Ajatuksia erosta

Erosin aviomiehestäni vajaa kolme vuotta sitten. Tajusin vasta jälkeenpäin sen, miten isoihin ongelmiin olisin voinut eron jälkeen joutua myös taloudellisesti. Olin erotessa vielä opiskelija ja opiskeluaikaa oli jäljellä vuosi. Suurin osa opiskeluryhmästäni valmistui puoli vuotta etuajassa kesällä, minä puoli vuotta myöhässä seuraavana kesänä. Kuvittelin selviäväni erosta hyvin, mutta käytännössä opiskelu junnasi paikoillaan ja selviydyin kursseista juuri ja juuri. Tehtäviä jäi rästiin ja tenteistä pääsin läpi rimaa hipoen. Viimeiset työharjoittelut, joissa olisi pitänyt luoda kontakteja työelämään, menivät välillä todella penkin alle. En pystynyt keskittymään, kun tunne-elämässä myllersi. Kaikki sanoivat eron jälkeen, että olisi hyvä olla jonkin aikaa yksin (ja olivat oikeassa), mutta minä juoksin treffeillä kuin viimeistä päivää ja tein huonoja ja vielä huonompia valintoja, joista jokainen oli se "elämäni mies". Vaikka tein opiskelujen ohella töitä, ei se riittänyt kattamaan kaikkia kuluja. Lopulta sain ryhdistäydyttyä sen verran, että tein kaikki rästihommat pois ja jäljelle jäi vain opinnäytetyö. Onneksi (tai pieneksi epäonneksi) minulle tässä kohtaa tarjottiin määräaikaista sijaisuutta kesätyöpaikastani. Otin sijaisuuden vastaan, vaikka tiesin, että samaan aikaan pitäisi tehdä opinnäytetyö loppuun. Se oli melkoinen kevät, mutta selvisin, valmistuin ja määräaikaisuus jatkuu edelleen. Töiden alkaessa minulla oli luottokortti tapissa (maksoin sen pois ensimmäisestä palkasta) ja kaikki säästöt käytettynä. Tuossa tilanteessa olisi voinut käydä myös niin, että en olisi saanut sijaisuutta ja talous olisi mennyt täysin kuralle.

Meillä oli ex-mieheni kanssa omistusasunto, josta oli tiedossa, että ostimme sen ylihinnalla ja joutuisimme näin ollen myymään halvemmalla. Ex-mieheni jäi asumaan asuntoon, koska hänellä oli säännölliset palkkatulot. Asunto laitettiin myyntiin lopulta reippaasti ostohintaa halvemmalla. Lisäksi ex-mieheni oli onnistunut valitsemaan kaikista kalleimman välitysfirman ja tämän kaiken lopputuloksena minulle jäi osituksesta 6700 euroa velkaa, jonka päälle vielä opintolaina. Osa velasta oli jo aiemmin otettua perheensisäistä lainaa, joka jäi erossa vain minun maksettavaksi. Mutta jouduin ottamaan sitä vielä lisää (vanhemmiltani), että sain osuuteni kokonaan maksetuksi. Erossa toki lähes kaikki ottavat takkiin niin elintason kuin henkilökohtaisen talouden kanssa, mutta kyllä ositus kismitti minua pitkään. Jos ex-mieheni olisi malttanut myydä asuntoa hieman pidempään ja tietysti alunperin myös halvemmalla välittäjällä, velkaa olisi nyt todennäköisesti vähemmän. Asiaa on toisaalta turha vatvoa enää. Nyt pitää vain keskittyä velkojen maksuun.