perjantai 16. kesäkuuta 2017

Palkkapäivä: kesäkuu

Kesäkuun palkka oli ilahduttavan iso. Siinä oli lomarahojen lisäksi kahdet lisät ja näemmä olen tehnyt öitä ja asunut viikonloppuisin töissä :D. Palkka nettona siis 2685 euroa. Lisäksi asumistuki 188, lapsilisä 297, osittainen hoitoraha 80 ja vammaistuki 122 euroa. Vammaistukea siksi normaalia enemmän, että miinustin exän osuudesta opettajien ja ip-kerhon ohjaajien lahjamuistamisia, joihin hän osallistui. Yhteensä nämä kaikki 3372 euroa, huhhuh. No vastavuoroisesti ylimääräisiä menojakin piisasi. Maksoin nyt kesäkuussa kummatkin luottokortit nollille. Kroatian matkasta ja toukokuun Ikeakäynnistä oli kertynyt korteille yhteensä 580 euroa. Lisäksi hajosi pesukone, josta tuli 820 euroa lisää maksettavaa.

Kuukauden kiinteät menot ovat 1660 euroa, joihin kuuluu vuokra, laskutilille menevä raha (vakuutukset, sähkö, puhelin, kuntosali ja autovero), hyväntekeväisyys, koulumaksu, ruoka&bensa, netflix, lasten viikkoraha ja pankkimaksut. Tätä kirjoittaessa tajusin, etten nostanut lasten viikkorahaa kaupassa käydessä, eikä se näin ollen tullut mukaan budjettiin...nooh, ehkä säästä bensakuluissa sen verran. Kuukausittaiset velat ovat opintolaina 45 + perheensisäinen koroton laina 150 euroa. Säästöön tässä kuussa meni säästötilille 200 euroa + 600 euroa pesukoneen aiheuttamiin menoihin, 50 euroa toukokuun s-osuuksista tullutta korkoa Superrahasto Ruotsiin ja 60 euroa Seligsoinen rahastoihin. En tässä kuussa säästänyt erikseen Nordnettiin omia tai lasten rahoja, vaan siirsin jälleen lapsille Superrahasto Suomeen valmiiksi säästettyjä rahoja 150 euroa. Superrahasto Suomessa on siis nyt 1000 euroa. Oma varallisuus taas 730 euroa säästötilillä, 860 euroa Seligsonissa, 700 euroa s-osuuksissa, 2600 euroa Bank Norwegianissa, 160 euroa laskutilillä ja 100 euroa Superrahasto Ruotsissa. Yhteensä nämä 5150 euroa. Satasen verran vajausta verrattuna toukokuuhun, mutta kohtuu hyvin selvittiin, kun ottaa huomioon ylimääräiset menot. Lainat tässä kuussa tasan 5500 euroa, joten toiveissa on, että varallisuus ohittaisi lainat ensi kuussa.

Erityislapsen asioista oli tarkoitus kertoa lisää. Hänelle on nyt haettu kahdenlaista toimintaterapiaa syksystä alkaen. Koulussa syksyllä järjestetään palavereja lapsen asioista ja ensi vuosi eli lapsen vitosluokka näyttää sen, voiko hän jatkaa tuossa koulussa. Toivon todella, että hän saisi nuo haetut terapiat, mahdollisesti luokka-avustajan ja tehostettu tuki koulussa sekä erinäiset suunnitelmat erkkaopen ja oman open kanssa mahdollistaisivat jatkon tutussa luokassa. Aika näyttää, voin vain toivoa parasta.

Minimalismi-blogit ja kirjoitukset kiinnostavat kovasti edelleen ja olen nyt taas käynyt läpi lähes kaikki kodin tavarat. Houkuttaa ajatus viedä asiaa vielä pykälän eteenpäin. Eli esimerkiksi vähentää vaatekaapin sisältöä vielä lisää, vähentää astioita vielä lisää. Tässä yksi itseäni inspiroiva kuva Keep it Simple-blogin vaatekaapista. Oma arkeni on välillä melko kiireistä, kuten varmasti monella muullakin. Samalle viikolle voi osua (osittaisesta työajasta huolimatta) paljon töitä ja esimerkiksi lapsen kuntoutukseen liittyviä kuskauksia tai tapaamisia. Keep it Simple-blogissa on minusta tosi hyvin mietitty tätä arjen sujuvoittamista ja yksi osa sitä on juuri tavaran vähentäminen. Olen tavaraa vähentäessä toki huomannutkin, että siivous on helpottunut paljon. Ennen imurointia järjestelen edelleen huoneita ja siihen menee noin puoli tuntia (lasten huonetta en aina järjestele tai imuroi, koska siellä saattaa olla täysi kaaos), kun ennen samaan asia meni ainakin kolme kertaa enemmän aikaa. Ajatukset ovat muuttuneet muutenkin. Käytän ruuanvalmistuksessa nyt pääosin puisia leikkuutasoja, vaikka inhoan käsitiskausta. Olen myös alkanut tiskaamaan käsin tiskattavat astiat ripeämmin ja muutenkin pitämään keittiötä paremmassa järjestyksessä. Keittiön tasoilla on enää vähän tavaroita ja tämä helpottaa siivousta paljon. Pyykkihuolto edelleen takkuaa jonkin verran, koska vaatteiden viikkaukseen ei tunnu löytyvän selkeää rutiinia. Välillä puhtaita vaatteita kertyy kasoiksi olohuoneeseen ja sitten jossain vaiheessa viikkaan ne kaikki kerralla pois. Olohuoneesta otin verhot pois ja ajatuksena oli vaihtaa ne uusiin, mutta huoneeseen tuli ilman verhoja paljon lisää valoa ja parvekkeen taustalla olevat puut näkyvät ikkunasta paremmin, joten jätin verhot pois (ikkunoissa on toki sälekaihtimet). 

Lasten huone on edelleen melkoinen ongelma-alue. Lapset kyllä siivoavat sitä säännöllisesti, mutta kun toinen ei halua ikinä luopua mistään ja toinen keräilee erinäisiä asioita, niin tavaraa riittää. Taidan tehdä huoneeseen täsmäiskun lasten ollessa poissa ja katsoa mitä kaikkea koreihin on säilötty. Isommankin tavaramäärän hallitseminen olisi varmasti yksinkertaisempaa, jos olisin luonteeltani siisti ja järjestelmällinen, mutta kun olen tämmöinen hössääjä, niin pitää oikeasti miettiä miten näitä arjen kuvioita saa sujuvammaksi. Pyörittelin asunnonostoasiaa mielessäni ja tajusin jättäneeni yhden vaihtoehdon täysin huomiotta. Mehän mahtuisimme vielä lasten kanssa isoon kaksioon, jos minä siirtyisin nukkumaan olohuoneeseen ja lapset saisivat makkarin yhteiseksi huoneekseen. Ja minulla olisi varaa ostaa se kaksio hyvältä alueelta ja hyvästä talosta, jonka saisin todennäköisesti hyvin myytyä parin vuoden päästä ja minulla olisi säästössä enemmän rahaa kolmioon.

Olen tehnyt vähän muutoksia ruokavaliossa. Vaikka siirryin pari vuotta sitten sekaruokavalioon, koska koin, ettei kasvisruoka oikein sopisi, niin nyt olen tehnyt erinäisiä kasvisruokakokeiluja. Osa ruuista tuntuu sopivan ja osa ei, mutta tulen todennäköisesti tekemään kolmena/neljänä päivänä viikossa kasvisruokaa ja muina kanaa tai kalaa. Punaista lihaa syön jatkossa lähinnä kodin ulkopuolella, koska sekään ei tunnu erityisen hyvin vatsalle sopivan. Kasvisruokahan on yleensä myös liharuokaa halvempaa ja toki asiassa on eettinen ja ekologinen puoli. Loppukuulle on varattuna kirppispöytä, joka toivottavasti tuottaakin jonkun verran. Ainakin pääsen ylimääräisistä tavaroista eroon, kun vien myymättä jääneet SPR:lle. Kesäloma on lopuillaan ja ensi viikolla alkavat taas työt. Vähän haikeaa, mutta loma oli kaikinpuolin jees :).

lauantai 10. kesäkuuta 2017

Jäähyväiset pyykinpesukoneelle

Nyt se sitten tapahtui, mitä olin odotellutkin. Pyykinpesukone lakkasi toimimasta ja näin loppui kolme vuotta kestänyt yhteiselo, joka tähän asti oli sujunut hyvin. Pyykinpesukoneen sain eron jälkeen vanhemmiltani, joilla se oli ollut käytössä kymmenisen vuotta. Ihan kohtuullinen elinkaari "merkittömälle" laitteelle. Uuden koneen pitäisi saapua viikon päästä. Olin jo aikaisemmin päättänyt, että panostan siihen vähän enemmän ja ostan Mielen koneen, joka toivottavasti myös toimisi pitkään. Mielen halvin malli maksoi kotiinkuljetuksella reippaat 800 euroa. Vaikka taloyhtiössä on ilmainen pyykkitupa, niin kyllä oma pyykinpesukone vain on lapsiperheessä iso apu arjessa.

Asuntokuume on vähän hellittänyt. Nykyisessä asunnossa, vaikka kallis onkin, on myös hyviä puolia. Se on keskustan tuntumassa, mutta ympärillä on silti puita ja luontoa. Lasten koulu on lähellä ja siinä onkin yksi asia, joka arveluttaa kauemmas muuttamisessa. Lapset pyöräilevät kyllä hienosti, mutta varsinkin teiden ylitykset jäävät nuoremmalla välillä hyvin vähäiselle huomiolle. Ja vauhtia toki riittää, niin että perässä pyöräilevää äitiä välillä hirvittää. Vuokran lisäksi ei ole erillistä vesimaksua (eikä omaa mittaria) ja netti on ilmainen. Yritän muistaa nämä hyvät puolet jos ja kun vuokraa korotetaan taas ensi vuonna, ja kun joku naapureista päättää jälleen juhlia. Seinänaapuri on onneksi ollut hyvin hiljainen sen jälkeen, kun soitin isännöitsijälle (olisi pitänyt soittaa sinä yönä poliisit, mutta en kerta kaikkiaan jaksanut ja parin tunnin päästä olisi kumminkin pitänyt nousta töihin). Voi tietenkin olla, että kaikki ovat vaan lähteneet lomailemaan jonnekin ja viimeistään syksyllä kiristelen taas yöllä hampaitani ja kuuntelen musiikin jumputusta ja huutelua. Ja mikä ihme siinä on, että asioita pitää selvittää yöllä kerrostalon parkkipaikalla? Alan varmaan keski-ikäistyä (tässäkin asiassa), mutta en näe mitään viehätystä asiassa varsinkaan talvella.

Laitoin nettikirpparille tavaraa myyntiin ja varasin kuun lopulle kirppispöydän. Olen lueskellut taas minimalismiblogeja ja pitäisikö se Konmarikin lopulta lukea. Tällä karsintakierroksella myyntiin lähteeä paljon sellaista tavaraa, joita olen halunnut säilyttää tunnesiteen takia, en siksi että minulla olisi niille käyttöä. "Tavoite"farkut, jotka mahtuivat kymmenen kiloa kevyempänä. Kynttilänjalka jonka ostin sisustusliikkeestä, koska se oli niin sievä (varsinaista käyttöä sille ei ole ollut) jne. Olen huomannut, että tässä eron jälkeisessä elämässä on ollut jonkinlaista tarvetta tehdä pesäeroa entiseen elämään. Kaikki avioliiton jälkeen minulle jääneet taulut olen säilyttänyt ja aionkin säilyttää, mutta monia muita silloin hankittuja esineitä ja tavaroita olen myynyt eteenpäin. Olen tämän blogin aloittamisesta saakka seurannut kulutustani paljon tarkemmin kuin aikaisemmin, mutta edelleen siinä on parannettavaa. Ajatuksen tasolla ostan itselleni lähinnä aineetonta viihdettä eli käyn välillä lounaalla tai elokuvateatterissa. Käytännössä pyörin myös kirpputoreilla ja sieltä saattaa lasten vaatteiden lisäksi tarttua mukaan muutakin. Tämän vuoden aikana on tarkoitus seurata erityisesti vaatteisiin ja kenkiin menevää rahaa. Olen tehnyt jonkinlaisen loppuvuoden hankinta-arvion itseni ja lasten osalta. Lapsilla on aika hyvä tilanne välikausivaatteiden suhteen, mutta talvivaatteisiin varsinkin esikoinen tarvitsee täydennystä. Itse olen jo parina vuonna haikaillut kunnollista paksua talvitakkia ja siistejä talvikenkiä. Viime talvenhan käytännössä kuljin talvilenkkareissa. Omat hankinnat tuntuvat aina jäävän muiden pakollisempien menojen jalkoihin...

Lisäksi yritän seurailla ylimääräisiä menoja muutenkin. Ne tuntuvat minusta usein vaikeilta hallita ja hahmottaa. Lasten kanssa "aina tulee jotain". Lisäksi tulevaisuuden hankintalistalla ovat pyykinpesukoneen jälkeen tiskikone ja kuivausrumpu (sitten kun nämäkin lakkaavat toimimasta) ja auto. Positiivisena yllätyksenä lomarahaa tuli enemmän kuin ajattelin ja samoin lisiä. Kesäkuun palkka kattaa siis melko ison osan uuden pyykkikoneen hankinnasta sekä visa-laskun. Laskutilin olen tyhjentänyt, kun maksoin Norwegianin visan pois ja sinne pitää alkaa keräämään rahaa laskuja ja alkutalvesta tulevaa vakuutusmaksua varten. Tarkemman erittelyn kesäkuun tuloista laitan palkkapäivän jälkeen. Kesäkuulle on alkukuun lumisateiden jälkeen koittanut ihanat kelit :). Lasten kanssa on nyt hyvällä säällä pyöräilty kirjastoon ja puistoon sekä käyty rannalla. Omien eväiden kanssa nämä tulevat edulliseksi, vaikka irtojäätelöäkin on toki ostettu välillä. Toivottavasti lämpimät kelit jatkuvat vielä pitkään, vaikka sään puolesta ollaan viime kesään verrattuna jo voiton puolella :D.

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Ylimääräiset menot toukokuussa ja asuntokuumetta

Kesäkuu ja kesäloma :). Olen palannut reissusta, joka sujui pääosin hyvin. Olimme siis Kroatiassa, jossa kukaan matkaseurueesta (5 aikuista ja kaksi lasta) ei ollut käynyt aikaisemmin. Varsinaiset matkustuspäivät olivat melko kaameita. Mennessä istuimme pitkään junassa, mikä oli sinänsä ok, mutta siihen päälle ensin ex tempore junan vaihto Tikkurilassa (konduktoori kuulutti, että lentokenttäjuna oli juuri lähdössä) ja juoksentelua ennestään tuntemattomalla rautatieasemalla ja sen jälkeen loputonta kävelyä lentoasemalla, kun portti oli aivan sen toisessa päässä. Lisäksi saimme jonotella pitkään myös lähtöpäivänä, kun pienellä lentokentällä oli yhdistetty turva- ja passintarkastus ja tarkastuslinjoja auki vain kaksi. Aikuisena tietysti kestää noita matkustuspäivien epämukavuutta, mutta lapsia kävi sääliksi. Takaisin tullessa pääsivät nukkumaan vasta kahdelta yöllä. Jospa lapsille jäisi matkasta pääosin mieleen hyviä muistoja. He kyllä kovasti nauttivat lämmöstä, uimisesta, rapujen ja muiden otusten tutkimisesta ja kivien ja simpukoiden keräilystä.

Toukokuussa ylimääräisiä menoja olivat Visa-lasku 63 euroa, toisen lapsen lenkkarit ja molempien kesäkengät 33 euroa, tekstiiliväri vaatteiden värjäykseen 7 euroa, pattereita 8 eurolla, Hennesistä vaatteita 56 eurolla, aurinkosuojavoide 13 euroa, pyörähuolto 12 euroa ja kirppiksellä käynti 14,5 euroa. Apteekkiin meni 14 euroa, Vero modasta tilasin kaksi mekkoa 45 euroa ja lapsille ostin (reissuun) pienet legopaketit 24 euroa. Eli yhteensä oin 290 euroa. Mukana näissä oli osittain reissua varten tehtyjä hankintoja, kuten vaateostokset, apteekki ja kesäkengät. Niillä on tosin käyttöä täällä kotonakin.

Varsinaiset matkakulut laskin omaksi kokonaisuudeksi, vaikka osa reissusta kului Helsingissä, jonne jäimme takaisin tullessa muutamaksi päiväksi. Olin ajatellut budjetin olevan noin 500 euroa, johon kuului siis syöminen ja muut ostokset ulkomailla (meillä oli hotellissa puolihoito), eväät menomatkalle junaan, syöminen ja muut kustannukset Helsingin päässä sekä kuljetus kotoa rautatieasemalle ja takaisintullessa lentokentältä kotiin. Ulkomailla ollessa rahaa kului suhteessa vähemmän, mitä ajattelin. Pelkästään ruokabudjetti oli noin 300 euroa, mutta sen lisäksi omat ostokset, lasten ostokset, liikkuminen bussilla ja kaikenlaiset eväät yms. muut jätskit ja tuliaiset mahtuivat tuohon 300 euroon. Nostin kahdesti paikallista valuuttaa Bank of Norwegianin kortilla, mikä sujui hyvin. Suomen päässä tuli sitten ylimääräisiä kustannuksia. Ostin lapsen kummien lapsille pienet lelut, kun menimme heillä käymään ja lapsille pari juttua jonkinlaisena korvauksena epämukavista matkustuspäivistä. Kotiin tullessa piti ottaa taxi lentokentältä, kun kukaan ei päässytkään hakemaan meitä sieltä silloin, enkä jaksanut alkaa säätämään bussien kanssa. Kustannuksia reissusta tuli siis yhteensä noin 570 euroa, josta siis tuo ylimääräinen taxi 30 euroa. Ylimääräiset menot maksoin osin toukokuun lomarahoista ja osin luottokortilla eli kesäkuulle onkin tulossa melkoinen lasku, toki myös loput lomarahat ja kahdet lisät.

Minulle on nyt töissä sanottu suoraan, että mikäli syksyllä aukeaa vakipaikka, niin minut ollaan todennäköisesti vakinaistamassa. Toki tällaiset vihjailut ovat vähän tylsiä, koska vakipaikat täytetään aina työhaastattelun kautta eli järjestetään sisäinen haku, jossa aivan hyvin voi löytyä myös joku minua parempi hakija. Silti olen nyt vähän luottavaisemmalla mielellä tulevaisuuden suhteen ja kuinkas ollakaan, onnistunut aikaansaamaan melkoisen asunnonostokuumeen :D. Minunhan ei pitänyt ostaa asuntoa. Piti olla vuokralla ja säästää, muuttaa jossain vaiheessa isompaan vuokra-asuntoon, että lapset saisivat omat huoneet. En pysty missään nimessä ostamaan kolmen makuuhuoneen asuntoa, eikä se jälleenmyynnin kannalta järkevää olisikaan. Haluaisin muuttaa hieman sivuun keskustasta rauhallisemmalle alueelle, josta olisi lyhyt matka lasten kouluun ja töihin.

Asuntoa oli tarkoitus alkaa katselemaan vasta sitten, kun vakipaikka varmistuu...saatan silti olla menossa yhteen näyttöön ensi viikolla. Muuten vain, köhköh. Rauhallisella alueella olisi myynnissä kerrostaloasunto kolmikerroksisen talon kolmannesta kerroksesta. Asunto on kuvissa pinnoiltaan siisti, keittiö näyttää aika vasta rempatulta ja vessa on oletettavasti rempattu putkirempan yhteydessä viisi vuotta sitten. Keittiö on hieman ahtaan oloinen ja asunnossa ei ole parveketta, mikä varmaan laskee vähän hintaa (eikä ole itselleni mikään kynnyskysymys). Kerrostalo on tosiaan kolmikerroksinen, mutta siinä on sivusuunnassa kolme tai neljä rappua (en ole google mapsin perusteella aivan varma talosta) ja yhteensä kerrostaloja kuuluu tähän samaan taloyhtiöön kolme sivusuunnassa vierekkäisillä tonteilla. Tien toisella puolella on pari pientä kerrostaloa ja omakotitaloja. Alue on muuten pääosin omakotitalopainotteinen. Lähellä on puisto ja lenkkipolkuja, paljon vihreää ainakin kartan perusteella. Lähinnä se mietityttää, että onko tuolla kerrostaloalueella sitten rauhatonta, kun on useampi talo peräkkäin ja asunnoissa varmasti myös paljon vuokralla olevia ihmisiä. Suunnittelin pientä kävelykierrosta alueelle tässä lähipäivinä, jospa sillä selviäisi lisää :). Asunnon osto tarkoittaisi sitä, että joudun ottamaan lisää perheensisäistä lainaa, koska pankki vaatii sen 10% ostohinnasta. Tällä hetkellä se ei tunnu niin pahalta ajatukselta, mutta asiaa pitänee vielä mietiskellä.