Joulu ei ole koskaan ollut itselle the juttu, mutta aiempina vuosina olen silti kuunnellut jouluaiheista musiikkia, leiponut ja koristellut asuntoa. Tänä vuonna kaikki nämä jäivät tekemättä. Ehkä huomasin oman väsymyksen siinä kohtaa, kun sain lopulta hankittua ulkovalot, mutta en missään vaiheessa ripustettua niitä kuistille. Otin valot pois paketista ja laitoin mytyksi keittiön tuolille, jossa ne viettivät muutaman viikon ja sen jälkeen pakkasin ne pois. Oli meillä sentään joulukuusi, mutta senkin lapset koristelivat. Sisko kertoi Ryan Adamsin Taylor Swift cover-levystä ja sitä kuuntelin läpi joulukuun. Kyseessä ei ole mikään joululevy, mutta jokin etäisesti jouluinen fiilis tuli sen kuuntelusta. Ja aattona katsoimme lasten kanssa Lumiukkoa.
Asunnon remontti maksoi loppupeleissä melkein 40K, eikä se välttämättä nostanut asunnon arvoa ihan samassa suhteessa, mutta onhan tämä valtavan ihana. Haluaisin vielä kuistin takapihalle ja huoneen kellarikerrokseen, mutta pitää miettiä, että mitä on varaa ja järkevää enää teettää. Tässä kohtaa olisi apua käsistään kätevästä isästä, mutta olemme jälleen välirikossa, joka voi jatkua pitkäänkin. Pitäisi säästää rahaa puskuriin, tukea lasten koulunkäyntiä, saada jotakin tolkkua omiin työkuvioihin ja syödä vähemmän. Ja käydä kuntosalilla. Keksin monenlaisia syitä, miksi mikään näistä ei ole ainakaan vielä toteutunut. Tekosyitä, tiedän. Pitäisi hankkia mies, joka rakentaisi sen kuistin, anyone?
Mutta olen todennut, että elämässä on aina jotakin hyvää. Ja se voi kaikkine ongelmineen olla sinun näköinen. Elämään tulee ihmisiä ja niitä lähtee pois ja joskus ikävöi aivan hirvittävän paljon sitä mitä aiemmin oli. Ja samalla haluaa, että aika olisi jo mennyt eteenpäin ja olisi jossain aivan muualla. Tietäisi mitä se mitä on nyt on vaikkapa vuoden päästä. Onneksi ei tiedä. Onneksi ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti