Velkaa minulla siis on varsin kohtuullinen määrä opintolainaa, nyt 2500 euroa, joka lyhenee 40 euron kuukausitahdilla (toki tähän päälle tulevat korot). Lisäksi on perheensisäistä lainaa, joka jakautuu kahteen osaan. Osan lainasta maksan suoraan vanhemmilleni ja sitä lyhennän kaikista isoimmalla summalla eli 2400 euroa ja laina lyhenee nyt 100 eurolla kuukaudessa. Toinen puoli lainasta on tavallaan vanhemmiltani, mutta maksan sitä suoraan sisarelleni eli puolet lainasta vanhemmat antoivat minulle ns. ennakkoperintönä ja sisko saa oman osansa minun maksaman. Tätä lainaa on nyt 3450 euroa ja se lyhenee 50 euroa kuukaudessa. Siskolla on hyvä taloudellinen tilanne, eikä hän oikeasti "tarvitse" tuota rahaa. Aikaisemmin mietin, että heti kun saan tuon hieman pienemmän lainan vanhemmille maksettua (toivottavasti vuoden 2017 loppuun mennessä, jos saan tehtyä ylimääräisiä lyhennyksiä), niin alan lyhentää siskon lainaa isommalla summalla. Nyt olen pohtinut sitäkin, että toisaalta näin ei kannattaisi tehdä. Kuten sanottu sisko ei rahaa sinänsä tarvitse ja siitä ei mene korkoa. Jos jatkan lyhennystä samalla summalla, niin vanhempien lainasta säästyneen rahan voisi laittaa säästöön tai sijoittaa eteenpäin. Voisin perustaa myös oman "reissutilin". Houkuttaisi kovasti päästä jossakin vaiheessa, vaikka aivan pienelle reissulle ulkomaille.
Ruokamenoihin olen laskenut kuussa menevän noin 400 euroa tai sanotaanko, että se on se ikkuna, johon toivon niiden mahtuvan. Käytännössä ruokamenot haukkaavat lähes aina osan bensaan varatusta rahasta, joka menee samalle tilille. Esimerkiksi viime kuussa bensaan meni 60 euroa ja ruokamenoihin noin 470 euroa. Budjetti siis ylittyi ja tämä johtuu pääosin siitä, että tilasin luomuruokapiirin kautta ruokatarvikkeita reilulla 50 eurolla. Olen nyt alkanut seuraamaan ruokamenoja myös erikseen pienessä vihkosessa, johon kirjaan jokaisen kauppalaskun kokonaissumman. Ruokamenoihin kuuluvat minulla siis myös pesuaineet (pyykki, käsitiski, tiskikone), muut perushygienatuotteet (kuten käsienpesunesteet, shampoot, hoitoaineet ja itselleni esimerkiksi kasvojen puhdistusaineet). Käytän suurimmaksi osaksi ihan markettikosmetiikkaa. Mieluusti käyttäisin luomua (ja reilua ja eläimillä testaamatonta), mutta en maksa luomusta enempää, jos se toimii huonosti ja näin asianlaita usein on. Kosteusvoiteista olen tarkempi kasvojen kohdalla ja siinä on tälläkin hetkellä käytössä muu kuin markettituote. Koska ruokamenot kattavat myös paljon muuta kuin ruokaa, minusta on okei, että budjetti venyy bensarahan puolelle. Lapsiviikoilla rahaa menee reilun satasen verran ja yksin ollessa (usein tosin poikaystäväkin on täällä) reilusti alle. Olen kyllä miettinyt sitäkin, että tätä ruokabudjettia pystyisin halutessani laskemaan vielä hiukan alaspäin. Bensakuluja saan toivottavasti kohta reilusti alas, kun alan pääasiallisesti pyöräilemään töihin.
Lapsiperheessä säästämisessä on se "hauskuus", että tietynlainen epävarmuus on aina läsnä. Toki elämässä voi muutenkin sattua jotakin. Voi hajota auto tai isompi kodinkone, mutta lasten kanssa voi tulla peräjälkeen vaikka monta lääkärireissua. Lapsilla oli ennen eroa sairaskuluvakuutukset, mutta erotessa ne irtisanottiin. Vakuutukset olivat älyttömän kalliit ja kummatkin lapset ovat perusterveitä. Minä en kuitenkaan ole niitä ihmisiä, jotka jonottavat terveyskeskuksessa tuntikaupalla ja vakavammin sairastuneen lapsen kanssa menen mieluusti suoraan lastenlääkärille. Näitä keikkoja on tullut jonkin verran yksityiselle vakuutusten irtisanomisen jälkeen, mutta toisaalta vakuutuksessa olisi joka tapauksessa ollut omavastuuna noin yhden käynnin hintainen summa. Onneksi tämmöiset isommat kulut hoidamme aina lasten isän kanssa puoliksi.
Ruokamenoihin olen laskenut kuussa menevän noin 400 euroa tai sanotaanko, että se on se ikkuna, johon toivon niiden mahtuvan. Käytännössä ruokamenot haukkaavat lähes aina osan bensaan varatusta rahasta, joka menee samalle tilille. Esimerkiksi viime kuussa bensaan meni 60 euroa ja ruokamenoihin noin 470 euroa. Budjetti siis ylittyi ja tämä johtuu pääosin siitä, että tilasin luomuruokapiirin kautta ruokatarvikkeita reilulla 50 eurolla. Olen nyt alkanut seuraamaan ruokamenoja myös erikseen pienessä vihkosessa, johon kirjaan jokaisen kauppalaskun kokonaissumman. Ruokamenoihin kuuluvat minulla siis myös pesuaineet (pyykki, käsitiski, tiskikone), muut perushygienatuotteet (kuten käsienpesunesteet, shampoot, hoitoaineet ja itselleni esimerkiksi kasvojen puhdistusaineet). Käytän suurimmaksi osaksi ihan markettikosmetiikkaa. Mieluusti käyttäisin luomua (ja reilua ja eläimillä testaamatonta), mutta en maksa luomusta enempää, jos se toimii huonosti ja näin asianlaita usein on. Kosteusvoiteista olen tarkempi kasvojen kohdalla ja siinä on tälläkin hetkellä käytössä muu kuin markettituote. Koska ruokamenot kattavat myös paljon muuta kuin ruokaa, minusta on okei, että budjetti venyy bensarahan puolelle. Lapsiviikoilla rahaa menee reilun satasen verran ja yksin ollessa (usein tosin poikaystäväkin on täällä) reilusti alle. Olen kyllä miettinyt sitäkin, että tätä ruokabudjettia pystyisin halutessani laskemaan vielä hiukan alaspäin. Bensakuluja saan toivottavasti kohta reilusti alas, kun alan pääasiallisesti pyöräilemään töihin.
Lapsiperheessä säästämisessä on se "hauskuus", että tietynlainen epävarmuus on aina läsnä. Toki elämässä voi muutenkin sattua jotakin. Voi hajota auto tai isompi kodinkone, mutta lasten kanssa voi tulla peräjälkeen vaikka monta lääkärireissua. Lapsilla oli ennen eroa sairaskuluvakuutukset, mutta erotessa ne irtisanottiin. Vakuutukset olivat älyttömän kalliit ja kummatkin lapset ovat perusterveitä. Minä en kuitenkaan ole niitä ihmisiä, jotka jonottavat terveyskeskuksessa tuntikaupalla ja vakavammin sairastuneen lapsen kanssa menen mieluusti suoraan lastenlääkärille. Näitä keikkoja on tullut jonkin verran yksityiselle vakuutusten irtisanomisen jälkeen, mutta toisaalta vakuutuksessa olisi joka tapauksessa ollut omavastuuna noin yhden käynnin hintainen summa. Onneksi tämmöiset isommat kulut hoidamme aina lasten isän kanssa puoliksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti