maanantai 29. elokuuta 2016

Elokuista pohdintaa

Verotusta ei tarvinnutkaan nostaa (tähän punasteleva hymiö). Soitin asiasta ja nolasin itseäni kivasti puhelimessa. En ilmeisesti A.) osaa laskea B.) muista hölkäsen pöläystä alkuvuodesta sovituista summista. Se siitä tarkasta taloudenpidosta.

Ylimääräisiä menoja on elokuussa riittänyt. Nyt on lapsella välikausilenkkarit, kummilasten synttärilahjat ostettuina ja muuta pientä tarpeellista. Ruokakuluissa on kuukauden tehoseuranta (palkkapäivästä palkkapäivään), kun laskin ruokaan ja bensaan käytettävän määrän 460 euroon. Tähän mennessä se on sujunut hyvin. Kävin tälläkin viikolla (lapsiviikko) vain kahdesti kaupassa ja kummallakin kerralla sinne meni noin 50 euroa. Mukana kustannuksissa oli viikonlopulle pitsa-ainekset ja retkieväät, herkkujakin. Nyt kahden viikon ruokakulut olivat noin 210 euroa ja auton olen tankannut kerran 20 eurolla. Ensimmäisen lapsettoman viikon ruokakustannuksia nostivat monet harvemmin ostettavat asiat, kun hankin siivous- ja hygieniapuolen tarvikkeita. Yritän päästä nyt toisella lapsettomalla viikolla reilusti alle sadan euron, että viimeiselle lapsiviikolle jäisi vielä pelivaraa.

Tällä viikolla on paljon ylimääräistä aikaa ja olen ajatellut laittaa parvekkeen talvikuntoon, siivota auton ja katsella kaappeja läpi. Jotakin voisin laittaa nettiinkin myyntiin. Kirppareilla voisi käydä ja katsoa valmiiksi läpi lasten välikausi- ja talvivarusteita. Yksi ei niin suunniteltu ylimääräinen meno on puhelimen hankinta. Lasten puhelimet ovat ostettu käytettyinä ja ajattelin ostavani saman puhelimen itselleni sitten, kun tarvetta ilmenee (oma kännykkä onkin ollut pitkään jatkoajalla, sillä on ikää ainakin 5 vuotta), mutta nyt noita kännyköitä ei näytä saavan uutena tai käytettynä :/. Tulen siis todennäköisesti ostamaan saman puhelimen seuraavan version uutena. Kovin kallista ei kannata hommata, koska puhelin voi olla työympäristössä kovilla. Toisaalta edellinen puhelin maksoi hieman alle 300 euroa ja kesti reilut viisi vuotta (ja kestäisi edelleen, mutta en pysty lataamaan siihen mitään uutta, sähköpostia jne. ja se on alkanut selvästi hajoilemaan). Lisäksi pitäisi ostaa uusi (kallis) ripsari ja tarvitsen parin viikon päästä lastenvahtia työvuoron ajaksi...uhhuh. Mutta jospa säästän ruokakuluissa tällä viikolla ainakin osan noista menoista.

Puskuriin koskeminen hyvästä syystä on ihan ok, siksihän se on olemassa. Mutta vähän hirvittää tulevat kuukaudet. Lapsen kuntoutus alkaa, mitä se tulee maksamaan ja saanko enää ollenkaan rahaa säästöön. Typerää miettiä tällaista, kun kuntoutus nyt vaan on ehdottoman tärkeää. Tulevat kuukaudet ovat rankkoja, voin tehdä hyvän arvauksen siitä jo nyt. Kuntoutus kerran tai kahdesti viikossa ja toisen lapsen harrastus kerran viikossa. Siihen päälle kolmivuorotyö ja perusarki, niin joulun tienoilla varmaan tekee mieli huokaista.

maanantai 15. elokuuta 2016

Palkkapäivä: Elokuu

Elokuun palkka oli tavallista isompi, koska sain nähtävästi vielä lisää lomarahaa (pidän toisen puolen lomasta tässä kuussa). Laskelmieni mukaan palkkaa on vuoden loppuun mennessä tulossa 2000 euroa enemmän kuin laskin alkuvuodesta. Näin ollen verotusta pitää nostaa. Tämän kuun palkasta laitan säästöön rahaa ylimääräisiin menoihin, koska loppuvuoden palkat pienenevät verotuksesta (ja en edelleenkään osaa kovin tarkkaan arvioida vuorotyön palkkaa lisineen).

Palkkaa tuli nettona 1922 euroa. Lisäksi lapsilisät, asumistuki, hoitoraha osittaisen työajan teosta (nuorempi lapsi aloittaa toisen luokan) ja toisen lapsen vammaistuki yhteensä 2649 euroa.

Perusmenot elokuussa ovat: vuokra 871, laskutilille 170 euroa vakuutuksia, puhelinlaskua, sähkölaskua yms. varten, iltapäiväkerho alkaa taas nuoremmalla lapsella ja nousee nyt 100 euroon kuussa, ruokaan ja bensaan yritän käyttää vain 460 euroa (aiemmin 500, katsotaan miten käy), hyväntekeväisyyteen 35 euroa, 50 euron kuukausittaisen koulumaksun maksoin vahingossa jo kesäkuussa (sitä maksetaan vain varsinaisena kouluaikana), lasten säästötileille 35 euroa, velkoihin 140 euroa (opintolaina 40, perheen sisäinen laina 150), omalle säästötilille 160 euroa, reissutilille 40 euroa ja Seligsoniin 60 euroa. Eli yhteensä 2125 euroa.

Ylimääräisiä menoja syksyllä ovat auton jarrupalojen ja akun uusiminen (isäni hoitaa vaihdot), johon varaan 200 euroa. 126 euroa menee ylimääräisten menojen paikkailuun (mm. edellisen postaukseni päiväreissu ja vohvelirauta). 30 euroa kummilasten synttärilahjoihin, pari hankintaa, kuten uusi päivyri itselle noin 35 euroa ja lapsille syysvarusteita (ainakin toinen tarvitsee välikausikengät ja housut), joista oma osuus noin 45 euroa. Yhteensä noin 450 euroa. Nämä siirsin pois käyttötililtä. Maksoin palkasta heti visa-laskun (vitamiineja noin 18 eurolla) ja toinen lapsi oli isovanhemmillaan ollessa käynyt päivystyksessä ja sekin reilun 30 euron lasku löysi tänne. Nuoremman lapsen käytän yksityisellä labroissa loppukuusta ja siihen menee 60 euroa (lasten isä maksaa näistä terveydenhoitokuluista kyllä puolet). Lisäksi lasten viikkorahat...lapset saavat kumpikin vitosen viikossa ja näihin menee siis 20 euroa kuussa.

Sen olen kyllä säästämisessä oppinut omalla kohdalla, että itsellä pitää olla vähän höpörahaa (eli rahaa käydä vaikkapa lounaalla, elokuvissa tai ostaa irtokarkkia). Nyt olisi suunnitteilla jo se lounas ja yksi leffa, mutta höpörahaa ei tässä(kään) kuussa taida hirveästi jäädä. No niin, käytännössähän se nähdään, miten budjetti tulee pitämään. Elokuun palkkapäivän (ja laskujen maksun) jälkeen varallisuus on yhteensä 3665 euroa. Laskutilillä 780 euroa, säästötilillä 2335 euroa, Seligsonissa 250 euroa, reissutilillä 200 euroa ja yksi s-ryhmän osuus. Velkaa on tässä kuussa jäljellä tasan 7400 euroa.

Säästömääräni ovat kohtuullisen vaatimattomia, koska asun lasten kanssa yksin ja haluan välillä käyttää rahaa muuhunkin kuin pakolliseen. Olen silti aika ylpeä itsestäni. Rahankäyttöni on muuttunut paljon siitä, mitä se oli vaikka vuosi sitten. Silloinkin pärjäsin kyllä tuloillani, mutta en juurikaan saanut säästettyä. Nyt minulla on puskurissa sen verran rahaa, että voin tarvittaessa uusia hajonneen pyykki-tai tiskikoneen, tehdä autoon jonkin pakollisen rempan (hirveän suuria ei tosin enää kannatakaan tehdä) tai pärjäisin muutaman kuukauden työttömänä. Elämässä on paljon sellaista, mitä ei voi hallita. Mutta tapojaan voi nähtävästi muuttaa. Ainakin joissakin asioissa :).

lauantai 13. elokuuta 2016

Markettikosmetiikka

Entisessä elämässäni suhtauduin aika hövelisti kosmetiikkaostoksiin. Ostin mieluusti luomumerkkejä, vaikka niistä harva toimi erityisen hyvin omalla ihollani. Sain kosmetiikkaan kulumaan kohtuullisen määrän rahaa, mikä ei eronneena kahden lapsen äitinä ollut enää mahdollista. Kosmetiikasta tuli osa kuukausittaista ruokabudjettia ja esittelen tässä tuotteita, jotka ovat nykyään säännöllisessä käytössä. Käyttäisin edelleen mieluusti ympäristöystävällisiä/luomutuotteita, mutta en silloin, kun ne ovat selvästi huonompia kuin vastaavat tavalliset tuotteet. Pyykinpesuaine ja tiskiaine minulla ovat tälläkin hetkellä ympäristöystävällisiä ja tiskikonetableteissakin on ympäristömerkki. Mutta esimerkiksi shampoon ja hoitoaineen olen valinnut ihan vain sillä, mikä on sopinut parhaiten. Käytän lähes yksinomaan XZ:n shampoita ja hoitoaineita ja näistä suosikki on suklaa-vanilja. Suihkushampoot vaihtelevat. Lidlin hajusteeton olisi ympäristömerkitty, mutta tungin sitä kerran vahingossa silmääni ja se kirveli niin perusteellisesti, että en sen jälkeen ole ostanut. Olen myös tuoksujen suhteen vähän vaativa. Lidlin hajustetut suihkushampoot ovat minusta aika kaamean tuoksuisia (mutta nestemäiset käsienpesusaippuat taas eivät), joten useammin ostoskoriin valikoituu joko s-ketjun omaa merkkiä tai Nivean tuotteita.

Nivean tuotteita on säännöllisessä käytössä yllättävän paljon.


Kasvojeni iho on varmaan hyvin tyypillinen suomalainen sekaiho, joka tosin talvisin on myös pintakuiva ja punoittaa herkästi. Jos rahaa olisi käytettäväksi kosmetiikkaan enemmän, niin löytyisi varmasti joku vähän parempi täsmätuote tälle iholle (vaikka pitää sanoa, että olen kokeillut myös niitä kalliita merkkejä, ja ei yksikään niistä(kään) ihmeitä tehnyt). Nyt mennään, kuten sanottua, lähinnä markettikosmetiikalla. Ihon putsariksi paras kokeilemani on Neutrogenan greippiputsari. Ei geeli vaan puhdistusvoide. Kasvovetenä olen viime aikoina käyttänyt misellivesiä, ensin Garnierin omaa (mutta sitten luin, että siinä on käytetty syöpää aiheuttavaa ainetta) ja nyt Nivean. Kosteusvoiteena käytän öisin Nivean Soft-perusvoidetta. Päivällä käytän Nivea Q10 päivävoidetta sk 15 aurinkosuojalla. Vartalovoiteena, no edelleen, sitä Niveaa. Hammastahna ja dödökin ovat tätä nykyä perus markettikamaa. Mitään silmänympärysvoiteita tai naamioita ei tule käytettyä säännöllisesti. Iho pitäisi muistaa kuoria viikottain, mutta sekin monesti jää.

Meikeistä markettikamaa ovat vain Lumenen kulmakarvavaha/väri, poskipunat, irtopuuteri ja Lumenen eyeliner. Käytännössä poskipunat ja puuteri ovat netistä tilattua Elfin kosmetiikkaa, jota saa kyllä Suomessakin apteekeista kohtuu edullisesti. Perinteistä meikkivoidetta en käytä, vaan Flow-kosmetiikan mineraalimeikkipuuteria. Mineraalimeikin käyttö vaatii aluksi vähän harjoittelua, mutta se kestää minusta sievempänä meikkivoidetta pidempään ja on muutenkin luonnollisemman näköinen. Puuterikin kestää käytössä kauan aikaa. Veikkaisin, että ainakin puoli vuotta (ostin juuri uuden, joten pitääkin seurailla asiaa). Ripsivärini on kohtuu hintava Kanebo sensai 38 (jota ostan usein tarjouksesta). Se on vaan ainoa ripsari, joka kestää hieman vaativat työolosuhteet. Töihin laitan yleensä meikkipuuteria, väriä kulmakarvoihin ja ripsaria. Vapaapäivinä kahta ensimmäistä. Poskipunaa ja eyelineria vain juhliin tai muuten spesiaalimpaan tilanteeseen. Hiuksia en värjää enää ollenkaan. Ovat tylsän vaaleanruskeat, mutta hiusvärien kemikaalit epäilyttävät. Saatan tosin alkaa taas värjätä niitä, kun alkaa tulla harmaita hiuksia :).

Mineraalimeikin levitykseen tarvitaan omanlaisensa sivellin. 


Olen toisaalta kosmetiikan suhteen alkanut miettiä, että rahalla tuskin saa aikaan niin isoa eroa (varsinaiset ammattilaisen tekemät kasvohoidot ovat sitten asia erikseen). Loppupeleissä oma geeniperimä ja elintavat ratkaisevat paljon. Minusta tupakan poltto alkaa kolmikymppisenä näkymään ihossa. Aurinko ja liika alkoholi eivät nekään tee tunnetusti hyvää. Tai valvominen. Avioero...Ihoni ei todellakaan ole parhaasta päästä, mutta jonkinlainen voitto geenilotossa on silti osunut. Äitini suvun naiset ovat näyttäneet nuorilta pitkään ja minua usein luullaan ikäistäni nuoremmaksi. Ikää on toki vaikea arvioida, mutta kun puhutaan kymmenestä vuodesta alaspäin, niin kyllä sen ottaa kohteliaisuutena ja hieman naurattaakin. Toki tässä voi olla takana myös se, että juttuni vain ovat sillä tasolla, ettei kukaan voi kuvitella minua vanhemmaksi. Kesäsijainen totesi, että "Mä olen koko kesän aatellut, että oot 25-vee". Heti tuli sellainen olo, että mitäköhän olen taas puhunut :D.

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Päiväreissu rannikkokaupunkiin

Kävimme miesystävän kanssa pienellä extempore päiväreissulla. Hauskasti satoi vettä aina ajaessa, mutta aurinko alkoi paistaa, kun auto pysähtyi ja jalkauduttiin siitä kävelemään. Kalajoen keskustasta käytiin hakemassa salaatit ja suunnattiin sitten piknikille Hiekkasärkille. Itselle tuo Kalajoen seutu on jotenkin nostalginen paikka, koska toinen mummolani on sijainnut siellä ja lapsena kävin tuolla ainakin kerran kesässä ja toki myös Hiekkasärkillä sekä silloisessa JukuJukuMaassa.

Hiekkasärkät on vielä hieno paikka, vaikka minun makuuni sinne on rakennettu jo ihan liikaa.

Asustetalo Perkiönmäessä pyörähdettiin Pyhäjoella ja oli sellainen elämys, että suosittelen käymään, jos on käyntiä sielläpäin lähiaikoina. Kyseisestä liikkeestä löytyy tietoa googlaamalla, mutta tässä yksi blogikirjoitus aiheesta. Liikkeessä on nyt tyhjennysmyynti, koska omistaja on viimein jäänyt eläkkeelle ja kaikki oli puoleen hintaan. Mukaan lähti kaksi retroa collegepuseroa lapsille (Suomessa tehdyt Tutan ja Finnwearin puserot). Itselle ostin syys-/kevättakiksi Tiklas-merkin Suomessa valmistetun pitkähelmaisen takin. En ollut kyseisestä merkistä koskaan kuullutkaan, mutta äiti kysyi heti "Oliko se Tiklaksen takki?". Reissu oli mukava piristys arkeen. Epävakaisesta säästä huolimatta rannalla ollessa aurinko paistoi lämpimästi ja ehdittiin koluta pari kirpparia sekä ajella lapsuudestani tutuissa maisemissa.

Tiklaksen vaatteiden valmistus loppui Suomessa 1985. Takin taskusta löytyi tämmöinen hassu lappu.


Reissun kustannukset olivat:

Bensa: 25 euroa (tankkasin auton kahdesti, että osittain arvio).
Eväät: 15 euroa
Salaatti: 6 euroa
Kahvi: 4 euroa (tarjosin myös miesystävälle)
Vaateostokset: (takki ja kaksi puseroa lapsille) 41 euroa.

Yhteensä: 91 euroa.

Takki oli kiva löytö, koska olen tuollaista takkia etsiskellytkin. Olisin vaan halunnut myös laadukkaan takin, mutta sellaiset maksavat yleensä reilusti yli sata euroa. Takki maksoi puoleen hintaan 21,5 euroa. Suomessa valmistetusta ja kestävän oloisesta vaatteesta maksan sen kyllä mielihyvin.

Varsinkin nyt vanhempana olen alkanut enemmän arvostaa tällaisia lyhyitäkin reissuja esimerkiksi jonnekin luonnonkauniiseen paikkaan. Samoin monesta kaupungista löytyvissä vanhoissa puutalokortteleissa on kiehtovaa kuljeskella ja vain katsella taloja. Vaikka on mukavaa käydä silloin tällöin elokuvissa tai ulkona syömässä, niin kyllä eväiden syönti meren rannalla kauniina kesäpäivänä vie voiton 1-0. Parhaimmat jutut elämässä ovat monesti ilmaisia.

sunnuntai 7. elokuuta 2016

Ne terveelliset elintavat

Illat ovat alkaneet pimetä ja loppukesän lämmin jakso tuntuu nyt menneen ohi. Illalla parvekkeen ovi suljetaan yöksi ja päivällä ilmassa on jo syksyn raikkautta. Pidän vuodenajoista eniten alkusyksystä. Tänä kesänä on ollut kauniita ilmoja, mutta monesti myös tukahduttavan kuuma. Kuumuus tekee työnteosta astetta rankempaa, koska työpukeutumiseen ei voi vaikuttaa ja ilmastointi toimii vaihtelevasti. Syksyssä tykkään juuri pimenevistä illoista, jolloin voi alkaa taas polttamaan kynttilöitä. Tekee mieli lukea uudestaan Tolkienin Taru sormusten herrasta tai Montgomeryn Runotytöt. (Huomasin viimeksi kirjoja varatessani, että lähikirjasto on luopunut varausmaksuista kokonaan. Varailinkin siitä ilosta yhtä ja toista.) Jossain vaiheessa kypsyvät kotimaiset omenat, joita syön aina liikaa, vaikka ne eivät oikeastaan sovi minulle ollenkaan.

Hesarissa on ollut kirjoituksia siitä, kuinka terveellinen syöminen (ja elämä) on haastavampaa, kun joutuu tulemaan toimeen vähällä rahalla. Lisäksi kokeilin testiä, jossa pystyi vertaamaan omaa tulotasoaan muihin samassa ikäluokassa ja samalla koulutustaustalla yms. Jään kuukausituloissani jälkeen vähiten tienaavista yksinhuoltajista. Jään reilusti jälkeen myös muista ikäluokkani korkeakoulutetuista (tosin, ehkä humanisteille olisi pitänyt olla oma lokero tähän :D ). No jäin reilusti jälkeen tuloissa kaikissa vaihtoehdoissa, paitsi tuossa yksinhuoltajakohdassa (ei voinut valita yhteishuoltajuus) vain 14 euroa. On silti varmasti totta, että alituisessa niukkuudessa eläminen on aivan toinen asia kuin vapaaehtoinen säästäminen, ja sen esimerkiksi omalla kohdallani aikaansaama puskuri, joka tuo turvallisuuden tunnetta.

Itse pyrin syömään terveellisesti, mutta siinä on silti paljon parantamisen varaa. Lapset syövät vielä usein (omasta halustaan) aamulla ja illalla täysjyväpuuroa omenasoseella tai pakastemansikoilla. Itse syön aamuisin yleensä täysjyväleipää ja maustamatonta jugurttia marjoilla. Marjoja löytyy pakastimesta aina, koska hyväkuntoiset vanhempani poimivat niitä aivan liikaa. Tyyliin lähemmäs sata litraa mustikkaa (ja lisäksi tulevat puolukat, hillat, mustaherukat ja vadelmat...). Olen kyllä vastaanottanut kiitollisena kaikki ylimääräiset marjat. Lapset eivät mustikoista ja puolukoista juuri välitä, mutta vanhempien mansikkamaasta he saavat tänäkin vuonna talveksi mansikoita. Saan kesäaikaan myös erilaisia vihanneksia vanhempien hyötypuutarhasta ja kalaa, jota he kalastavat mökkinsä läheltä. Olen joskus vihjaillut äidille, että kaikkia marjoja ei olisi pakko poimia, mutta mopo näyttää lähtevän käsistä niiden suhteen joka vuosi.

Olin kasvissyöjä lähemmäs parikymmentä vuotta, mutta aloin viime vuosina syödä sekaruokaa, kun suurin osa kasviproteiinin lähteistä ei vaan enää sopinut minulle. Tämä harmittaa kovasti, koska kasvisruoka olisi paljon halvempaa kuin liharuoka ja lisäksi usein terveellisempää. Osa vihanneksista on varsinkin talviaikaan kalliita, mutta itse yritän käyttää kohtuuhintaisia vihanneksia mahdollisuuksien mukaan ruuanlaitossa. Kastikkeisiin lisään aina porkkanaa tai kesäkurpitsaa, kasvissokekeitoissa käytän bataattia, porkkanaa tai lanttua. Wokeissa kiinankaalta ja paprikaa, joista jälkimmäinen on tosin usein kallista. Ja lähes kaikkien kastikkeiden pohjana on tomaattimurska. Punaista lihaa yritän syödä vain pari kertaa viikossa ja muuten kanaa tai kalaa (usein seitiä, mikäli en ole saanut kalaa vanhemmiltani). Perunaa käytän aika vähän, koska sekään ei oikein itselleni sovi. Pieniä määriä kurkkua ja tomaattia ostan ympäri vuoden. Lisäksi yritän tehdä kerran tai kahdesti viikossa jonkun itselleni sopivan kasvisruuan, kuten kasvissosekeittoa, josta lapset kovasti tykkäävät.

Liikkumisen osalta ainoa säännöllinen harrastus on kuntosalilla käynti kerran viikossa. Vietän siellä silloin aikaa tunnin verran ja käyn läpi ainakin kaikki isot lihasryhmät. Vaikka käyn kuntosalilla vain kerran viikossa, on kehitystä silti tapahtunut. Lihasmassa on kasvanut ja olen pystynyt nostamaan painoja säännöllisesti isommiksi. Lisäksi pyöräilen noin neljästi viikossa töihin (neljä kilometria suuntaansa) ja pyrin kerran viikossa nostelemaan kotona kahvakuulaa. Liikuntaa saan myös töiden ohessa. Työpäivät ovat usein niin raskaita, että moni työkaveri sanoo työnteon täyttävän liikuntatarpeet. Itse olen asiasta vähän eri mieltä. Fyysisesti raskas työ vaatii panostamista liikuntaan vapaa-ajallakin, koska erityisesti silloin kehosta pitäisi pitää huolta. Haluaisin käyttää selkääni vielä eläkeiässä, mikäli sinne asti elän :).

Lapsen kuntoutusasiat ovat vähän edenneet. Ryhmämuotoinen toimintaterapia ei tule alkamaan ennen syyskuuta ja silloin käymme lasten isän kanssa poliklinikalla keskustelemassa jatkosuunnitelmista. Poliklinikalta saadaan apua yksilökuntoutuksen valintaan ja siihen(kin) voidaan hakea kelan tukea...mikä luultavasti jää saamatta, mutta toki haemme sitä silti. Vuodenvaihteessa toimintaterapia loppuu ja silloin lapsi vaihtaa todennäköisesti yksilöterapiaan. Olen positiivisesti yllättynyt siitä, että yhteistyö poliklinikan kanssa jatkuu, eikä se vain "pessyt käsiään" meistä diagnoosin jälkeen. Maksoi kuntoutus mitä maksoi, niin ainakin voidaan olla luottavaisia sen suhteen, että osaamme valita oikein hoitavan tahon. Lapsi saa sitä tukea, mitä tarvitsee ja minä voin keskittyä olemaan hänelle epätäydellisen täydellinen äiti.

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Saippuaa ja ylimääräisiä menoja







Minulla on nyt kolme erää saippuaa kypsymässä, joten ajattelin kertoa jotakin sen tekemisestä. Saippuan tekeminen on kohtuullisen helppoa ja aika edullistakin, jos ei ala hifistelemään rasvojen kanssa. Lipeän kanssa pitää olla varovainen, mutta itse en esimerkiksi käytä mitään hanskoja tai suojalaseja. Kun lipeän sekoittaa rasvoihin, niin raakakin saippuamassa on sen verran laimeaa, että nopea pesu iholta riittää (, jos sitä onnistuu jonnekin roiskumaan, kuten itselläni usein onnistuu). Olen saanut sievempiäkin saippuoita aikaiseksi eli näissä erissä todella näkyy ns. kädenjälki. Vihreä ja liila ovat sellaisia, että noista eristä saatan antaa saippuaa lahjaksi, mutta vaalea oranssi oli oma kokeiluresepti ja massa jämähti heti kiisselöitymisen jälkeen ja se piti kiireellä kaapia muotteihin. Siitä ei enää tullut kovin sievää saippuaa (mutta kotikäyttöön sopii mainiosti).

Itse tein saippuaa ensi kertaa tuttavan pitämässä saippuapajassa ja sen jälkeen aloittelin näillä Karppaus ja perhe-blogin ohjeilla. Kotikemistin pieni paja-blogissa on myös hyvin seikkaperäiset ohjeet. Itse olen tehnyt pääosin saippuoita noilla Saara Kuhan saippuakirjan ohjeilla. Viime jouluksi tein myös kiinteitä rasvoja/hierontapaloja Kotikemistin pieni paja-blogin ohjeella. Kaupan rasvoilla saa aikaiseksi saippuaa, mutta aika moni saippuaa tehnyt haluaa jossakin vaiheessa kokeilla muutakin. Itse teen saippuaa kausittain enemmän, mutta lähes aina ennen joulua, koska kuten sanottu, saippuaa tulee annettua lahjaksi. Erilaisia saipputarvikkeita (rasvoja, värejä ja tuoksuja) olen ostanut Pienestä tuoksukaupasta. Lipeän olen tilannut Lahtisen vahavalimolta, koska se on hyvälaatuista ja liukenee oman kokemuksen mukaan paremmin kuin vaikkapa Bilteman lipeä.

Miksi sitten tehdä saippuoita itse? Käsillä tekeminen on mukavaa ja terapeuttistakin, kuten taisin aiemmin mainita. Itse tehtyihin saippuoihin voi päättää itse, mitä laittaa. Saippuoissa ei ole lisäaineita ja ne ovat erilaisia kuin kaupan saippuat. Itse tehty saippua ei ole useimmiten niin kovaa kuin kaupan saippua ja näin ollen kyllä kuluu nopeammin. Minusta on kiva antaa lahjaksi jotakin itse tehtyä ja kuluvaa. Maailmassa riittää tavaraa muutenkin ja aikuiset ihmiset eivät yleensä tarvitse sitä lisää. Esimerkiksi joulunaikaan on kumminkin kiva lahjoa läheisiä jollakin tavalla.

Vielä jotakin yllä olevista saippuoista. Vihreässä on rasvoina puolet oliiviöljyä ja puolet palmuöljyä. En ole kyseistä saippuaa ennen tehnyt, mutta sen pitäisi olla käytössä suhteellisen kovaa ja vaahtoavaa. Liila saippua on suolasaippua, joista tykkään erityisesti. Tässä on mukana hienoa merisuolaa, kookosrasvaa ja oliiviöljyä. Suolan ansiosta saippua pysyy kovana loppuun asti ja hoitaa ihoa. Vihertävä pyöreä saippua on samaa erää vihreän sydämen kanssa, laitoin sen vaan esimerkiksi siitä, miten hauska vaalea pinta kyseiseen erään tuli. Vaalean oranssi saippua oli oma muunnelmani, kun halusin saada pitkään jääkaapissa pyörineen mangovoin käytettyä. Mangovoi on ilmeisesti saippuassa samantyyppistä kuin kaakaovoi, jota käytän usein, koska siitä tulee saippuaan lisää kovuutta. Saippuan kypsyminen kestää kuukauden ajan (lipeä häviää saippuasta) ja nämä erät valmistuvat ensi viikolla.

Heinäkuussa ylimääräiset menot tekivät yhteensä noin 145 euroa. Varmaan unohdin merkata jotain loppukuusta, mutta tässä suurin osa menoista. Kävin kahdesti kirpputorilla, syömässä lounasta (tarjosin samalla lounaan miesystävälle kiitokseksi lastenvahtiavusta), pitkästä aikaa kampaajalla, elokuvissa ja lisäksi mukana on visalasku 25 euroa vitamiineista. Olen miettinyt näitä kuukausittaisia ylimääräisiä menoja ja toki raha-asioita nyt muutenkin. Tuntuu, että menoja on jatkuvasti vähän liikaa, mutta samalla en haluaisi tinkiä tietyistä asioista. Voisin silti käyttää vähän enemmän harkintaa kirpputoreilla, joista tarttuu liian usein mukaan vanhaa lasia (mutta hei, 6kpl vanhoja täysin käyttämättömiä puristelaseja 2 euroa...) ja lounaat voisin keskittää pääasiassa max 10 euron paikkoihin (minkä olen oikeastaan tehnytkin). Ruokamenoja voisin myös miettiä aiempaa tarkemmin. Suunnittelen ruokalistat noin viikoksi eteenpäin, mutta ruokahävikkiä tulee silti jonkun verran. Bensakuluja olen saanut pienemmiksi pyöräilemällä töihin, mutta vastaavasti ruokamenot ovat olleet kesällä isompia. Nytkin lapset ovat minulla kaksi viikkoa putkeen, palkka tulee 15.8 ja ruokatilillä on nyt rahaa 140 euroa. Kaupassa pitää seuraavan kerran käydä luultavasti perjantaina ja lauantaina olisi tarkoitus käydä miesystävän kanssa pienellä päiväretkellä. Lisäksi on hankalaa miettiä syksyn kuukausibudjettia, kun lapsen kuntoutusasiat ovat vielä aika levällään. Olen nyt arvioinut, että hänen kuntoutuksensa maksaa ainakin 400 euroa kuussa, josta vammaistuki kattaa reilun puolet. Olisi silti mukavaa saada selvyyttä asioihin.

Riihimäen lasin puristelaseissa eniten tykkään tästä lumihiutalekuviosta.