torstai 31. maaliskuuta 2016

Sijoitussuunnitelma

Otsikko huvittaa jälleen, mutta näillä mennään. Kesäkuuhun asti säästäminen sujuu todennäköisesti samalla kaavalla kuin aikaisemmin, mutta kesän ajalta tulen säästämään lapsen Ip- ja koulumaksuissa. Osan näistä rahoista ajattelin säästää ja osalla aloittaa säästämisen johonkin rahastoon. Töiden jatkuminen syksyllä on vielä epävarmaa, mutta jos työt jatkuvat vanhassa paikassa syksyllä ja vielä ensi kevään, niin joulukuussa olisi tarkoitus ostaa useampi S-ryhmän osuus. Toki näin vain siinä tapauksessa, että en joudu koskemaan säästössä oleviin rahoihin siinä välissä. Tekisi mieli sanoa kodinkoneille, että "Hang in there" :D. Kannettava koneeni taitaa myös olla elinkaarensa loppupäässä, mutta sille minulle on onneksi odottamassa korvaaja. Puhelin voi olla jopa neljän vuoden takaa. Pikkuinen ja pinnasta kulunut android, joka vielä toimii...jotenkin. En raaski vaihtaa sitä vain vaihtamisen vuoksi, koska puhelin kumminkin toimii edelleen ja sillä pääsee ainakin sähköpostiin ja facebookkiin. Muualle sitten vaihtelevasti.

Säästäminen puskuriin tulee jatkumaan joka tapauksessa, kävi töiden kanssa niin tai näin (toivottavasti töitä riittää jatkossa jossakin). Ensi kevääseen asti tekisin mielelläni vielä osittaista työaikaa, mutta sitten olisi mahdollisesti useammallakin elämän osa-alueella muutoksen aika. Ensinnäkin vaihtaisin todennäköisesti työpaikkaa. Kesän ajaksi se onnistuu melko varmasti, koska kesäsijaisuuksia on aina, mutta syksystä eteenpäin on epävarmempaa. En halua kuitenkaan jäädä tähän nykyiseen työpaikkaan pidemmäksi aikaa, vaan kokeilla siipiäni muuallakin. "Muualla" palkka on täydellä työajalla suhteessa pienempi kuin olisi vanhassa paikassa, mutta työ olisi todennäköisesti mielekkäämpää monellakin tasolla, joten se korvaisi menetystä. Lasten isä osallistuu syksystä lähtien IP-kerhon kuluihin, joka helpottaa hieman taloudellisesti ja vuoden päästä tuo kuluerä katoaa kokonaan.

Vuoden päästä syksyllä koittaisi myös mahdollisesti se hetki, kun muutan miesystävän kanssa yhteen. Toki parisuhde on sellainen muuttuva tekijä. Kerran avioliitosta eronneena en osaa enää luottaa siihen, että se paraskaan suhde välttämättä kestäisi. Sen varaan ei vain voi laskea. Minuahan hyödyttäisi suuresti, jos taloudessa olisi toinen aikuinen, koska lapsiviikoille ei enää välttämättä tarvitsisi niin usein lastenvahtia. Toisaalta, jos ajattelen, että en voi rakentaa tulevaisuuttani tämän parisuhteen varaan, niin tarvitsen varasuunnitelman. Miten toteutan viikko-viikko systeemiä lasten kanssa, jos teen täyttä työaikaa, enkä pysty enää sovittelemaan vuoroja? Vanhempani ovat lastenhoitoapuna jonkin verran ja toki myös lastenvahti, mutta lastenvahdista tulee yllättävän paljon kuluja. Isompina lapset varmasti pärjäävät iltavuoron tai viikonlopulle osuvan päivävuoron ajan itsekseen, mutta on vaikea hahmottaa minkä ikäisinä.

Pidemmällä aikavälillä pohdiskeltavaksi jää omistusasunnon osto. Minulla olisi mahdollisuus lainaan vanhempien antaman takauksen muodossa, mutta asiaa pitää vielä miettiä. Välit vanhempiin eivät ole parhaat mahdolliset, joten mieluusti en ottaisi heiltä vastaan mitään materiaalista hyötyä, mikäli ei ole pakko (perheensisäiseen lainaan taivuin, koska korollisen lainan kulut olisivat olleet niin kovat). Mutta ilman lainatakausta omistusasunnon osto ei ole mahdollinen, joten tilanne on joko tai.

lauantai 26. maaliskuuta 2016

Elämää vähällä rahalla

Joku (tai varmaan aika monikin) on sanonut, ettei rahalla ole niin väliä, paitsi silloin, kun sitä ei ole. Se on ehkä rasittavinta siinä, kun pitää tulla toimeen pienellä palkalla. Toki bonuksena vielä se, että määräaikaisena töiden jatkumisen tietää aina noin puoli vuotta eteenpäin.

Itse vietän vapaa-aikaani mieluusti tavoilla, joihin ei mene kovin paljon rahaa. Lainaan kirjoja ja videoita kirjastosta, käyn kävelyllä ja kerran viikossa kuntosalilla. Ajoittain käyn miesystävän kanssa lounaalla ravintolassa, kaverin kanssa baarissa yhdellä tai elokuvissa. Matkustelu on sellainen asia, mitä on oikeasti ikävä siitä ajasta, kun olin vielä naimisissa. Silloinkin reissuun pääsi toki harvoin, kahden tai kolmen vuoden välein, mutta nyt se on vain kaukainen haave.

Lapsilla ei ole ollut kovin kalliita harrastuksia ja toiset isovanhemmat ovat monesti tukeneet niissä rahallisesti. Lasten kanssa tulee silti pakostakin kaikenlaisia kuluja. Käyntejä lääkärissä, ulkovaatteita ja kenkiä, joita pahimpana kasvuaikana uusitaan kolmesti vuodessa. Kouluikäiset lapset syövät jo saman verran kuin minä (tai enemmänkin). Sitten on syntymäpäivät ja joulu...menoeriä riittää.

Vähällä rahalla tulee toimeen ja se voi olla ihan mukavaakin. Siihen asti, että sattuu "jotain". Silmäilen välillä huolestuneesti pyykkikonettani, joka on varmaan ensimmäinen kodinkone, jonka joudun uusimaan. Hiljaa mielessäni toivon, että se kestäisi vielä vuoden. Mielellään pari vuotta. Tiskikone on vain kaksi vuotta vanha, voisi kuvitella sen kestävän vielä toiset kaksi? Kuivausrummun sain vanhemmilta vuosi sitten lahjaksi. Se ei ole millään tavalla pakollinen kodinkone, mutta aika ihana ekstra lapsiperheessä, jossa pyykkiä saisi ripustaa lähes joka päivä. Näiden lisäksi on 12 vuotta vanha auto. Sen kanssa on selvitty pakollisilla huolloilla tähän asti, mutta koskaanhan ei voi tietää varmasti.

Puskurissa on nyt rahaa 600 euroa. Kun tulee aika uusia joku kodinkone, niin pähkäiltäväksi jää, ostanko kalliimman ja todennäköisesti pidempään toimivan laitteen vai sorrunko tarjoukseen. Valintoja, valintoja...myös sitä on elämä vähällä rahalla.

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Varallisuus tällä hetkellä

Melkein huvittaa tuo otsikko, mutta jostakinhan sitä on lähdettävä liikkeelle :).

Kuten sanottu, niin minulla on laskutili, josta maksan kuukausittaisen puhelinlaskun, joka toinen kuukausi tulevan sähkölaskun, kuntosalin, säännölliset lääkekulut sekä vakuutusmaksut ja autoveron kerran vuodessa. Olen laskenut kaikki summat hieman yläkanttiin sopivaksi tasasummaksi ja laskeskelin tuossa juuri, että onko laskutilillä sen verran rahaa kuin pitäisikin olla (puhelinlaskussa ja sähkössä on pientä vaihtelua). Tilillä on hieman ylimääräistä rahaa, mikä on tietysti hyvä asia.

Lisäksi minulla on erikseen säästettynä puskuria eli rahaa yllättäviin menoihin, tai vaikkapa siihen, että työt eivät syyskuun jälkeen jatkukaan. Näiden lisäksi voisin laskea osaksi "omaisuuttani" myös vanhan suomalaisen keräilylasin, jota minulla on ainakin 200 euron arvosta. Jos pistäisin nyt kaikki myyntiin, niin tuon verran saisin niistä helposti. Minulla on myös yksi S-ryhmän osuus, vähän olen miettinyt näiden ostamista myös lisää. Eli yhteensä:

Laskutili 425
Säästöt 600
Keräilylasi 200
S-ryhmän osuudet 100
Yhteensä 1325

Mietiskelin tuossa, että voisin kesällä jo laittaa jotakin Seligsonin tai Nordnetin rahastoihin, kun IP-kerhomaksu ja koulumaksu jää kahdeksi kuukaudeksi pois (siis osa tuosta rahasta). Toisaalta taloustilanne on semmoinen, että minun varoillani kannattaa ehkä vain keskittyä keräämään sitä puskuria.

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Säästämisen vaikeus

Säästämiseen ja oman talouden hallintaan liittyvät blogit ovat kiinnostavaa luettavaa ja alkuvuodesta sain nimenomaan niistä kipinän alkaa suunnitella raha-asioitani entistäkin tarkemmin. On vain välillä turhauttavaa lukea toisten blogeista millaisiin säästöprosentteihin ihmiset kykenevät. Toki nuo samat ihmiset ovat monesti hyvin erilaisessa elämäntilanteessa.

Jos ajattelen omaa tilannetta, niin voisin pitää itseäni monella tapaa onnekkaana. En saanut avioliiton aikana säästöön mitään, mutta hoidimme exän kanssa raha-asiamme sentään jotenkin. Ainoat velat, jotka otimme, olivat asuntolaina ja opintolaina. Eron jälkeen pystyin lainaamaan rahaa vanhemmiltani (tarjosivat sitä itse, tosin perheensisäisissä lainoissa on varmaan aina niitä ongelmapuolia...), joten niistä lainoista ei mene korkoa ja opintolainastakin se on aika maltillinen. Tilanne voisi olla huonompikin, mutta sen parantaminen tulee viemään aikaa.

Olen kohtuullisen pienituloinen, vaikka tekisinkin täyttä työaikaa. Jos ja kun alan tehdä täyttä työaikaa, niin tuki osittaisesta työajasta putoaa tietenkin pois ja samoin asumislisä aivan minimiin. Nettotuloni tulee täydestä työajasta eli neljästä työpäivästä kuukaudessa nousemaan vain noin 100-150 euroa. Otetaanpa ne menot vielä tarkempaan tarkasteluun. Koska minulla on pienet tulot ja raha-asiat mietityttävät välillä liikaakin, olen vähitellen laittanut exceliin melkein kaiken :D.

Vuokra 871
Netti 0 (kuuluu vuokraan)
Puhelin 35
Vakuutukset 60
Sähkö 25
Autovero 20
Lääkekulut 15
Kuntosali 20
Avustukset 35
Ruoka 400
Bensa 100
Ip-kerho 80
Koulumaksu 50
Lasten säästötili 35
Lasten viikkoraha 20
Opintolaina 45 (korkoineen)
Vanhempien laina 100
Siskon laina 50
Säästötilille 150

Vuokra on suhteessa hieman kallis, mutta asunto on aivan lähellä kaupungin keskustaa ja siitä on vain parisataa metriä lasten koululle (tulevat käymään samaa koulua ainakin peruskoulun loppuun). Tämä helpottaa arkea tällä hetkellä todella paljon. Asunnolta on myös vain reipas neljän kilometrin matka työpaikalle, jota yritän kulkea pyörällä mahdollisimman usein. Vakuutusmaksun maksan kerran vuodessa, koska siitä saa silloin muutaman prosentin hyvityksen. Tuossa on mukana auton vakuutukset, oma ja lasten tapaturmavakuutus ja kotivakuutus. Säästän summan etukäteen laskutilille, jonne se siirtyy automaattisesti palkkapäivänä arvioitujen puhelin, sähkö, autovero, lääkekulut ja kuntosalimaksun kanssa. Avustukset ovat täysin ekstraa, ne voisin tietysti jättää pois. Olen kumminkin sitä mieltä, että minun tuloillani voi ja haluan laittaa pienen summan hyväntekeväisyyteen. Tuen Amnestyn ihmisoikeustyötä ja Interpedian kautta pientä kehitysvammaisten lasten lastenkotia Intiassa. Nuorempi lapsi on nyt ensimmäisellä luokalla ja iltapäiväkerhossa. Hänet on ilmoitettu sinne myös syksyllä, jolloin maksu nousee sataan euroon ja exä tulee silloin maksamaan siitä puolet (hän tarvitsee ko. kerhoa enemmän). Koulumaksu on koulumme tukimaksu, koska koulu ei saa täyttä valtiontukea. Säästän kuukausittain lasten tileille exän kanssa yhdessä, niin että heidän ollessaan täysi-ikäisiä kumpikin saa sieltä muutaman tuhat euroa käyttöönsä ja voi maksaa sillä vaikka autokoulun tai lähteä reilaamaan. En odota kovin järkeviä sijoituksia rahalle 18-vuotiailta :D. Lapset saavat viikossa vitosen verran viikkorahaa, ja sekin on listattu exceliin...

Niin, mistä tuossa voisi vielä säästää. Kuntosalista toki, mutta käyn siellä nytkin vain kerran viikossa ja siitä aion kyllä pitää kiinni. Se on kuitenkin ainoa maksullinen harrastukseni. Lapsista isompi ei nyt harrasta mitään, harrasti syyslukukauden. Nuoremmalla on yksi harrastus ja hän käy yhdessa koulun kerhossa. Molemmat tykkäävät vapaa-ajalla hiihtää ja luistella (isänsä jaksaa aktiivisemmin hoitaa näitä asioita). Täällä pohjoisemmassa on onneksi kunnon talvi ja hyvin mahdollisuuksia molempiin. Toiset isovanhemmat uusivat vuosittain luistimet ja sukset, jos siihen on tarvetta ja toiset taas osallistuvat harrastusmaksuihin.

Ruuasta kykenisin säästämään kyllä, mutta en tiedä haluanko. Teen ruuan suurimmaksi osaksi itse, mutta toki terveellinen ruoka myös maksaa. Marjoja olen saanut ilmaiseksi vanhemmiltani. Olen miettinyt tässä säästöhommassa vaan sitäkin, että elämän pitää olla siitä huolimatta mielekästä. En mitenkään voisi joka tapauksessa säästää aivan älyttömiä summia, koska minulla on kuluja lapsista ja veloista. Pitänee siis vaan sinnikkäästi maksaa jälkimmäisiä pois. Kesällä ei mene ip-maksua, eikä koulumaksua, joten saan kummatkin säästöön. Mikäli työt jatkuvat syyskuun jälkeen, teen syksyllä siitä rahasta ylimääräisen lyhennyksen vanhempien lainaan. Kesällä myös sähkölasku tulee olemaan pienempi ja pyöräilykelit talvikautta paremmat. Syksyllä ip-maksu pienenee osaltani 30 euroa ja sillä voisi aloittaa jonkinlaisen reissusäästötilin tai miettiä Nordnetin tai Seligsonin indeksirahastoja.

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Ne velat, ruokamenot ja muutakin

Velkaa minulla siis on varsin kohtuullinen määrä opintolainaa, nyt 2500 euroa, joka lyhenee 40 euron kuukausitahdilla (toki tähän päälle tulevat korot). Lisäksi on perheensisäistä lainaa, joka jakautuu kahteen osaan. Osan lainasta maksan suoraan vanhemmilleni ja sitä lyhennän kaikista isoimmalla summalla eli 2400 euroa ja laina lyhenee nyt 100 eurolla kuukaudessa. Toinen puoli lainasta on tavallaan vanhemmiltani, mutta maksan sitä suoraan sisarelleni eli puolet lainasta vanhemmat antoivat minulle ns. ennakkoperintönä ja sisko saa oman osansa minun maksaman. Tätä lainaa on nyt 3450 euroa ja se lyhenee 50 euroa kuukaudessa. Siskolla on hyvä taloudellinen tilanne, eikä hän oikeasti "tarvitse" tuota rahaa. Aikaisemmin mietin, että heti kun saan tuon hieman pienemmän lainan vanhemmille maksettua (toivottavasti vuoden 2017 loppuun mennessä, jos saan tehtyä ylimääräisiä lyhennyksiä), niin alan lyhentää siskon lainaa isommalla summalla. Nyt olen pohtinut sitäkin, että toisaalta näin ei kannattaisi tehdä. Kuten sanottu sisko ei rahaa sinänsä tarvitse ja siitä ei mene korkoa. Jos jatkan lyhennystä samalla summalla, niin vanhempien lainasta säästyneen rahan voisi laittaa säästöön tai sijoittaa eteenpäin. Voisin perustaa myös oman "reissutilin". Houkuttaisi kovasti päästä jossakin vaiheessa, vaikka aivan pienelle reissulle ulkomaille.

Ruokamenoihin olen laskenut kuussa menevän noin 400 euroa tai sanotaanko, että se on se ikkuna, johon toivon niiden mahtuvan. Käytännössä ruokamenot haukkaavat lähes aina osan bensaan varatusta rahasta, joka menee samalle tilille. Esimerkiksi viime kuussa bensaan meni 60 euroa ja ruokamenoihin noin 470 euroa. Budjetti siis ylittyi ja tämä johtuu pääosin siitä, että tilasin luomuruokapiirin kautta ruokatarvikkeita reilulla 50 eurolla. Olen nyt alkanut seuraamaan ruokamenoja myös erikseen pienessä vihkosessa, johon kirjaan jokaisen kauppalaskun kokonaissumman. Ruokamenoihin kuuluvat minulla siis myös pesuaineet (pyykki, käsitiski, tiskikone), muut perushygienatuotteet (kuten käsienpesunesteet, shampoot, hoitoaineet ja itselleni esimerkiksi kasvojen puhdistusaineet). Käytän suurimmaksi osaksi ihan markettikosmetiikkaa. Mieluusti käyttäisin luomua (ja reilua ja eläimillä testaamatonta), mutta en maksa luomusta enempää, jos se toimii huonosti ja näin asianlaita usein on. Kosteusvoiteista olen tarkempi kasvojen kohdalla ja siinä on tälläkin hetkellä käytössä muu kuin markettituote. Koska ruokamenot kattavat myös paljon muuta kuin ruokaa, minusta on okei, että budjetti venyy bensarahan puolelle. Lapsiviikoilla rahaa menee reilun satasen verran ja yksin ollessa (usein tosin poikaystäväkin on täällä) reilusti alle. Olen kyllä miettinyt sitäkin, että tätä ruokabudjettia pystyisin halutessani laskemaan vielä hiukan alaspäin. Bensakuluja saan toivottavasti kohta reilusti alas, kun alan pääasiallisesti pyöräilemään töihin.

Lapsiperheessä säästämisessä on se "hauskuus", että tietynlainen epävarmuus on aina läsnä. Toki elämässä voi muutenkin sattua jotakin. Voi hajota auto tai isompi kodinkone, mutta lasten kanssa voi tulla peräjälkeen vaikka monta lääkärireissua. Lapsilla oli ennen eroa sairaskuluvakuutukset, mutta erotessa ne irtisanottiin. Vakuutukset olivat älyttömän kalliit ja kummatkin lapset ovat perusterveitä. Minä en kuitenkaan ole niitä ihmisiä, jotka jonottavat terveyskeskuksessa tuntikaupalla ja vakavammin sairastuneen lapsen kanssa menen mieluusti suoraan lastenlääkärille. Näitä keikkoja on tullut jonkin verran yksityiselle vakuutusten irtisanomisen jälkeen, mutta toisaalta vakuutuksessa olisi joka tapauksessa ollut omavastuuna noin yhden käynnin hintainen summa. Onneksi tämmöiset isommat kulut hoidamme aina lasten isän kanssa puoliksi. 

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Tulot, menot ja velat

Jossittelu on aina mukavaa ja tähdellistä hommaa. Olen reilusti kolmenkympin puolella, ja vaikka olenkin opiskellut ja hoitanut lapsia kotona ison osan aikuiselämästäni (nyt siis ollut työelämässä enemmän mukana opiskelujen alusta asti), mahdollisuuksia säästämiseen olisi riittänyt. Toki meillä oli perheenä avioliittoni aikana aika pienet tulot, enkä kadu ulkomaanreissuja, koska sinne ei ole asiaa hetkeen, mutta...totuus on, että avioerosta ei olisi tullut niin kovasti takkiin, jos olisin osannut varautua edes jotenkin.

Mutta mikä tilanne on tällä hetkellä. Toki aloin seurata tulojani heti eron jälkeen. Oli pakko, koska opiskelin vielä täyspäiväisesti ja opintotukikuukaudet olivat lopussa. Onneksi pystyin tekemään töitä joululomalla ja kesälomalla sekä satunnaisesti keikkaa myös opiskelujen aikana. Mutta viimeinen kuukausi ennen palkkatöiden alkua veti esimerkiksi visan aivan tappiin. Onneksi en ole koskaan ottanut visaan sitä ns. luottomahdollisuutta eli seuraavassa kuussa on aina pitänyt maksaa edellisen kuukauden laskut. Iso osa ensimmäisestä palkasta (opiskelujen ollessa loppusuoralla) menikin visan lyhentämiseen.

Vaan ne tulot. Nyt määräaikaisessa työsuhteessa, jossa soppari on syyskuun loppuun (ensimmäistä kertaa elämässä täydet kesälomat, hiphei) ja osittaisella työajalla palkasta jää nettona käteen noin 1600 euroa. Toki se jonkin verran vaihtelee vuorolisien takia ja pitänee vuoden aikana tarkistaa veroprosenttia, koska se taitaa olla nyt hieman alakanttiin, mutta tuo on hyvä keskiarvo. Lasten lähivanhempana saan myös lapsilisät yksinhuoltajakorotuksella sekä asumistukea. Lisäksi hain nyt ensimmäistä kertaa kelan tukea osittaista työaikaa tekevälle, jonka lapsi on ensimmäisellä luokalla koulussa. Tuo tuki on verollista tuloa ja vähän plusmiinusnolla loppujen lopuksi. Jos en nostaisi tuota tukea, niin saisin suhteessa saman verran enemmän asumistukea...

Palkka 1600
Lapsilisät 298
Asumistuki 222
Kelan tuki 59
Yhteensä 2179

No sitten ne menot. Vuokra on tietysti isoin menoerä, netti kuuluu tässä hintaan, vakuutukset maksan kerran vuodessa ja se on sen verran iso summa kerralla, että olen jakanut sen osaksi kuukausibudjettia ja siirrän sivuun säästötilille, samoin teen puhelinlaskun, sähkön, autoveron ja säännöllisten lääkekulujen kanssa. Ruokaan ja bensaan olen laskenut tietyn summan (yhteensä 500 euroa, josta bensan osuus 100. Pyrin säästämään jälkimmäisessä pyöräilemällä työmatkoja) jonka siirrän s-tilille, koska siellä voi kätevästi seurata kuluja ja s-kortilla maksaessa saan pientä maksutapaetua (asioin kyllä noin puolet ajasta myös Lidlissä). Lisäksi tulee toisen lapsen iltapäiväkerhomaksu, koulun tukimaksu (lapset eivät olet tavallisessa peruskoulussa), kuukausittainen maksu lasten säästötilille, kuukausittaiset avustukset (Amnesty ja Interpedia), sekä kuntosalimaksu ja velkojen lyhennykset. Lisäksi pyrin säästämään säästötille 150 euroa. Eli tiivistetysti:

Vuokra 871
Muut kuukausittaiset menot 875
Opintolaina 45
Perheensisäinen laina 150
Säästö 150
Yhteensä 2111

Se mitä jää yli on ns. höpörahaa. Käyn sillä kirpputorilla (pääasiassa ostan lastenvaatteita), satunnaisesti lounaalla tai elokuvissa. Usein höpörahasta pitää maksaa lastenvahti iltavuoron ajaksi. Höpörahaa jää noin satasen verran, koska palkkatuloissa on pienoista vaihtelua. Lisätuloja olen saanut jonkin verran tavaroiden myynnistä nettikirppareilla. Varsinkin joulukuussa tienasin sillä ihan mukavasti, kun myin ylimääräisiä huonekaluja pois ennen muuttoa toiseen asuntoon. Tämän vuoden puolella olen myynyt jonkin verran keräilyastioita, mitä tuli ostettua avioliitossa ollessani. Keräilyvimma on onneksi hellittänyt, mutta minulla on edelleenkin vanhoja Riihimäen lasin astioita, joita en aio muuttaa rahaksi.

Olen sillä tavalla onnekas, että osituksen jälkeen sain lainaa vanhemmiltani, joten en joutunut ottamaan kallista korollista lainaa. Haluan kuitenkin maksaa lainan kohtuullisen nopeasti pois ja tarkoitus olisi tehdä ensi syksynä siihen ylimääräisiä lyhennyksiä. Lainamäärät nyt:

Perheensisäinen laina 5850
Opintolaina 2500
Yhteensä jäätävät 8350

Nyt siis keskityn maksamaan velkoja ja säästämään puskuria. Säästötilillä minulla on nyt 1025, mutta siitä vain 600 on varsinaista puskuria. Loppuosalla maksan noita säännöllisesti tulevia menoja ja varaudun etukäteen vakuutusmaksuihin ja autoveroon. Kun saan puskuriin riittävästi rahaa, niin sitten pitäisi miettiä jotakin säästökohdetta. En ole vielä päättänyt paljonko puskurissa pitäisi olla rahaa, mutta todennäköisesti mennään vielä ensi vuoden puolelle. Tästä voi nousta vain ylöspäin. Ainakin toivon niin.

Alussa...

Olen viime aikoina kiinnostuneena lueskellut blogeja, jotka liittyvät säästämiseen. Oma blogini tulee osittain joukon jatkoksi ja osittain siinä tulee (luultavasti) olemaan hajatelmia omasta elämästäni. Toivon blogin myös kannustavan minua ponnistamaan eteenpäin niinäkin päivinä, jolloin tulevaisuus näyttäytyy epävarmana ja on vaikea ajatella asioista positiivisesti.

Jotakin minusta...Olen kahden lapsen äiti ja erosin avioliitosta pari vuotta sitten. Minulla oli erotessa toisen tutkinnon opinnot vielä kesken ja taloudellinen tilanne oli heikohko. Säästäminen tai talouden hallinta ei tuntunut tärkeältä avioliitossa ollessani. Raha-asiat olivat hieman retuperällä siinä mielessä, että säästöön ei jäänyt juuri mitään, vaikka laskut tulivat maksettua. Omistusasunto jouduttiin eron jälkeen myymään lopulta reilusti tappiolla ja näin ollen osituksesta jäi itselleni useampi tuhat euroa velkaa ja siihen päälle vielä opiskeluja varten otettu opintolaina.

Sain onneksi opinnot lopulta loppuun ja pääsin töihin. Ala ei ole erityisen hyväpalkkainen, mutta omien laskujen mukaan tulen sillä pärjäämään (toki lapset kuluttavat koko ajan enemmän). Nyt teen osittaista työaikaa, koska kolmivuorotyötä olisi muuten haastavaa (tai vielä haastavampaa) tehdä, kun minulla on exäni kanssa yhteishuoltajuus eli viikko-viikko järjestelmä lasten toiveesta käytössä. Lapset ovat vielä sen verran pieniä, että esimerkiksi iltavuoron ajaksi tarvitsen aina heille lastenvahdin. Arjen taloudellisia haasteita ovat tällä hetkellä nämä: määräaikainen työsopimus, osittainen työaika ja velat. Määräaikaisessa työsopimuksessa on se hyvä puoli, että kynnys työpaikan vaihtoon ei ole niin iso ja siihen luultavasti ryhdynkin ensi keväänä. Nykyisessä työpaikassa töiden jatkuminen on hieman epävarmalla pohjalla, enkä todennäköisesti jaksaisi tehdä siellä täyttä työaikaa. Osittainen työaika mahdollistaa nyt arjen sujumisen pienten lasten kanssa ja sitä pystyn toivottavasti jatkamaan ensi kevääseen. Minä olen lasten lähivanhempi ja saan korotetut lapsilisät, mutta en elatusmaksua, koska näin on lasten isän kanssa sovittu. Elarit helpottaisivat elämää, mutta tärkeämpää on lastenkin kannalta vanhempien hyvät välit. 

Tässä jotakin lyhyesti ja tylsästi elämästäni :). Seuraavassa postauksessa kerron tarkemmin siitä taloudellisesta tilanteesta. Tuloista, menoista ja niistä veloista...