Saippuaa ja ylimääräisiä menoja

Minulla on nyt kolme erää saippuaa kypsymässä, joten ajattelin kertoa jotakin sen tekemisestä. Saippuan tekeminen on kohtuullisen helppoa ja aika edullistakin, jos ei ala hifistelemään rasvojen kanssa. Lipeän kanssa pitää olla varovainen, mutta itse en esimerkiksi käytä mitään hanskoja tai suojalaseja. Kun lipeän sekoittaa rasvoihin, niin raakakin saippuamassa on sen verran laimeaa, että nopea pesu iholta riittää (, jos sitä onnistuu jonnekin roiskumaan, kuten itselläni usein onnistuu). Olen saanut sievempiäkin saippuoita aikaiseksi eli näissä erissä todella näkyy ns. kädenjälki. Vihreä ja liila ovat sellaisia, että noista eristä saatan antaa saippuaa lahjaksi, mutta vaalea oranssi oli oma kokeiluresepti ja massa jämähti heti kiisselöitymisen jälkeen ja se piti kiireellä kaapia muotteihin. Siitä ei enää tullut kovin sievää saippuaa (mutta kotikäyttöön sopii mainiosti).

Itse tein saippuaa ensi kertaa tuttavan pitämässä saippuapajassa ja sen jälkeen aloittelin näillä Karppaus ja perhe-blogin ohjeilla. Kotikemistin pieni paja-blogissa on myös hyvin seikkaperäiset ohjeet. Itse olen tehnyt pääosin saippuoita noilla Saara Kuhan saippuakirjan ohjeilla. Viime jouluksi tein myös kiinteitä rasvoja/hierontapaloja Kotikemistin pieni paja-blogin ohjeella. Kaupan rasvoilla saa aikaiseksi saippuaa, mutta aika moni saippuaa tehnyt haluaa jossakin vaiheessa kokeilla muutakin. Itse teen saippuaa kausittain enemmän, mutta lähes aina ennen joulua, koska kuten sanottu, saippuaa tulee annettua lahjaksi. Erilaisia saipputarvikkeita (rasvoja, värejä ja tuoksuja) olen ostanut Pienestä tuoksukaupasta. Lipeän olen tilannut Lahtisen vahavalimolta, koska se on hyvälaatuista ja liukenee oman kokemuksen mukaan paremmin kuin vaikkapa Bilteman lipeä.

Miksi sitten tehdä saippuoita itse? Käsillä tekeminen on mukavaa ja terapeuttistakin, kuten taisin aiemmin mainita. Itse tehtyihin saippuoihin voi päättää itse, mitä laittaa. Saippuoissa ei ole lisäaineita ja ne ovat erilaisia kuin kaupan saippuat. Itse tehty saippua ei ole useimmiten niin kovaa kuin kaupan saippua ja näin ollen kyllä kuluu nopeammin. Minusta on kiva antaa lahjaksi jotakin itse tehtyä ja kuluvaa. Maailmassa riittää tavaraa muutenkin ja aikuiset ihmiset eivät yleensä tarvitse sitä lisää. Esimerkiksi joulunaikaan on kumminkin kiva lahjoa läheisiä jollakin tavalla.

Vielä jotakin yllä olevista saippuoista. Vihreässä on rasvoina puolet oliiviöljyä ja puolet palmuöljyä. En ole kyseistä saippuaa ennen tehnyt, mutta sen pitäisi olla käytössä suhteellisen kovaa ja vaahtoavaa. Liila saippua on suolasaippua, joista tykkään erityisesti. Tässä on mukana hienoa merisuolaa, kookosrasvaa ja oliiviöljyä. Suolan ansiosta saippua pysyy kovana loppuun asti ja hoitaa ihoa. Vihertävä pyöreä saippua on samaa erää vihreän sydämen kanssa, laitoin sen vaan esimerkiksi siitä, miten hauska vaalea pinta kyseiseen erään tuli. Vaalean oranssi saippua oli oma muunnelmani, kun halusin saada pitkään jääkaapissa pyörineen mangovoin käytettyä. Mangovoi on ilmeisesti saippuassa samantyyppistä kuin kaakaovoi, jota käytän usein, koska siitä tulee saippuaan lisää kovuutta. Saippuan kypsyminen kestää kuukauden ajan (lipeä häviää saippuasta) ja nämä erät valmistuvat ensi viikolla.

Heinäkuussa ylimääräiset menot tekivät yhteensä noin 145 euroa. Varmaan unohdin merkata jotain loppukuusta, mutta tässä suurin osa menoista. Kävin kahdesti kirpputorilla, syömässä lounasta (tarjosin samalla lounaan miesystävälle kiitokseksi lastenvahtiavusta), pitkästä aikaa kampaajalla, elokuvissa ja lisäksi mukana on visalasku 25 euroa vitamiineista. Olen miettinyt näitä kuukausittaisia ylimääräisiä menoja ja toki raha-asioita nyt muutenkin. Tuntuu, että menoja on jatkuvasti vähän liikaa, mutta samalla en haluaisi tinkiä tietyistä asioista. Voisin silti käyttää vähän enemmän harkintaa kirpputoreilla, joista tarttuu liian usein mukaan vanhaa lasia (mutta hei, 6kpl vanhoja täysin käyttämättömiä puristelaseja 2 euroa...) ja lounaat voisin keskittää pääasiassa max 10 euron paikkoihin (minkä olen oikeastaan tehnytkin). Ruokamenoja voisin myös miettiä aiempaa tarkemmin. Suunnittelen ruokalistat noin viikoksi eteenpäin, mutta ruokahävikkiä tulee silti jonkun verran. Bensakuluja olen saanut pienemmiksi pyöräilemällä töihin, mutta vastaavasti ruokamenot ovat olleet kesällä isompia. Nytkin lapset ovat minulla kaksi viikkoa putkeen, palkka tulee 15.8 ja ruokatilillä on nyt rahaa 140 euroa. Kaupassa pitää seuraavan kerran käydä luultavasti perjantaina ja lauantaina olisi tarkoitus käydä miesystävän kanssa pienellä päiväretkellä. Lisäksi on hankalaa miettiä syksyn kuukausibudjettia, kun lapsen kuntoutusasiat ovat vielä aika levällään. Olen nyt arvioinut, että hänen kuntoutuksensa maksaa ainakin 400 euroa kuussa, josta vammaistuki kattaa reilun puolet. Olisi silti mukavaa saada selvyyttä asioihin.

Riihimäen lasin puristelaseissa eniten tykkään tästä lumihiutalekuviosta.