussa ei luultavasti aloiteta ainakaan yksityisen puolen kuntoutusta. Olin ostamassa kirkasvalolampun, mutta saan sellaisen väliaikaisesti lainaan äidiltä (ja samalla tulee testattua onko lampusta oikeasti edes hyötyä). Puhelimeksi valikoitui Samsungin galaxy s5 mini. Puhelimen näyttö on tällä hetkellä myytävien pienimpiä, mutta tuntui aluksi aivan valtavalle. Sinnittelin aika pitkään vanhan puhelimen kanssa ja nyt huomaan, että vanhalla älypuhelinliittymällä puhelin pyörittää esimerkiksi yle areenaa paremmin kuin tämä kohta tiensä päässä oleva läppäri :D. Puhelinlaskuni on ollut 25-40 euroa kuussa (ei yleensä alle 25) ja tein nyt toistaiseksi voimassaolevan sopparin kiinteästä kuukausimaksusta 24,90 euroa, johon kuuluu sama netti kuin vanhassa sopparissa, mutta lisäksi rajattomasti puhelinaikaa ja tekstiviestejä. Minusta tuo on ainakin tällä hetkellä ihan hyvä diili. Puhelut varmasti tulevaisuudessa vielä lisääntyvät, kun pitää hoitaa erityislapsen asioita.

Kaupasta saa taas suomalaisia omenia ja niitä on pakko ostaa ainakin muutama kaupassa käydessä. En taida tämän viikon ruokabudjetissa päästä kovasti alle 100 euron, koska viikonloppuna tulee varmaan käytyä vähän viihteellä. Olen kumminkin suunnitellut ruuat ensi viikolle ja eilen kokeilin savustaa vanhemmilta saamaani lohta sähkösavustimella, hyvää tuli! Syksy on ihanaa aikaa, vettä voisi vaan sataa vähemmän...

Elokuista pohdintaa

Verotusta ei tarvinnutkaan nostaa (tähän punasteleva hymiö). Soitin asiasta ja nolasin itseäni kivasti puhelimessa. En ilmeisesti A.) osaa laskea B.) muista hölkäsen pöläystä alkuvuodesta sovituista summista. Se siitä tarkasta taloudenpidosta.

Ylimääräisiä menoja on elokuussa riittänyt. Nyt on lapsella välikausilenkkarit, kummilasten synttärilahjat ostettuina ja muuta pientä tarpeellista. Ruokakuluissa on kuukauden tehoseuranta (palkkapäivästä palkkapäivään), kun laskin ruokaan ja bensaan käytettävän määrän 460 euroon. Tähän mennessä se on sujunut hyvin. Kävin tälläkin viikolla (lapsiviikko) vain kahdesti kaupassa ja kummallakin kerralla sinne meni noin 50 euroa. Mukana kustannuksissa oli viikonlopulle pitsa-ainekset ja retkieväät, herkkujakin. Nyt kahden viikon ruokakulut olivat noin 210 euroa ja auton olen tankannut kerran 20 eurolla. Ensimmäisen lapsettoman viikon ruokakustannuksia nostivat monet harvemmin ostettavat asiat, kun hankin siivous- ja hygieniapuolen tarvikkeita. Yritän päästä nyt toisella lapsettomalla viikolla reilusti alle sadan euron, että viimeiselle lapsiviikolle jäisi vielä pelivaraa.

Tällä viikolla on paljon ylimääräistä aikaa ja olen ajatellut laittaa parvekkeen talvikuntoon, siivota auton ja katsella kaappeja läpi. Jotakin voisin laittaa nettiinkin myyntiin. Kirppareilla voisi käydä ja katsoa valmiiksi läpi lasten välikausi- ja talvivarusteita. Yksi ei niin suunniteltu ylimääräinen meno on puhelimen hankinta. Lasten puhelimet ovat ostettu käytettyinä ja ajattelin ostavani saman puhelimen itselleni sitten, kun tarvetta ilmenee (oma kännykkä onkin ollut pitkään jatkoajalla, sillä on ikää ainakin 5 vuotta), mutta nyt noita kännyköitä ei näytä saavan uutena tai käytettynä :/. Tulen siis todennäköisesti ostamaan saman puhelimen seuraavan version uutena. Kovin kallista ei kannata hommata, koska puhelin voi olla työympäristössä kovilla. Toisaalta edellinen puhelin maksoi hieman alle 300 euroa ja kesti reilut viisi vuotta (ja kestäisi edelleen, mutta en pysty lataamaan siihen mitään uutta, sähköpostia jne. ja se on alkanut selvästi hajoilemaan). Lisäksi pitäisi ostaa uusi (kallis) ripsari ja tarvitsen parin viikon päästä lastenvahtia työvuoron ajaksi...uhhuh. Mutta jospa säästän ruokakuluissa tällä viikolla ainakin osan noista menoista.

Puskuriin koskeminen hyvästä syystä on ihan ok, siksihän se on olemassa. Mutta vähän hirvittää tulevat kuukaudet. Lapsen kuntoutus alkaa, mitä se tulee maksamaan ja saanko enää ollenkaan rahaa säästöön. Typerää miettiä tällaista, kun kuntoutus nyt vaan on ehdottoman tärkeää. Tulevat kuukaudet ovat rankkoja, voin tehdä hyvän arvauksen siitä jo nyt. Kuntoutus kerran tai kahdesti viikossa ja toisen lapsen harrastus kerran viikossa. Siihen päälle kolmivuorotyö ja perusarki, niin joulun tienoilla varmaan tekee mieli huokaista.

Palkkapäivä: Elokuu

Elokuun palkka oli tavallista isompi, koska sain nähtävästi vielä lisää lomarahaa (pidän toisen puolen lomasta tässä kuussa). Laskelmieni mukaan palkkaa on vuoden loppuun mennessä tulossa 2000 euroa enemmän kuin laskin alkuvuodesta. Näin ollen verotusta pitää nostaa. Tämän kuun palkasta laitan säästöön rahaa ylimääräisiin menoihin, koska loppuvuoden palkat pienenevät verotuksesta (ja en edelleenkään osaa kovin tarkkaan arvioida vuorotyön palkkaa lisineen).

Palkkaa tuli nettona 1922 euroa. Lisäksi lapsilisät, asumistuki, hoitoraha osittaisen työajan teosta (nuorempi lapsi aloittaa toisen luokan) ja toisen lapsen vammaistuki yhteensä 2649 euroa.

Perusmenot elokuussa ovat: vuokra 871, laskutilille 170 euroa vakuutuksia, puhelinlaskua, sähkölaskua yms. varten, iltapäiväkerho alkaa taas nuoremmalla lapsella ja nousee nyt 100 euroon kuussa, ruokaan ja bensaan yritän käyttää vain 460 euroa (aiemmin 500, katsotaan miten käy), hyväntekeväisyyteen 35 euroa, 50 euron kuukausittaisen koulumaksun maksoin vahingossa jo kesäkuussa (sitä maksetaan vain varsinaisena kouluaikana), lasten säästötileille 35 euroa, velkoihin 140 euroa (opintolaina 40, perheen sisäinen laina 150), omalle säästötilille 160 euroa, reissutilille 40 euroa ja Seligsoniin 60 euroa. Eli yhteensä 2125 euroa.

Ylimääräisiä menoja syksyllä ovat auton jarrupalojen ja akun uusiminen (isäni hoitaa vaihdot), johon varaan 200 euroa. 126 euroa menee ylimääräisten menojen paikkailuun (mm. edellisen postaukseni päiväreissu ja vohvelirauta). 30 euroa kummilasten synttärilahjoihin, pari hankintaa, kuten uusi päivyri itselle noin 35 euroa ja lapsille syysvarusteita (ainakin toinen tarvitsee välikausikengät ja housut), joista oma osuus noin 45 euroa. Yhteensä noin 450 euroa. Nämä siirsin pois käyttötililtä. Maksoin palkasta heti visa-laskun (vitamiineja noin 18 eurolla) ja toinen lapsi oli isovanhemmillaan ollessa käynyt päivystyksessä ja sekin reilun 30 euron lasku löysi tänne. Nuoremman lapsen käytän yksityisellä labroissa loppukuusta ja siihen menee 60 euroa (lasten isä maksaa näistä terveydenhoitokuluista kyllä puolet). Lisäksi lasten viikkorahat...lapset saavat kumpikin vitosen viikossa ja näihin menee siis 20 euroa kuussa.

Sen olen kyllä säästämisessä oppinut omalla kohdalla, että itsellä pitää olla vähän höpörahaa (eli rahaa käydä vaikkapa lounaalla, elokuvissa tai ostaa irtokarkkia). Nyt olisi suunnitteilla jo se lounas ja yksi leffa, mutta höpörahaa ei tässä(kään) kuussa taida hirveästi jäädä. No niin, käytännössähän se nähdään, miten budjetti tulee pitämään. Elokuun palkkapäivän (ja laskujen maksun) jälkeen varallisuus on yhteensä 3665 euroa. Laskutilillä 780 euroa, säästötilillä 2335 euroa, Seligsonissa 250 euroa, reissutilillä 200 euroa ja yksi s-ryhmän osuus. Velkaa on tässä kuussa jäljellä tasan 7400 euroa.

Säästömääräni ovat kohtuullisen vaatimattomia, koska asun lasten kanssa yksin ja haluan välillä käyttää rahaa muuhunkin kuin pakolliseen. Olen silti aika ylpeä itsestäni. Rahankäyttöni on muuttunut paljon siitä, mitä se oli vaikka vuosi sitten. Silloinkin pärjäsin kyllä tuloillani, mutta en juurikaan saanut säästettyä. Nyt minulla on puskurissa sen verran rahaa, että voin tarvittaessa uusia hajonneen pyykki-tai tiskikoneen, tehdä autoon jonkin pakollisen rempan (hirveän suuria ei tosin enää kannatakaan tehdä) tai pärjäisin muutaman kuukauden työttömänä. Elämässä on paljon sellaista, mitä ei voi hallita. Mutta tapojaan voi nähtävästi muuttaa. Ainakin joissakin asioissa :).

Markettikosmetiikka

Entisessä elämässäni suhtauduin aika hövelisti kosmetiikkaostoksiin. Ostin mieluusti luomumerkkejä, vaikka niistä harva toimi erityisen hyvin omalla ihollani. Sain kosmetiikkaan kulumaan kohtuullisen määrän rahaa, mikä ei eronneena kahden lapsen äitinä ollut enää mahdollista. Kosmetiikasta tuli osa kuukausittaista ruokabudjettia ja esittelen tässä tuotteita, jotka ovat nykyään säännöllisessä käytössä. Käyttäisin edelleen mieluusti ympäristöystävällisiä/luomutuotteita, mutta en silloin, kun ne ovat selvästi huonompia kuin vastaavat tavalliset tuotteet. Pyykinpesuaine ja tiskiaine minulla ovat tälläkin hetkellä ympäristöystävällisiä ja tiskikonetableteissakin on ympäristömerkki. Mutta esimerkiksi shampoon ja hoitoaineen olen valinnut ihan vain sillä, mikä on sopinut parhaiten. Käytän lähes yksinomaan XZ:n shampoita ja hoitoaineita ja näistä suosikki on suklaa-vanilja. Suihkushampoot vaihtelevat. Lidlin hajusteeton olisi ympäristömerkitty, mutta tungin sitä kerran vahingossa silmääni ja se kirveli niin perusteellisesti, että en sen jälkeen ole ostanut. Olen myös tuoksujen suhteen vähän vaativa. Lidlin hajustetut suihkushampoot ovat minusta aika kaamean tuoksuisia (mutta nestemäiset käsienpesusaippuat taas eivät), joten useammin ostoskoriin valikoituu joko s-ketjun omaa merkkiä tai Nivean tuotteita.

Nivean tuotteita on säännöllisessä käytössä yllättävän paljon.

Kasvojeni iho on varmaan hyvin tyypillinen suomalainen sekaiho, joka tosin talvisin on myös pintakuiva ja punoittaa herkästi. Jos rahaa olisi käytettäväksi kosmetiikkaan enemmän, niin löytyisi varmasti joku vähän parempi täsmätuote tälle iholle (vaikka pitää sanoa, että olen kokeillut myös niitä kalliita merkkejä, ja ei yksikään niistä(kään) ihmeitä tehnyt). Nyt mennään, kuten sanottua, lähinnä markettikosmetiikalla. Ihon putsariksi paras kokeilemani on Neutrogenan greippiputsari. Ei geeli vaan puhdistusvoide. Kasvovetenä olen viime aikoina käyttänyt misellivesiä, ensin Garnierin omaa (mutta sitten luin, että siinä on käytetty syöpää aiheuttavaa ainetta) ja nyt Nivean. Kosteusvoiteena käytän öisin Nivean Soft-perusvoidetta. Päivällä käytän Nivea Q10 päivävoidetta sk 15 aurinkosuojalla. Vartalovoiteena, no edelleen, sitä Niveaa. Hammastahna ja dödökin ovat tätä nykyä perus markettikamaa. Mitään silmänympärysvoiteita tai naamioita ei tule käytettyä säännöllisesti. Iho pitäisi muistaa kuoria viikottain, mutta sekin monesti jää.

Meikeistä markettikamaa ovat vain Lumenen kulmakarvavaha/väri, poskipunat, irtopuuteri ja Lumenen eyeliner. Käytännössä poskipunat ja puuteri ovat netistä tilattua Elfin kosmetiikkaa, jota saa kyllä Suomessakin apteekeista kohtuu edullisesti. Perinteistä meikkivoidetta en käytä, vaan Flow-kosmetiikan mineraalimeikkipuuteria. Mineraalimeikin käyttö vaatii aluksi vähän harjoittelua, mutta se kestää minusta sievempänä meikkivoidetta pidempään ja on muutenkin luonnollisemman näköinen. Puuterikin kestää käytössä kauan aikaa. Veikkaisin, että ainakin puoli vuotta (ostin juuri uuden, joten pitääkin seurailla asiaa). Ripsivärini on kohtuu hintava Kanebo sensai 38 (jota ostan usein tarjouksesta). Se on vaan ainoa ripsari, joka kestää hieman vaativat työolosuhteet. Töihin laitan yleensä meikkipuuteria, väriä kulmakarvoihin ja ripsaria. Vapaapäivinä kahta ensimmäistä. Poskipunaa ja eyelineria vain juhliin tai muuten spesiaalimpaan tilanteeseen. Hiuksia en värjää enää ollenkaan. Ovat tylsän vaaleanruskeat, mutta hiusvärien kemikaalit epäilyttävät. Saatan tosin alkaa taas värjätä niitä, kun alkaa tulla harmaita hiuksia :).

Mineraalimeikin levitykseen tarvitaan omanlaisensa sivellin. 

Olen toisaalta kosmetiikan suhteen alkanut miettiä, että rahalla tuskin saa aikaan niin isoa eroa (varsinaiset ammattilaisen tekemät kasvohoidot ovat sitten asia erikseen). Loppupeleissä oma geeniperimä ja elintavat ratkaisevat paljon. Minusta tupakan poltto alkaa kolmikymppisenä näkymään ihossa. Aurinko ja liika alkoholi eivät nekään tee tunnetusti hyvää. Tai valvominen. Avioero...Ihoni ei todellakaan ole parhaasta päästä, mutta jonkinlainen voitto geenilotossa on silti osunut. Äitini suvun naiset ovat näyttäneet nuorilta pitkään ja minua usein luullaan ikäistäni nuoremmaksi. Ikää on toki vaikea arvioida, mutta kun puhutaan kymmenestä vuodesta alaspäin, niin kyllä sen ottaa kohteliaisuutena ja hieman naurattaakin. Toki tässä voi olla takana myös se, että juttuni vain ovat sillä tasolla, ettei kukaan voi kuvitella minua vanhemmaksi. Kesäsijainen totesi, että "Mä olen koko kesän aatellut, että oot 25-vee". Heti tuli sellainen olo, että mitäköhän olen taas puhunut :D.

Päiväreissu rannikkokaupunkiin

Kävimme miesystävän kanssa pienellä extempore päiväreissulla. Hauskasti satoi vettä aina ajaessa, mutta aurinko alkoi paistaa, kun auto pysähtyi ja jalkauduttiin siitä kävelemään. Kalajoen keskustasta käytiin hakemassa salaatit ja suunnattiin sitten piknikille Hiekkasärkille. Itselle tuo Kalajoen seutu on jotenkin nostalginen paikka, koska toinen mummolani on sijainnut siellä ja lapsena kävin tuolla ainakin kerran kesässä ja toki myös Hiekkasärkillä sekä silloisessa JukuJukuMaassa.

Hiekkasärkät on vielä hieno paikka, vaikka minun makuuni sinne on rakennettu jo ihan liikaa.

Asustetalo Perkiönmäessä pyörähdettiin Pyhäjoella ja oli sellainen elämys, että suosittelen käymään, jos on käyntiä sielläpäin lähiaikoina. Kyseisestä liikkeestä löytyy tietoa googlaamalla, mutta tässä yksi blogikirjoitus aiheesta. Liikkeessä on nyt tyhjennysmyynti, koska omistaja on viimein jäänyt eläkkeelle ja kaikki oli puoleen hintaan. Mukaan lähti kaksi retroa collegepuseroa lapsille (Suomessa tehdyt Tutan ja Finnwearin puserot). Itselle ostin syys-/kevättakiksi Tiklas-merkin Suomessa valmistetun pitkähelmaisen takin. En ollut kyseisestä merkistä koskaan kuullutkaan, mutta äiti kysyi heti "Oliko se Tiklaksen takki?". Reissu oli mukava piristys arkeen. Epävakaisesta säästä huolimatta rannalla ollessa aurinko paistoi lämpimästi ja ehdittiin koluta pari kirpparia sekä ajella lapsuudestani tutuissa maisemissa.

Tiklaksen vaatteiden valmistus loppui Suomessa 1985. Takin taskusta löytyi tämmöinen hassu lappu.

Reissun kustannukset olivat:

Bensa: 25 euroa (tankkasin auton kahdesti, että osittain arvio).
Eväät: 15 euroa
Salaatti: 6 euroa
Kahvi: 4 euroa (tarjosin myös miesystävälle)
Vaateostokset: (takki ja kaksi puseroa lapsille) 41 euroa.

Yhteensä: 91 euroa.

Takki oli kiva löytö, koska olen tuollaista takkia etsiskellytkin. Olisin vaan halunnut myös laadukkaan takin, mutta sellaiset maksavat yleensä reilusti yli sata euroa. Takki maksoi puoleen hintaan 21,5 euroa. Suomessa valmistetusta ja kestävän oloisesta vaatteesta maksan sen kyllä mielihyvin.

Varsinkin nyt vanhempana olen alkanut enemmän arvostaa tällaisia lyhyitäkin reissuja esimerkiksi jonnekin luonnonkauniiseen paikkaan. Samoin monesta kaupungista löytyvissä vanhoissa puutalokortteleissa on kiehtovaa kuljeskella ja vain katsella taloja. Vaikka on mukavaa käydä silloin tällöin elokuvissa tai ulkona syömässä, niin kyllä eväiden syönti meren rannalla kauniina kesäpäivänä vie voiton 1-0. Parhaimmat jutut elämässä ovat monesti ilmaisia.

Ne terveelliset elintavat

Illat ovat alkaneet pimetä ja loppukesän lämmin jakso tuntuu nyt menneen ohi. Illalla parvekkeen ovi suljetaan yöksi ja päivällä ilmassa on jo syksyn raikkautta. Pidän vuodenajoista eniten alkusyksystä. Tänä kesänä on ollut kauniita ilmoja, mutta monesti myös tukahduttavan kuuma. Kuumuus tekee työnteosta astetta rankempaa, koska työpukeutumiseen ei voi vaikuttaa ja ilmastointi toimii vaihtelevasti. Syksyssä tykkään juuri pimenevistä illoista, jolloin voi alkaa taas polttamaan kynttilöitä. Tekee mieli lukea uudestaan Tolkienin Taru sormusten herrasta tai Montgomeryn Runotytöt. (Huomasin viimeksi kirjoja varatessani, että lähikirjasto on luopunut varausmaksuista kokonaan. Varailinkin siitä ilosta yhtä ja toista.) Jossain vaiheessa kypsyvät kotimaiset omenat, joita syön aina liikaa, vaikka ne eivät oikeastaan sovi minulle ollenkaan.

Hesarissa on ollut kirjoituksia siitä, kuinka terveellinen syöminen (ja elämä) on haastavampaa, kun joutuu tulemaan toimeen vähällä rahalla. Lisäksi kokeilin testiä, jossa pystyi vertaamaan omaa tulotasoaan muihin samassa ikäluokassa ja samalla koulutustaustalla yms. Jään kuukausituloissani jälkeen vähiten tienaavista yksinhuoltajista. Jään reilusti jälkeen myös muista ikäluokkani korkeakoulutetuista (tosin, ehkä humanisteille olisi pitänyt olla oma lokero tähän :D ). No jäin reilusti jälkeen tuloissa kaikissa vaihtoehdoissa, paitsi tuossa yksinhuoltajakohdassa (ei voinut valita yhteishuoltajuus) vain 14 euroa. On silti varmasti totta, että alituisessa niukkuudessa eläminen on aivan toinen asia kuin vapaaehtoinen säästäminen, ja sen esimerkiksi omalla kohdallani aikaansaama puskuri, joka tuo turvallisuuden tunnetta.

Itse pyrin syömään terveellisesti, mutta siinä on silti paljon parantamisen varaa. Lapset syövät vielä usein (omasta halustaan) aamulla ja illalla täysjyväpuuroa omenasoseella tai pakastemansikoilla. Itse syön aamuisin yleensä täysjyväleipää ja maustamatonta jugurttia marjoilla. Marjoja löytyy pakastimesta aina, koska hyväkuntoiset vanhempani poimivat niitä aivan liikaa. Tyyliin lähemmäs sata litraa mustikkaa (ja lisäksi tulevat puolukat, hillat, mustaherukat ja vadelmat...). Olen kyllä vastaanottanut kiitollisena kaikki ylimääräiset marjat. Lapset eivät mustikoista ja puolukoista juuri välitä, mutta vanhempien mansikkamaasta he saavat tänäkin vuonna talveksi mansikoita. Saan kesäaikaan myös erilaisia vihanneksia vanhempien hyötypuutarhasta ja kalaa, jota he kalastavat mökkinsä läheltä. Olen joskus vihjaillut äidille, että kaikkia marjoja ei olisi pakko poimia, mutta mopo näyttää lähtevän käsistä niiden suhteen joka vuosi.

Olin kasvissyöjä lähemmäs parikymmentä vuotta, mutta aloin viime vuosina syödä sekaruokaa, kun suurin osa kasviproteiinin lähteistä ei vaan enää sopinut minulle. Tämä harmittaa kovasti, koska kasvisruoka olisi paljon halvempaa kuin liharuoka ja lisäksi usein terveellisempää. Osa vihanneksista on varsinkin talviaikaan kalliita, mutta itse yritän käyttää kohtuuhintaisia vihanneksia mahdollisuuksien mukaan ruuanlaitossa. Kastikkeisiin lisään aina porkkanaa tai kesäkurpitsaa, kasvissokekeitoissa käytän bataattia, porkkanaa tai lanttua. Wokeissa kiinankaalta ja paprikaa, joista jälkimmäinen on tosin usein kallista. Ja lähes kaikkien kastikkeiden pohjana on tomaattimurska. Punaista lihaa yritän syödä vain pari kertaa viikossa ja muuten kanaa tai kalaa (usein seitiä, mikäli en ole saanut kalaa vanhemmiltani). Perunaa käytän aika vähän, koska sekään ei oikein itselleni sovi. Pieniä määriä kurkkua ja tomaattia ostan ympäri vuoden. Lisäksi yritän tehdä kerran tai kahdesti viikossa jonkun itselleni sopivan kasvisruuan, kuten kasvissosekeittoa, josta lapset kovasti tykkäävät.

Liikkumisen osalta ainoa säännöllinen harrastus on kuntosalilla käynti kerran viikossa. Vietän siellä silloin aikaa tunnin verran ja käyn läpi ainakin kaikki isot lihasryhmät. Vaikka käyn kuntosalilla vain kerran viikossa, on kehitystä silti tapahtunut. Lihasmassa on kasvanut ja olen pystynyt nostamaan painoja säännöllisesti isommiksi. Lisäksi pyöräilen noin neljästi viikossa töihin (neljä kilometria suuntaansa) ja pyrin kerran viikossa nostelemaan kotona kahvakuulaa. Liikuntaa saan myös töiden ohessa. Työpäivät ovat usein niin raskaita, että moni työkaveri sanoo työnteon täyttävän liikuntatarpeet. Itse olen asiasta vähän eri mieltä. Fyysisesti raskas työ vaatii panostamista liikuntaan vapaa-ajallakin, koska erityisesti silloin kehosta pitäisi pitää huolta. Haluaisin käyttää selkääni vielä eläkeiässä, mikäli sinne asti elän :).

Lapsen kuntoutusasiat ovat vähän edenneet. Ryhmämuotoinen toimintaterapia ei tule alkamaan ennen syyskuuta ja silloin käymme lasten isän kanssa poliklinikalla keskustelemassa jatkosuunnitelmista. Poliklinikalta saadaan apua yksilökuntoutuksen valintaan ja siihen(kin) voidaan hakea kelan tukea...mikä luultavasti jää saamatta, mutta toki haemme sitä silti. Vuodenvaihteessa toimintaterapia loppuu ja silloin lapsi vaihtaa todennäköisesti yksilöterapiaan. Olen positiivisesti yllättynyt siitä, että yhteistyö poliklinikan kanssa jatkuu, eikä se vain "pessyt käsiään" meistä diagnoosin jälkeen. Maksoi kuntoutus mitä maksoi, niin ainakin voidaan olla luottavaisia sen suhteen, että osaamme valita oikein hoitavan tahon. Lapsi saa sitä tukea, mitä tarvitsee ja minä voin keskittyä olemaan hänelle epätäydellisen täydellinen äiti.

Saippuaa ja ylimääräisiä menoja

Minulla on nyt kolme erää saippuaa kypsymässä, joten ajattelin kertoa jotakin sen tekemisestä. Saippuan tekeminen on kohtuullisen helppoa ja aika edullistakin, jos ei ala hifistelemään rasvojen kanssa. Lipeän kanssa pitää olla varovainen, mutta itse en esimerkiksi käytä mitään hanskoja tai suojalaseja. Kun lipeän sekoittaa rasvoihin, niin raakakin saippuamassa on sen verran laimeaa, että nopea pesu iholta riittää (, jos sitä onnistuu jonnekin roiskumaan, kuten itselläni usein onnistuu). Olen saanut sievempiäkin saippuoita aikaiseksi eli näissä erissä todella näkyy ns. kädenjälki. Vihreä ja liila ovat sellaisia, että noista eristä saatan antaa saippuaa lahjaksi, mutta vaalea oranssi oli oma kokeiluresepti ja massa jämähti heti kiisselöitymisen jälkeen ja se piti kiireellä kaapia muotteihin. Siitä ei enää tullut kovin sievää saippuaa (mutta kotikäyttöön sopii mainiosti).

Itse tein saippuaa ensi kertaa tuttavan pitämässä saippuapajassa ja sen jälkeen aloittelin näillä Karppaus ja perhe-blogin ohjeilla. Kotikemistin pieni paja-blogissa on myös hyvin seikkaperäiset ohjeet. Itse olen tehnyt pääosin saippuoita noilla Saara Kuhan saippuakirjan ohjeilla. Viime jouluksi tein myös kiinteitä rasvoja/hierontapaloja Kotikemistin pieni paja-blogin ohjeella. Kaupan rasvoilla saa aikaiseksi saippuaa, mutta aika moni saippuaa tehnyt haluaa jossakin vaiheessa kokeilla muutakin. Itse teen saippuaa kausittain enemmän, mutta lähes aina ennen joulua, koska kuten sanottu, saippuaa tulee annettua lahjaksi. Erilaisia saipputarvikkeita (rasvoja, värejä ja tuoksuja) olen ostanut Pienestä tuoksukaupasta. Lipeän olen tilannut Lahtisen vahavalimolta, koska se on hyvälaatuista ja liukenee oman kokemuksen mukaan paremmin kuin vaikkapa Bilteman lipeä.

Miksi sitten tehdä saippuoita itse? Käsillä tekeminen on mukavaa ja terapeuttistakin, kuten taisin aiemmin mainita. Itse tehtyihin saippuoihin voi päättää itse, mitä laittaa. Saippuoissa ei ole lisäaineita ja ne ovat erilaisia kuin kaupan saippuat. Itse tehty saippua ei ole useimmiten niin kovaa kuin kaupan saippua ja näin ollen kyllä kuluu nopeammin. Minusta on kiva antaa lahjaksi jotakin itse tehtyä ja kuluvaa. Maailmassa riittää tavaraa muutenkin ja aikuiset ihmiset eivät yleensä tarvitse sitä lisää. Esimerkiksi joulunaikaan on kumminkin kiva lahjoa läheisiä jollakin tavalla.

Vielä jotakin yllä olevista saippuoista. Vihreässä on rasvoina puolet oliiviöljyä ja puolet palmuöljyä. En ole kyseistä saippuaa ennen tehnyt, mutta sen pitäisi olla käytössä suhteellisen kovaa ja vaahtoavaa. Liila saippua on suolasaippua, joista tykkään erityisesti. Tässä on mukana hienoa merisuolaa, kookosrasvaa ja oliiviöljyä. Suolan ansiosta saippua pysyy kovana loppuun asti ja hoitaa ihoa. Vihertävä pyöreä saippua on samaa erää vihreän sydämen kanssa, laitoin sen vaan esimerkiksi siitä, miten hauska vaalea pinta kyseiseen erään tuli. Vaalean oranssi saippua oli oma muunnelmani, kun halusin saada pitkään jääkaapissa pyörineen mangovoin käytettyä. Mangovoi on ilmeisesti saippuassa samantyyppistä kuin kaakaovoi, jota käytän usein, koska siitä tulee saippuaan lisää kovuutta. Saippuan kypsyminen kestää kuukauden ajan (lipeä häviää saippuasta) ja nämä erät valmistuvat ensi viikolla.

Heinäkuussa ylimääräiset menot tekivät yhteensä noin 145 euroa. Varmaan unohdin merkata jotain loppukuusta, mutta tässä suurin osa menoista. Kävin kahdesti kirpputorilla, syömässä lounasta (tarjosin samalla lounaan miesystävälle kiitokseksi lastenvahtiavusta), pitkästä aikaa kampaajalla, elokuvissa ja lisäksi mukana on visalasku 25 euroa vitamiineista. Olen miettinyt näitä kuukausittaisia ylimääräisiä menoja ja toki raha-asioita nyt muutenkin. Tuntuu, että menoja on jatkuvasti vähän liikaa, mutta samalla en haluaisi tinkiä tietyistä asioista. Voisin silti käyttää vähän enemmän harkintaa kirpputoreilla, joista tarttuu liian usein mukaan vanhaa lasia (mutta hei, 6kpl vanhoja täysin käyttämättömiä puristelaseja 2 euroa...) ja lounaat voisin keskittää pääasiassa max 10 euron paikkoihin (minkä olen oikeastaan tehnytkin). Ruokamenoja voisin myös miettiä aiempaa tarkemmin. Suunnittelen ruokalistat noin viikoksi eteenpäin, mutta ruokahävikkiä tulee silti jonkun verran. Bensakuluja olen saanut pienemmiksi pyöräilemällä töihin, mutta vastaavasti ruokamenot ovat olleet kesällä isompia. Nytkin lapset ovat minulla kaksi viikkoa putkeen, palkka tulee 15.8 ja ruokatilillä on nyt rahaa 140 euroa. Kaupassa pitää seuraavan kerran käydä luultavasti perjantaina ja lauantaina olisi tarkoitus käydä miesystävän kanssa pienellä päiväretkellä. Lisäksi on hankalaa miettiä syksyn kuukausibudjettia, kun lapsen kuntoutusasiat ovat vielä aika levällään. Olen nyt arvioinut, että hänen kuntoutuksensa maksaa ainakin 400 euroa kuussa, josta vammaistuki kattaa reilun puolet. Olisi silti mukavaa saada selvyyttä asioihin.

Riihimäen lasin puristelaseissa eniten tykkään tästä lumihiutalekuviosta.

Palkkapäivä: heinäkuu

Heinäkuun palkka oli pienin tänä vuonna, hiukan alle 1600 euroa. Ja tietysti tässä kuussa tuli vähän yllättäen ylimääräisiä terveysmenoja, joihin meni pari sataa euroa. Minulla jatkuu kesäloma elokuussa ja lapset ovat silloin taas kaksi viikkoa putkeen luonani, joten jätin käyttötilille vähän jätski/mansikka yms. rahaa. Onneksi heinäkuussa ei tarvitse vielä maksaa koulu- ja iltapäiväkerhomaksua, koska ylimääräisiä menoja on ollut muutenkin Olen esimerkiksi käynyt kampaajalla (viimeksi kävin 7kk sitten). Periaatteessa voisin opetella leikkaamaan puolipitkän tukkani itsekin, mutta näin harvakseltaankin kampaajalla käynti on vaan sellaista minulle tärkeää luksusta. Ja onhan se tukka ihan eri näköinen, kun tuttu luottokampaaja on sen leikannut.

Eli tulot tässä kuussa palkka, lapsilisät, asumistuki, osittainen hoitoraha (koska teen osittaista työaikaa) ja toisen lapsen vammaistuki yhteensä 2280 euroa nettona.

Perusmenot 1755 euroa ja lisäksi laskutilille 165, Seligsoniin 60, säästötilille 230 ja reissutilille 50 euroa. Jouduin ottamaan säästötililtä tuon ylimääräisen 200 euroa, joten lasku/säästö/reissutilin saldo nyt 3000 euroa + Seligson 190 ja yksi s-ryhmän osuus 100 euroa eli varallisuus 3290 euroa (kesäkuussa 3065 euroa, että vähän päästiin kuitenkin eteenpäin).

Seligsonin rahastot ovat kivasti plussalla. Sinänsä asialla ei ole merkitystä, enkä käy salkkua kovin usein vilkuilemassa, koska tarkoitus on säästää lähinnä eläkeiän turvaksi. Mutta olen rahastoihin laittanut 190 euroa ja arvo on nyt 198,55 euroa.

Velat lyhenivät heinäkuussa normisummat eli yhteensä nyt 7590. Olen miettinyt tuota puskurirahaston suuruutta ja päätynyt siihen, että säästäisin noin neljän kuukauden tulot (laskien mukaan tällä hetkellä saamani tuet), joka olisi yhteensä 4800 euroa. Ennen lapsen kuntoutuspäätöstä ajattelin, että tuon summan säästämisen jälkeen alan laittamaan isompia summia rahastoihin ja ehkä kuukausisäästämään Nordetin kautta ETF:iin. Mutta Kela antoi negatiivisen päätöksen lapsen kuntoutuksesta :/ ja lasten isän kanssa alustavasti sovimme, että hankimme lapselle jonkinlaista kuntoutusta omakustanteisesti. Toimintaterapiaan lapsi pääsee, mutta se tapahtuu ryhmämuotoisena, ja lapsi tarvitsisi ehdottomasti myös yksilökuntoutusta.

Jos kuntoutuspäätös olisi ollut myönteinen, niin olisin saanut puskurin säästetyksi marras-joulukuussa. Näin ei käynyt, joten jatkossa suunnitelmani on säästää sen minkä voin ja jossain vaiheessa alkaa säästämään enemmän rahastoihin. Kun lapsen tilanne on mikä on, niin en uskalla alkaa riskeeraamaan ETF:ien kanssa.

Lähinnä niitä ajatuksia

Kelan päätös viipyy, olen soittanut sen perään jo kolmesti. Nostaa lievästi verenpainetta sanoisin. Heinäkuun palkka oli todella pieni ja tietysti ensi viikolla tulee ylimääräistä menoa useamman satasen verran. Eli kirjoitan heinäkuun palkkapäivästä (tulot, säästöt, velkojen lyhennys) vasta sitten, kun selviää tuon ensi viikon ylimääräisen menon kokonaissumma.

Olen miettinyt kirjoittamista itse tehdyistä lahjoista. En lahjo lähipiiriäni muuten kuin jouluna ja aikuisille minulla on tapana antaa vain itse tehtyjä lahjoja. Nyt uutena olisi noiden soijakynttilöiden teko, pitäisi kokeilla vaan käytännössä. Lisäksi teen itse saippuaa ja joulun aikaan myös ruokalahjoja. En ole varsinaisesti käsityöihminen. Peruspipot ja lapaset onnistuvat ja verhojen lyhennys ompelukoneella. Mutta saippuan teko on sellaista hauskaa puuhaa, josta tulee tunne, että tekee jotakin käsillään. Siinä ei voi myöskään kauheasti ajatella muita asioita, kun lipeän käsittelyssä pitää olla tarkkana :). Olen ostanut nyt lisää saippuarasvoja ja tarkoitus olisi tehdä 2-3 erää saippuaa lähiaikoina. Itse tehdyt lahjat ovat tietysti halvempia kuin kaupasta ostetut. Lisäksi aikuisilla ihmisillä yleensä on kaikkea mitä he tarvitsevat. Minä annan lahjana jotakin kuluvaa ja tavallaan myös sitä aikaa, mitä olen lahjan tekemiseen käyttänyt.

Mietin hiukan blogin jättämistä jonkinlaiselle tauolle, kun verenpaine nousi (taas) vähän turhaan toista saman aihepiirin blogia lueskellessani. Jälkeenpäin hävetti, että piti kommentoida niin kärkkäästi, jos kommenttia koskaan edes julkaistiin. Poistin blogin seurattavien listalta ja päätin jättää jatkossa sen seuraamisen muille. Säästämisessä ja sijoittamisessa on itselleni myös tietynlainen arvoristiriita. Olen kiinnostunut sijoittamisen eettisestä puolesta, vaikka tiedän, ettei se käytännössä kovin eettistä ole. Perustin tämän blogin kannustamaan itseäni raha-asioiden hoidossa, säästämisessä ja tulevaisuuden suunnittelussa. En haaveile suuresta omaisuudesta, oikeasti. Haaveilen siitä, että voin elää niin kuin tähänkin asti. Mutta ehkä myöhemmin puskuri ja säästösuunnitelma eläkeikää varten tarkoittavat vähän vähemmän huolehdittavaa. Saattaisin myös mennä pilalle liiasta rahasta. Monet menevät.

Mutta niin...jospa jatkossa yrittäisin taas muistaa (aina seuraavaan kertaan asti), että hyvänkään asian puolesta kiukuttelu ei yleensä johda mihinkään. Ihmiset ovat, mitä ovat. Sen sijaan pitäisi tehdä hyvää, pyrkiä hyvään ja pitää huolta läheisistään. Auttaa toista ihmistä, vierastakin, hädän hetkellä. Hyvillä asioilla maailmaan tulee lisää hyvää. Kritiikillä vain loputonta vääntöä.

Vähän vähemmän epävarmuutta...

Työt jatkuvat vuoden loppuun, hurraa! Kesäloma loppui (ja kesäkuu) ja olen kahden päivän "työputken" jälkeen ihan lopussa :D. No osittain asiaan vaikuttaa se, että on niin lämmintä ja öisin on vaikea nukkua. Tunnetusti tosin en juuri koskaan mene ajoissa nukkumaan...

Kesäkuussa oli paljon ylimääräisiä menoja, tässä pientä erittelyä:

Kirppikselle noin 20 euroa (olen taas ostanut vanhaa suomalaista lasia, kun halvalla sai, lisäksi lastenvaatteita)
Häihin (lahjaan, pukeutumiseen) ja synttärilahjaksi 58 euroa
Lasten puhelimet (käytettyinä, exä maksoi puolet) 95 euroa
Toiselle lapselle uusi koulureppu 25 euroa
Baari-ilta 37 euroa (huhhuh)
Syömässä työkavereiden kanssa 34 euroa (no niin, kävimme myös baarissa...)
Kahdet farkut rikkimenneiden tilalle 25 euroa
Lisäksi irtojäätelöä, pari paitaa lapsille yms. ihan kaikkea en varmaan muistanut merkata eli yhteensä 315 euroa. Lisäksi Visasta maksoin Ikea-reissun ja toukokuussa ostetut vitamiinit, jotka kustansivat yhteensä 165 euroa.

Ruoka/bensa-tilillä on nyt 194 euroa ja palkkapäivään vielä pari viikkoa. Lisäksi tänään pitää käydä kaupassa. Ruokakuluissa näkyy selvästi, kun lapset ovat koko ajan kotona, eivätkä syö lounasta koulussa (nuorempi syö monesti myös iltapäiväkerhossa välipalan). Jospa ne ruokakulut sitten maagisesti laskisivat heinäkuussa, kun lapset ovat pääosin isällään. Toki kesällä tulee (edelleen) varmaan syötyä sitä jätskiä ja heinäkuussa mansikoitakin. Laitoin säästötilille vielä 85 euroa ylimääräistä. Onnistuin mokaamaan sen verran, että koulun tukimaksu lähti turhaan maksuun tässä kuussa, kun unohdin sen siirtää. Mutta sen saan varmasti hyvitettyä syksyllä. Laskutililtä latasin kuntosalikortin ja maksoin pari laskua, joten varallisuus nyt yhteensä 3030 euroa.

Nyt sitten jännitetään toisen lapsen kuntoutuspäätöstä. Mikäli päätös tulee myönteisenä takaisin, voin alkaa laskeskella uutta tulo/menoarviota syksylle. Jos ei, olen pulassa...

Kesälomareissu

Reissusta on nyt kotiuduttu :). Lapset tykkäsivät kovasti veneilystä saaristossa ja viihtyivät lintsillä tuntitolkulla. Linnanmäki oli näin pitkästä aikaa ihan mukava paikka (olen Etelä-Suomesta kotoisin, joten siellä tuli käytyä lapsena paljon). Arkipäivänä oli kohtuullinen määrä väkeä liikkeellä, eikä laitteisiin tarvinnut jonottaa pitkästi. Meillä oli mukana eväitä, mutta ostin lapsille lisäksi jätskiä. Reissubudjetti piti ja rahaa jäi ylikin.

Kesälomareissun kulut:

- viemiset siskolle ja toiseen kyläilypaikkaan 42 euroa
- matkat (bensat mennessä ja tullessa + matkat paikanpäällä) 85 euroa
- rannekkeet lintsillä 141 euroa (sisälsivät halvemmat liput Sea lifeen 8 euroa per pää)
-. Sea life 16 euroa (ne pehmolelut...)
- ruokakulut 126 euroa (eväät meno ja tulomatkalle, eväät lintsille ja veneilyreissulle, ostin myös vähän syömistä siskon luokse)

Eli yhteensä 410 euroa, kun budjetti oli 500 euroa.

Kesäkuussa on ollut hurjasti ylimääräisiä kuluja, koska toisenkin lapsen puhelin uusittiin...ylimääräistä kulua tulee varmaan myös juhannuksen vietosta. Toisaalta reissusta säästyi rahaa ja olin varautunut ylimääräisiin kuluihin. Ensi viikolla olisi tarkoitus hakea alennusmyynnistä lapsille ja itselle vähän vaatetta. Kahdet (ja ainoat) farkkuni hajosivat aika kirjaimellisesti samaan aikaan. Miesystävä tosin totesi toisista: "Luulin, että tiesit tuosta reiästä, se on ollut siinä jo pitkan aikaa...". Kiitti :D.

Palkkapäivä: kesäkuu

Ylimääräisiä menoja näyttää kesäkuussakin piisaavan (kesäloma ja lapset suurimman osan ajasta minulla, joten kaikki kasautuu...). Tässä vaiheessa sitä voisi toivoa, että edes pienen kesälomareissun budjetti pitäisi (neljän päivän reissu Etelä-Suomeen). Kesäkuun palkkapäivässä oli ilahduttavasti mukana täydet kesälomarahat. Kun töiden jatkuminen on epävarmaa ja uusien töiden saaminen vähän niin ja näin, niin koskahan sitä seuraavan kerran on samassa tilanteessa. En ehkä halua arvailla milloin seuraavan kerran saan palkallista kesälomaa. Mutta nyt niitä lukuja...

Kesäkuun palkka oli nettona  2922 euroa, jee! Menot kesäkuussa 2050, koska IP-maksu ja koulumaksu yhteensä 130 euroa ovat kesätauolla (syksyllä IP nousee 20 euroa). Olen kahtena kuukautena laittanut Seligsonin Global Top 25 Brands ja Global Tops 25 Pharmaceuticals rahastoihin yhteensä 70 euroa. Nyt hieman yltiöoptimistisena avasin kolmannen rahaston eli Seligsonin Pharos. Näihin jatkossa kuukausittain yhteensä 60 euroa. Tämä on sellaista sijoittamisen harjoittelua...Palkkani vaihtelee lisien takia kuukausittain ja arvioni siitä on ollut noin 1600 euroa kuukaudessa nettona osittaisella työajalla. Todellisuudessa palkka on ollut keskimäärin 1800 euroa kuussa, jos kesälomakorvausta ei oteta mukaan. Tämä on oikeastaan mahdollistanut sen, että olen saanut säästettyä suunnitelmien mukaan, vaikka budjetti onkin levinnyt välillä käsiin. Nykyinen työpaikka ei ehkä ole se unelmien työpaikka, mutta samanlaista palkkatasoa en tule todennäköisesti saamaan muualta nykyisessä ammatissa.

Päätin laittaa kaikki kesäkuun ylimääräiset menot blogiin sitten kerralla kuun lopussa. Olen jo käyttänyt rahaa kirppiksellä, häälahjaan, ruokapiiriin, synttärilahjaan, toisen lapsen puhelin uusittiin, kävin baarissa kavereiden kanssa (mihin näemmä saa todella kulumaan rahaa) ja lisäksi tiedossa ollut Visa-lasku (Ikean reissu + vitamiinit Iherbistä) ja autoon pitäisi vaihtaa jarrupalat jossain vaiheessa.

Erityislapsen diagnoosin saanut lapseni sai korotetun vammaistuen, joka tuli takautuvasti puolelta vuodelta. Laitoimme tämän lasten isän kanssa puoliksi ja jatkossa, jos hyvin käy, maksan sillä toisen lapsen IP-maksun ja yleisesti ylimääräisiä lastenvahtikuluja, joita tulee, kun lapsi ei voi olla kotona pitkiä aikoja yksin. Jos huonosti käy Kela ei korotetun tuen lisäksi myönnä lapselle kuntoutusta (jota ei todellakaan maksettaisi pelkästään tuolla tuella). Asia huolestuttaa enemmän kuin omat työkuviot, mutta päätöstä ei ole vielä tullut, joten yritän pysyä positiivisena.

Tuo lapsen takautuvasti saama tuki ja nyt kesäkuussa isommat säästösummat (Seligsonin uusi rahasto ja IP- ja koulumaksut säästötilille) sekä kesälomarahoista ottamani ylimääräinen 250 euroa säästötilille nostavat varallisuuden kokonaismäärän 3065 euroon. Näistä siis säästötilillä 2070, laskutilillä 655, Seligsonissa 130 ja reissutilillä 110 euroa + yksi S-ryhmän osuus. Tarkoitus olisi laittaa tuosta palkasta lisää säästötilille, mutta seuraan vielä kesäkuun ylimääräisiä menoja. Vanhempani antoivat kesälomareissua varten (lapsille) 100 euroa ja koko reissun budjetti olisi siis 500 euroa. Toivottavasti siinä pysytään :).

Yhteenvetona: Kesäkuussa varallisuus 3065 euroa ja taas 190 euroa lyhentyneet velat 7780...no niin, etiäpäin :).

Hahaa, kävin muokkaamassa vähän loppusummia. Yhteenlaskeminen on hankalaa näemmä...

Kun budjetti leviää...

Olen viime aikoina miettinyt paljon rahan käyttöä, omaa rahan käyttöäni tietysti :). Olen miettinyt säästämistä, laatinut budjetin ja seurannut tuloja ja menoja. Olen alkanut kirjoittaa tätä blogia ja jossain vaiheessa olen alkanut myös ajatella, että tämähän sujuu. No, ehkä se sujuu paremmin kuin aikaisemmin, mutta nyt on taas hetki, kun se ei tunnu sujuvan ollenkaan...

Kirjasin toukokuun ajan ylimääräisiä menoja ja niitä oli yhteensä 302,70 euroa...hiljaiseksi vetää. Osa ylimääräisistä menoista oli pakollisia hankintoja. Maksoin puolet lasten lenkkareista, mutta ostin heille myös feikkicrocsit (6 euroa kappale), printterin kasetti oli pakko täyttää, koska piti printtailla kelalle meneviä papereita, omat tennarit käytännössä hajosivat käsiin ja tarvitsin vaatteita kaverin häihin. Lapset saivat viimeisellä kouluviikolla kutsut kaverisynttäreille, joihin hankitut lahjat maksoivat vajaa parikymmentä euroa. Soijakynttiläprojektini ei edennyt vielä tekovaiheeseen, koska töissä oli tällä viikolla raskaita vuoroja (niin, ja miksi jättää kaikki viime tippaan...) ja lopulta ostin opettajien lahjat kaupasta ja niihin meni reipas parikymmentä euroa. Eli tavallaan turhia ylimääräisiä menoja oli noin puolet ylimääräisistä menoista. En aio pyytää lasten isää osallistumaan esimerkiksi noihin opejen lahjoihin. Toista lasta piti käyttää lääkärissä (ja käytin yksityisellä) ja exä maksoi sen käynnin kokonaan, vaikka minun olisi periaatteessa pitänyt maksaa puolet.

Vakuutusrahat palautettiin ja lopulta laitoin niistä säästötilille vain 165 euroa (piti laittaa 185). Käyttörahatilillä on nyt 94 euroa ja sieltä pitää maksaa kaverin häälahja 40 euroa ja ruokapiirimaksu 40 euroa (tämän kesäkuun ylimääräisiä menoja...). Ruokarahatilillä on taas 66 euroa (+ tulossa 11 euroa bonuksia) ja sen pitäisi riittää palkkapäivään. Hieman heikolta näyttää...Lapsilla alkoi tällä viikolla kesäloma ja ovat nyt isovanhempien kanssa mökkeilemässä. Loppuviikosta menevät viikonlopuksi isälleen ja sitten taas tulevat minulle pariksi viikoksi. Olen lasten isän kanssa sopinut, että minä hoidan (tai järjestän hoidon) lapsia pääasiallisesti kesäkuussa ja hän taas heinäkuussa. Lapset menevät isälleen myös juhannuksen aikaan ja ovat sitten seuraavan viikon taas minulla. Ajattelin, että lapsille voisi olla kesällä mukavaa olla pidempään yhdessä paikassa kerrallaan. Jossain vaiheessa saattavat itsekin haluta tuota 2 viikkoa toisella vanhemmalla ja 2 toisella. Pitää katsella miten tämä toimii.

Nyt kesäkuussa ruokamenot varmasti kasvavat, koska lapset ovat minulla enemmän ja eivät syö lounasta koulussa. Huokaus...kaiken päälle työkuviot stressaavat, koska sopparia ei ole vieläkään jatkettu. Töitä on varmaan alettava hakea viimeistään heinakuussa. Jos ja kun saisinkin töitä heti sopparin loppuessa, ne eivät todennäköisesti olisi osa-aikaisia, joten kuvio lasten kanssa pitäisi suunnitella uusiksi. Tulot nousisivat hieman, mutta asumistuki lähtisi pois ja minun pitäisi käyttää maksullista lastenvahtia varmaan viikottain. Ahdistaa. Pitäisi olla kiitollinen, että töitä riitti ainakin tähän asti ja sain kerättyä jonkinlaista turvapuskuria. Se puskuri tulee vain käytettyä loppuun kuukauden parin sisään ja mitä sitten? Hohhoijaa, asiaa ei kannata vatvoa ennen nukkumaan menoa (eli juuri nyt), sillä se tietää takuulla unetonta yötä. Pitää vaan toivoa, että asiat järjestyisivät jotenkin.

Kohta on kesä

Ollaan vielä toukokuun puolella ja olen tälläkin viikolla hassannut rahaa ylimääräisiin menoihin, joita olivat:

- lounas kaupungilla 9,50 euroa
- irtokarkki 2 euroa
- kahvi kaupungilla 2 euroa
- vaatteita noin 45 euroa (nämä kyllä tulivat ihan tarpeeseen, kesäkuussa on kaverin häät ja niihin tarvitsin vaatetta ja lisäksi ostin pari uutta rikki menneiden tilalle)

Lisäksi olen kyllä perus ruokaostosten lisäksi ostanut pari siideriä (paperit tarkistettiin kahdella kertaa kolmesta :D ), jäätelön silloin tällöin ja tässä kuussa tyhjenivät niin shampoo, hoitoaine kuin suihkushampoo samalla kertaa (mutta nämä kaikki periaatteessa mahtuvat ruokaostosten budjettiin). Ensi kuun palkassa on kahden kuukauden lisät ja todennäköisesti myös kesälomarahat, joten rahaa pitäisi tulla reilusti enemmän. Vakuutusyhtiön pitäisi myös hyvittää autovakuutuksesta siihen mennessä. Näiden lisäksi kela alkaa maksaa tukea toisen lapsen kuntoutuksesta. Toinen lapseni on ollut kevään ajan tutkimuksissa ja pääsee nyt niiden valmistuttua kelan tukemaan kuntoutukseen. Vaikka kela maksaa kuntoutuksen kokonaan, sen lisäksi lapsen vanhemmat saavat rahallista tukea kuntoutuksen ajan (mikä on tarkoitettu esimerkiksi kuntoutuksesta aiheutuviin kuskauksiin) noin 90 euroa kuukaudessa. Tukea tulee takautuvasti kevään ajalta ja sen laitamme lasten isän kanssa puoliksi. Jatkossa saan pitää tuen itse, mutta käytännössä maksan syksyllä jatkuvan IP-kerhon sillä. IP-kerhohan oli tarkoitus maksaa jatkossa lasten isän kanssa puoliksi, kun kerhomaksu nousee syksyllä 80 eurosta sataan.

Olen miettinyt tuota takautuvasti tulevaa kuntoutusrahaa, pitäisikö osa siitä laittaa lapsen tilille tai muuten ohjata lapsen menoihin...lopulta päätin, että ajattelen rahan vaikka osana kesälomabudjettia. Reissu E-Suomeen rahoittuu kesälomarahoilla, mutta kesällä on muitakin pieniä menoja. Irtojäätelöä tulee varmasti ostettua lapsille (ja itselle...), torilta mansikoita ja herneitä, eväitä rannalle tai retkelle (mikäli vettä ei taas sada jatkuvasti). Ehkä rahan korvamerkkaaminen ei sinänsä vaikuttaisi mihinkään. Käytän lapseen ja lapsiin joka tapauksessa rahaa, jos tarve vaatii. Ja säästän kuukausittain kummankin lapsen tilille.

Vielä ei eletä virallista kesää, mutta kelit ovat varmasti olleet aika ihanat ympäri Suomea. Olen viettänyt lapsetonta viikkoa ja vapaapäiviä kävellen miesystävän kanssa kaupungin keskustassa ja puistoissa. Ollaan käyty kirjastossa ja luin koukuttavan säähän ja vuodenaikaan sopivan romaanin, joka sijoittuu amerikkalaiseen pikkukaupunkiin (ja josta tykkäsin hesarin arviosta huolimatta), käytiin kohtuuhintaisella lounaalla ja seurattiin ihan pikkuisia sorsia. Ja laitettiin yhdessä ruokaa, joka miesystävän epäilyksistä huolimatta onnistui loistavasti. Rahaa kului tällä viikolla aika paljon vaateostoksiin, mutta muuten menot olivat minusta kohtuulliset. Ensi viikolla on vain yksi vapaapäivä (töistä) ja lasten viimeinen kouluviikko ennen kesälomaa. Hieman kiireisempi viikko siis tiedossa, mutta eiköhän siitäkin selvitä. Omaan kesälomaan ei ole enää pitkä aika :).

Joistakin haaveista pitää vain luopua?

Ylimääräiset menot tässä kuussa vain jatkuvat...(Huomaan nyt, että on älyttömän hyvä kirjata niitä erikseen ylös, niin tulee vähän kokonaiskuvaa siitä, mitä kaikkea "ylimääräistä" tulee ostettua.) Eli edellisten lisäksi:

- Printterin mustekasetin täyttö (oli halvin vaihtoehto): 41 euroa
- Kynttilätarvikkeet (aion tehdä lasten opettajille lahjaksi soijavahakynttilöitä) eli ainekset kynttilöihin (vaha, kynttiläsydämet ja tuoksu) 20,8 euroa ja lasit, joihin kynttilät valetaan, pikaliima sydämien liimaamista varten yms. 16,65 euroa. Käytännössä yhden kynttilän hinnaksi tulee noin 6 euroa, koska aineksista tulee  kolme ylimääräistä kynttilää. Niillä voisin lahjoa vaikka siskoa, joka majoittaa minut ja lapset kesälomareissun ajaksi.
- Pitsa 8 euroa (rankan viikon päätteeksi, tilasin töihin).
- Postimerkit 4,80 euroa.

Ruokabudjetti on myös tämän viikon osalta mennyt vähän yli, mutta saan sitä luultavasti tasapainotettua lapsettomalla viikolla.

Asumisasiat ovat nyt pyörineet mielessä. Vaikka asunnon ostaminen ei ole vielä ajankohtaista, olen selannut Etuoven ja Oikotien ilmoituksia ja seurannut hintatasoa tietyillä alueilla. Seuraavaksi asunnon ostamiseen liittyviä faktoja. En pystyisi ostamaan kuin maksimissaan kolmion. Haluan asua kohtuullisen matkan päässä töistä ja lisäksi matka lasten koululle ei saa minusta olla yli 3,5km. Muutenkin haluan asua kohtuullisen matkan päässä kaupungin keskustasta eli kolmio se on. Asuntoja myydään monenlaiseen hintaan, mutta kolmio maksaisi ainakin 120K. Jos ajatellaan, että asunnon hinnasta pitää olla säästettynä 10% + varainsiirtovero, niin käytännössä näistä tulisi yhteensä 15K. Vaikka saan osan veloistani maksettua ainakin parin vuoden sisään, niin tuon summan säästäminen kestäisi minulta silti ainakin neljä vuotta. Tietysti yksi vaihtoehto on lainata rahaa vanhemmilta, mutta...onko se(kään) sitten loppupeleissä fiksua, vaikea sanoa.

Olen miettinyt sitä, että omistusasunnon tavoittelu kummankin lapsen vielä asuessa kotona, ei välttämättä ole kokonaisuuden kannalta hyvä vaihtoehto. Lapset muuttavat pois kotoa todennäköisesti noin 10-12 vuoden sisällä. Me emme mahtuisi erityisen mukavasti kolmioon, emme varsinkaan sitten, jos vielä miesystävä muuttaa samaan asuntoon. Lapsille on todennäköisesti tärkeää saada viimeistään teini-ikäisinä omat huoneet, vaikka ovatkin samaa sukupuolta. Minä en voi antaa heille samanlaista keskiluokkaista lapsuutta omakotitalossa kuin itselläni oli, mutta omat huoneet vuokra-asunnossa pystyn maksamaan.

Lisäksi kuviossa ovat vielä omat työt. Olen töissä paikassa, jossa työ on aika fyysistä ja välillä henkisesti kuormittavaa. Paikasta saa kuitenkin kohtuullisen helposti vakipaikan ja palkka on paras, mitä tällä alueella saa (toki ero toisiin paikkoihin ei ole mikään älyttömän iso). Olen ajatellut, että oman elämänlaatuni kannalta olisi paras vaihtaa jossain vaiheessa (pakosta, jos soppari loppuu, mutta muutenkin esimerkiksi ensi kesänä) toiseen paikkaan. Tiedän, että toisessa paikassa työmäärä on kohtuullisempi, työ muutenkin mielekäämpää ja miinuksena sitten se, että vakipaikkoja tulee auki todella harvoin. Työsopparit saattavat tuolla toisessa paikassa olla vain muutaman kuukauden kerrallaan...epävarmuus siis lisääntyisi entisestään. Sellaisessa epävarmuudessa asuntolaina voisi lisätä unettomia öitä.

Alan kallistua sen vaihtoehdon puolelle, että ostan asunnon sitten, kun minulla on siihen oikeasti varaa (olen saanut säästettyä rahaa tarpeeksi itse), työtilanne on jollain tavalla vakaampi ja ainakin yksi lapsi asuu jo omillaan :). Elämä ei ole pelkkää säästämistä, vaikka se varsin kiinnostavaa onkin. Haluan elää onnellista elämää. Käydä itse vaikka kerran vuodessa pienellä reissulla, tarjota lapsille mahdollisuuden harrastaa edes yhtä toivomaansa harrastusta ja ne omat huoneet. Haluan jonkinlaista väljyyttä rahan käyttöön, jos sellaisesta voi nyt tällä palkalla puhua :D. Ja viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä: haluan ostaa kivan asunnon. Omistusasuminen ei houkuttele minua pelkästään sen takia, että se olisi taloudellisesti järkevämpää. Haluan myös asua tietyllä alueella, hyväkuntoisessa ja minua miellyttävässä (mutta tuskin missään uudessa) kerrostalossa tai rivarissa.

Joskus pitää pysähtyä ja miettiä, mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Olen onnekas, kun olen saanut kaksi perustervettä ja ihanaa lasta ja minulla hieno mies miesystävänä sekä ystäviä. Erosin lasten isästä, mutta se ei tee hänestä huonoa isää. Olisin voinut valita paljon huonomminkin. Elämässä on sattunut kaikenlaista, mutta kokonaisuuden puolesta olen mielestäni reilusti saamapuolella. Sellaisissa asioissa, joita ei voi mitata rahassa.

Palkkapäivä: toukokuu

Palkkapäivä, jee! Palkassa oli tällä kertaa vain yhden kuun lisät, mutta se oli silti kohtuullinen 1710 euroa. Laskutilille vakuutuksiin lähtee tästä kuusta eteenpäin vain 50 euroa, koska autovakuutuksen vaihto laskee vuosittaista säästöä suurinpiirtein 10 eurolla kuussa. Tuo raha menee sitten tästä kuusta eteenpäin Seligsoniin, jonne siis menee kahteen rahastoon 20 euroa kumpaankin. Säästöön 120 euroa ja reissutilille 30 euroa. Reissutili nousee 50 euroon ensi kuussa, kun Ip-maksu jää kesäksi pois ja syksyllä sen maksuun tulee joka tapauksessa muutoksia (siitä myöhemmin). Maksoin laskutililtä uuden autovakuutuksen, joten sieltä lähti se 330 euroa, mutta saan vanhasta vakuutuksesta hyvitystä kuukauden päästä 249 euroa. En laita sitä kokonaan laskutilille, sillä tässä vaiheessa vuotta minulla oli siellä säästettynä puolet autovakuutuksesta, joka nyt pieneni ja maksaa puolessa vuodessa 165 euroa. Eli laitan 65 euroa ensi kuun Visa-maksuun. Silloin pitää maksaa Ikean reissu ja lisäksi tilasin Iherbistä vitamiineja. Toki olin säästänyt Ikean tavallaan etukäteen, mutta tässä kuussa on tullut myös ylimääräisiä menoja (alan listata ylimääräiset menot nyt toukokuun alusta). Tähän mennessä:

Tennarit itselle (entisistä pohjat käytännössä irti): noin 19:90 euroa
Lapsille halpislippikset (lämmin sää yllätti, lasten toisessa kodissa olisi ollut lippiksiä, mutta samaan aikaan myös oksutauti): 6 euroa.
Lapsille kesälenkkarit, oma osuus: 28 euroa
Visa-maksu tälle kuulle (Iherbistä tilattuja vitamiineja): 32 euroa
Kaksi pelargoniaa parvekkeelle: 11,80 euroa

Käyttötilillä on nyt 75 euroa ja tuosta autovakuutuksen hyvityksestä siirrän siihen 65 euroa. Sitten vielä palkasta 25 euroa, niin raha on valmiina ensi kuuta varten. Velat lyhenivät taas 190 euroa ja menivät ensimmäistä kertaa alle kahdeksan tonnin (tarkalleen 7970 :D ). Säästötillä 840 euroa ja laskutilillä nyt 410 euroa. Kokonaisvarallisuus 1480 + vakuutuskorvaus noin 185 euroa ensi kuussa.

Eli säästöt yms. 1665 euroa
Velat yhteensä: 7970 euroa

Parempaan päin :).

Epävarmuutta työrintamalla

Määräaikaisen työntekijän elämässä epävarmuus on toki aina läsnä, mutta nyt sitä on tavallistakin enemmän. Työsopimukseni on yleensä uusittu loppuvuodelle toukokuun aikana (tai niin muistelen), kun nykyinen sopimus on syyskuun loppuun. Kävin muissa asioissa esimiehen puheilla ja kysyin samalla suoraan, että jatkuuko sopimus. Esimiehen vastaus ei kyllä helpottanut tilannetta juurikaan. Muutenkin työpaikalla nämä määräaikaisten työntekijöiden kuviot ovat olleet viime aikoina mielenkiintoisia. Oikeudenmukaisuus ei toteudu ja välillä tekisi mieli kilauttaa liittoon, mutta käytännössä menettäisin sillä jatkosopparin ja töiden haku muualtakin voisi vaikeutua. Kilauttaisin siitä huolimatta, jos olisi kyse vain minusta, mutta kun on lisäksi nuo lapset. Heille olisi vähän vaikeampaa perustella, että elämä vaikeutui merkittävästi äidin periaatteiden vuoksi. Puren siis hammasta ja olen toistaiseksi hiljaa. Mutta kuten esimiehelle sanoin, minulla ei olisi varaa olla työttömänä. Alan siis kysellä ja katsella muita töitä viimeistään ensi kuun puolella.

Minulla ei ole hirveästi kokemusta työn hakemisesta. Opiskelin ja olin lasten kanssa kotona parikymppisestä reiluun kolmekymppiseen. Totesin, etten edellisellä tutkinnolla työllisty ja lähdin opiskelemaan toista. Työkokemusta minulla on syksyyn mennessä aika tarkallee 2 vuotta. Toki tein koko opiskeluajan sijaisuuksia, mutta niistä kaikkia ei lasketa työkokemukseksi varsinaiseen ammattiin. Jos fysiikka (ja pää) kestää, on työvuosia edessä vielä lähemmäs 30. Toisaalta voisin haluta aikaisemminkin eläkkeelle, mutta se vaatii sen, että pystyn etukäteen säästämään tuon eläkkeen. Minulla ei ole suuria kuvitelmia siitä, että oma sukupolveni tulisi välttämättä saamaan minkäänlaista eläkettä. Ehkä jonkinlaista tukea, mutta suuri osa eläkkeestä pitäisi varalta säästää itse. Ei tietenkään ole mitään takeita siitä, että elän niin pitkään, mutta siinä tapauksessa lapseni perisivät minut ja raha helpottaisi heidän elämäänsä.

Vaikka palkkatuloni eivät ole kummoiset, niin pärjään niillä mielestäni kohtuullisen hyvin. Minulla ei ole kovin paljon ylimääräisiä menoja ja vaikka rahaa olisi käytettäväksi paljon enemmän, niin tuskin kuluttaisin kovin paljon enemmän. Rahaa on silti järkevää säästää puskuriin sekä tuota yllä mainittua eläkeikää varten. Tai työttömyyttä...seuraavaksi olisi aiheellista päivittää CV ja sen saan oikeastaan rakennella alusta asti. Sitten laitan viestiä parille ihmiselle, jotka ovat töissä siellä, mistä töitä todennäköisemmin saisin seuraavaksi. Välillä ajatus tulevaisuudesta ja mahdollisesta työttömyydestä stressaa niin, että illalla on vaikea saada unta. Mutta yritän suhtautua asiaan rauhallisesti. Pitää vaan jaksaa uskoa, että asiat järjestyvät jotenkin.

Ajatuksia erosta

Erosin aviomiehestäni vajaa kolme vuotta sitten. Tajusin vasta jälkeenpäin sen, miten isoihin ongelmiin olisin voinut eron jälkeen joutua myös taloudellisesti. Olin erotessa vielä opiskelija ja opiskeluaikaa oli jäljellä vuosi. Suurin osa opiskeluryhmästäni valmistui puoli vuotta etuajassa kesällä, minä puoli vuotta myöhässä seuraavana kesänä. Kuvittelin selviäväni erosta hyvin, mutta käytännössä opiskelu junnasi paikoillaan ja selviydyin kursseista juuri ja juuri. Tehtäviä jäi rästiin ja tenteistä pääsin läpi rimaa hipoen. Viimeiset työharjoittelut, joissa olisi pitänyt luoda kontakteja työelämään, menivät välillä todella penkin alle. En pystynyt keskittymään, kun tunne-elämässä myllersi. Kaikki sanoivat eron jälkeen, että olisi hyvä olla jonkin aikaa yksin (ja olivat oikeassa), mutta minä juoksin treffeillä kuin viimeistä päivää ja tein huonoja ja vielä huonompia valintoja, joista jokainen oli se "elämäni mies". Vaikka tein opiskelujen ohella töitä, ei se riittänyt kattamaan kaikkia kuluja. Lopulta sain ryhdistäydyttyä sen verran, että tein kaikki rästihommat pois ja jäljelle jäi vain opinnäytetyö. Onneksi (tai pieneksi epäonneksi) minulle tässä kohtaa tarjottiin määräaikaista sijaisuutta kesätyöpaikastani. Otin sijaisuuden vastaan, vaikka tiesin, että samaan aikaan pitäisi tehdä opinnäytetyö loppuun. Se oli melkoinen kevät, mutta selvisin, valmistuin ja määräaikaisuus jatkuu edelleen. Töiden alkaessa minulla oli luottokortti tapissa (maksoin sen pois ensimmäisestä palkasta) ja kaikki säästöt käytettynä. Tuossa tilanteessa olisi voinut käydä myös niin, että en olisi saanut sijaisuutta ja talous olisi mennyt täysin kuralle.

Meillä oli ex-mieheni kanssa omistusasunto, josta oli tiedossa, että ostimme sen ylihinnalla ja joutuisimme näin ollen myymään halvemmalla. Ex-mieheni jäi asumaan asuntoon, koska hänellä oli säännölliset palkkatulot. Asunto laitettiin myyntiin lopulta reippaasti ostohintaa halvemmalla. Lisäksi ex-mieheni oli onnistunut valitsemaan kaikista kalleimman välitysfirman ja tämän kaiken lopputuloksena minulle jäi osituksesta 6700 euroa velkaa, jonka päälle vielä opintolaina. Osa velasta oli jo aiemmin otettua perheensisäistä lainaa, joka jäi erossa vain minun maksettavaksi. Mutta jouduin ottamaan sitä vielä lisää (vanhemmiltani), että sain osuuteni kokonaan maksetuksi. Erossa toki lähes kaikki ottavat takkiin niin elintason kuin henkilökohtaisen talouden kanssa, mutta kyllä ositus kismitti minua pitkään. Jos ex-mieheni olisi malttanut myydä asuntoa hieman pidempään ja tietysti alunperin myös halvemmalla välittäjällä, velkaa olisi nyt todennäköisesti vähemmän. Asiaa on toisaalta turha vatvoa enää. Nyt pitää vain keskittyä velkojen maksuun.