Kesäloma

Kesäloman kolmas viikko menossa. Olen flunssassa viidettä päivää ja ulkona on tietenkin täydellinen ilma. Sisällä istuminen turhauttaa siinäkin mielessä, että mokasin raskaasti ja sotkin miesasiani taas kerran. Tavallaan hassua, että reilun parin vuoden jälkeen tapasin lopulta kivan tyypin. Ehkä olin vaan sen parin vuoden jäljiltä liian rikki ja muutenkin kaikin puolin typerä, enkä tajunnut, että kyseinen ihminen ehkä piti minusta oikeasti. On harvinaista löytää sellainen mies, jonka kanssa asiat vaan olivat mutkattomia ja helppoja. Jolla oli älyttömän kiva nenä. Joka näytti uskomattoman söpöltä nukkuessaan. Mutta sotkin asiat ja sain hänet ahdistumaan. Päätin ottaa nyt vähän pidemmän tauon deittailusta. En selvästi ole yhteensopiva sen asian kanssa. 

Töissä on ollut täysi kaaos ja senkin jälkeen aika rankkaa. Olen hieman selaillut muita työpaikkoja, mutta mitään realistista vaihtoehtoa en ole löytänyt. Raha-asiat ovat vähän sekaisin, enkä olen onnistunut säästämään kunnollista puskuria. Jossain kohtaa syksyllä tulee tasauslasku vesimittarin mukaan, ja odotan sitä nyt jo kauhulla. Teinit ovat alkaneet asumaan suihkussa ja viime vuonna tasauslasku oli iso. Kuitenkin lapsille pitäisi järjestää jotakin mukavaa kesäreissua ja tekemistä.

En ole edes ihan varma ovatko palkat tulleet oikein lakon takia, mutta toukokuun palkka oli kokonaisuudessaan niin iso, etten ole alkanut tarkistelemaan asiaa. Kun palkanmaksu takkusi lakon taki, niin tottakai samalla hetkellä luottokorttini tiedot joutuivat vääriin käsiin ja asiaa piti selvitellä useampi tovi. Kellarissa ei ole vieläkään valoa, eikä pihalla tietoakaan kuistista. Hankin kuitenkin sellaisen näppärän ruohotrimmerin, enkä vielä onnistunut huitaisemaan sillä itseäni. Olen saanut parissa päivässä kummasti asioita aikaan vaikeiden ajatusten ja itkunpuuskien välissä. 

Pääsimme loppukeväästä lopulta sairastamaan koronaa ja samalla aloin ystävystymään paremmin samassa kaveriporukassa olleen miehen kanssa, joka sairasti sen täsmälleen samaan aikaan. Juttelimme mesessä päivät pääksytysten ja nyt minulla on miespuolinen ystävä. Tai ehkä vaan ystävä. Olen silti vähän mielissäni siitä, että ensimmäistä kertaa elämässäni mies pitää minusta ihmisenä niin paljon, että haluaa viettää kanssani aikaa ja tehdä asioita. Käymme yhdessä esimerkiksi kuntosalilla. Loppukeväästä innostuin treenaamisesta uudelleen ja olen nyt päässyt parin vuoden takaisiin maksimipainoihin. 

Ystävät ovat yksi parhaita asioita elämässä. Vielä on tulossa useammat kesäfestarit ja varmasti muitakin kivoja juttuja. Yritän ajatella, että elämä on mielettömän hieno asia, vaikka minulla ei olisikaan syliä, johon käpertyä. Se itkettää tässä kohtaa, mutta ensi viikolla on taas hieman helpompi olla.

Se ei tuntunut joululta

Joulu ei ole koskaan ollut itselle the juttu, mutta aiempina vuosina olen silti kuunnellut jouluaiheista musiikkia, leiponut ja koristellut asuntoa. Tänä vuonna kaikki nämä jäivät tekemättä. Ehkä huomasin oman väsymyksen siinä kohtaa, kun sain lopulta hankittua ulkovalot, mutta en missään vaiheessa ripustettua niitä kuistille. Otin valot pois paketista ja laitoin mytyksi keittiön tuolille, jossa ne viettivät muutaman viikon ja sen jälkeen pakkasin ne pois. Oli meillä sentään joulukuusi, mutta senkin lapset koristelivat. Sisko kertoi Ryan Adamsin Taylor Swift cover-levystä ja sitä kuuntelin läpi joulukuun. Kyseessä ei ole mikään joululevy, mutta jokin etäisesti jouluinen fiilis tuli sen kuuntelusta. Ja aattona katsoimme lasten kanssa Lumiukkoa. 

Asunnon remontti maksoi loppupeleissä melkein 40K, eikä se välttämättä nostanut asunnon arvoa ihan samassa suhteessa, mutta onhan tämä valtavan ihana. Haluaisin vielä kuistin takapihalle ja huoneen kellarikerrokseen, mutta pitää miettiä, että mitä on varaa ja järkevää enää teettää. Tässä kohtaa olisi apua käsistään kätevästä isästä, mutta olemme jälleen välirikossa, joka voi jatkua pitkäänkin. Pitäisi säästää rahaa puskuriin, tukea lasten koulunkäyntiä, saada jotakin tolkkua omiin työkuvioihin ja syödä vähemmän. Ja käydä kuntosalilla. Keksin monenlaisia syitä, miksi mikään näistä ei ole ainakaan vielä toteutunut. Tekosyitä, tiedän. Pitäisi hankkia mies, joka rakentaisi sen kuistin, anyone?

Mutta olen todennut, että elämässä on aina jotakin hyvää. Ja se voi kaikkine ongelmineen olla sinun näköinen. Elämään tulee ihmisiä ja niitä lähtee pois ja joskus ikävöi aivan hirvittävän paljon sitä mitä aiemmin oli. Ja samalla haluaa, että aika olisi jo mennyt eteenpäin ja olisi jossain aivan muualla. Tietäisi mitä se mitä on nyt on vaikkapa vuoden päästä. Onneksi ei tiedä. Onneksi ei.