Markettikosmetiikka

Entisessä elämässäni suhtauduin aika hövelisti kosmetiikkaostoksiin. Ostin mieluusti luomumerkkejä, vaikka niistä harva toimi erityisen hyvin omalla ihollani. Sain kosmetiikkaan kulumaan kohtuullisen määrän rahaa, mikä ei eronneena kahden lapsen äitinä ollut enää mahdollista. Kosmetiikasta tuli osa kuukausittaista ruokabudjettia ja esittelen tässä tuotteita, jotka ovat nykyään säännöllisessä käytössä. Käyttäisin edelleen mieluusti ympäristöystävällisiä/luomutuotteita, mutta en silloin, kun ne ovat selvästi huonompia kuin vastaavat tavalliset tuotteet. Pyykinpesuaine ja tiskiaine minulla ovat tälläkin hetkellä ympäristöystävällisiä ja tiskikonetableteissakin on ympäristömerkki. Mutta esimerkiksi shampoon ja hoitoaineen olen valinnut ihan vain sillä, mikä on sopinut parhaiten. Käytän lähes yksinomaan XZ:n shampoita ja hoitoaineita ja näistä suosikki on suklaa-vanilja. Suihkushampoot vaihtelevat. Lidlin hajusteeton olisi ympäristömerkitty, mutta tungin sitä kerran vahingossa silmääni ja se kirveli niin perusteellisesti, että en sen jälkeen ole ostanut. Olen myös tuoksujen suhteen vähän vaativa. Lidlin hajustetut suihkushampoot ovat minusta aika kaamean tuoksuisia (mutta nestemäiset käsienpesusaippuat taas eivät), joten useammin ostoskoriin valikoituu joko s-ketjun omaa merkkiä tai Nivean tuotteita.

Nivean tuotteita on säännöllisessä käytössä yllättävän paljon.

Kasvojeni iho on varmaan hyvin tyypillinen suomalainen sekaiho, joka tosin talvisin on myös pintakuiva ja punoittaa herkästi. Jos rahaa olisi käytettäväksi kosmetiikkaan enemmän, niin löytyisi varmasti joku vähän parempi täsmätuote tälle iholle (vaikka pitää sanoa, että olen kokeillut myös niitä kalliita merkkejä, ja ei yksikään niistä(kään) ihmeitä tehnyt). Nyt mennään, kuten sanottua, lähinnä markettikosmetiikalla. Ihon putsariksi paras kokeilemani on Neutrogenan greippiputsari. Ei geeli vaan puhdistusvoide. Kasvovetenä olen viime aikoina käyttänyt misellivesiä, ensin Garnierin omaa (mutta sitten luin, että siinä on käytetty syöpää aiheuttavaa ainetta) ja nyt Nivean. Kosteusvoiteena käytän öisin Nivean Soft-perusvoidetta. Päivällä käytän Nivea Q10 päivävoidetta sk 15 aurinkosuojalla. Vartalovoiteena, no edelleen, sitä Niveaa. Hammastahna ja dödökin ovat tätä nykyä perus markettikamaa. Mitään silmänympärysvoiteita tai naamioita ei tule käytettyä säännöllisesti. Iho pitäisi muistaa kuoria viikottain, mutta sekin monesti jää.

Meikeistä markettikamaa ovat vain Lumenen kulmakarvavaha/väri, poskipunat, irtopuuteri ja Lumenen eyeliner. Käytännössä poskipunat ja puuteri ovat netistä tilattua Elfin kosmetiikkaa, jota saa kyllä Suomessakin apteekeista kohtuu edullisesti. Perinteistä meikkivoidetta en käytä, vaan Flow-kosmetiikan mineraalimeikkipuuteria. Mineraalimeikin käyttö vaatii aluksi vähän harjoittelua, mutta se kestää minusta sievempänä meikkivoidetta pidempään ja on muutenkin luonnollisemman näköinen. Puuterikin kestää käytössä kauan aikaa. Veikkaisin, että ainakin puoli vuotta (ostin juuri uuden, joten pitääkin seurailla asiaa). Ripsivärini on kohtuu hintava Kanebo sensai 38 (jota ostan usein tarjouksesta). Se on vaan ainoa ripsari, joka kestää hieman vaativat työolosuhteet. Töihin laitan yleensä meikkipuuteria, väriä kulmakarvoihin ja ripsaria. Vapaapäivinä kahta ensimmäistä. Poskipunaa ja eyelineria vain juhliin tai muuten spesiaalimpaan tilanteeseen. Hiuksia en värjää enää ollenkaan. Ovat tylsän vaaleanruskeat, mutta hiusvärien kemikaalit epäilyttävät. Saatan tosin alkaa taas värjätä niitä, kun alkaa tulla harmaita hiuksia :).

Mineraalimeikin levitykseen tarvitaan omanlaisensa sivellin. 

Olen toisaalta kosmetiikan suhteen alkanut miettiä, että rahalla tuskin saa aikaan niin isoa eroa (varsinaiset ammattilaisen tekemät kasvohoidot ovat sitten asia erikseen). Loppupeleissä oma geeniperimä ja elintavat ratkaisevat paljon. Minusta tupakan poltto alkaa kolmikymppisenä näkymään ihossa. Aurinko ja liika alkoholi eivät nekään tee tunnetusti hyvää. Tai valvominen. Avioero...Ihoni ei todellakaan ole parhaasta päästä, mutta jonkinlainen voitto geenilotossa on silti osunut. Äitini suvun naiset ovat näyttäneet nuorilta pitkään ja minua usein luullaan ikäistäni nuoremmaksi. Ikää on toki vaikea arvioida, mutta kun puhutaan kymmenestä vuodesta alaspäin, niin kyllä sen ottaa kohteliaisuutena ja hieman naurattaakin. Toki tässä voi olla takana myös se, että juttuni vain ovat sillä tasolla, ettei kukaan voi kuvitella minua vanhemmaksi. Kesäsijainen totesi, että "Mä olen koko kesän aatellut, että oot 25-vee". Heti tuli sellainen olo, että mitäköhän olen taas puhunut :D.