torstai 5. toukokuuta 2016

Ajatuksia erosta

Erosin aviomiehestäni vajaa kolme vuotta sitten. Tajusin vasta jälkeenpäin sen, miten isoihin ongelmiin olisin voinut eron jälkeen joutua myös taloudellisesti. Olin erotessa vielä opiskelija ja opiskeluaikaa oli jäljellä vuosi. Suurin osa opiskeluryhmästäni valmistui puoli vuotta etuajassa kesällä, minä puoli vuotta myöhässä seuraavana kesänä. Kuvittelin selviäväni erosta hyvin, mutta käytännössä opiskelu junnasi paikoillaan ja selviydyin kursseista juuri ja juuri. Tehtäviä jäi rästiin ja tenteistä pääsin läpi rimaa hipoen. Viimeiset työharjoittelut, joissa olisi pitänyt luoda kontakteja työelämään, menivät välillä todella penkin alle. En pystynyt keskittymään, kun tunne-elämässä myllersi. Kaikki sanoivat eron jälkeen, että olisi hyvä olla jonkin aikaa yksin (ja olivat oikeassa), mutta minä juoksin treffeillä kuin viimeistä päivää ja tein huonoja ja vielä huonompia valintoja, joista jokainen oli se "elämäni mies". Vaikka tein opiskelujen ohella töitä, ei se riittänyt kattamaan kaikkia kuluja. Lopulta sain ryhdistäydyttyä sen verran, että tein kaikki rästihommat pois ja jäljelle jäi vain opinnäytetyö. Onneksi (tai pieneksi epäonneksi) minulle tässä kohtaa tarjottiin määräaikaista sijaisuutta kesätyöpaikastani. Otin sijaisuuden vastaan, vaikka tiesin, että samaan aikaan pitäisi tehdä opinnäytetyö loppuun. Se oli melkoinen kevät, mutta selvisin, valmistuin ja määräaikaisuus jatkuu edelleen. Töiden alkaessa minulla oli luottokortti tapissa (maksoin sen pois ensimmäisestä palkasta) ja kaikki säästöt käytettynä. Tuossa tilanteessa olisi voinut käydä myös niin, että en olisi saanut sijaisuutta ja talous olisi mennyt täysin kuralle.

Meillä oli ex-mieheni kanssa omistusasunto, josta oli tiedossa, että ostimme sen ylihinnalla ja joutuisimme näin ollen myymään halvemmalla. Ex-mieheni jäi asumaan asuntoon, koska hänellä oli säännölliset palkkatulot. Asunto laitettiin myyntiin lopulta reippaasti ostohintaa halvemmalla. Lisäksi ex-mieheni oli onnistunut valitsemaan kaikista kalleimman välitysfirman ja tämän kaiken lopputuloksena minulle jäi osituksesta 6700 euroa velkaa, jonka päälle vielä opintolaina. Osa velasta oli jo aiemmin otettua perheensisäistä lainaa, joka jäi erossa vain minun maksettavaksi. Mutta jouduin ottamaan sitä vielä lisää (vanhemmiltani), että sain osuuteni kokonaan maksetuksi. Erossa toki lähes kaikki ottavat takkiin niin elintason kuin henkilökohtaisen talouden kanssa, mutta kyllä ositus kismitti minua pitkään. Jos ex-mieheni olisi malttanut myydä asuntoa hieman pidempään ja tietysti alunperin myös halvemmalla välittäjällä, velkaa olisi nyt todennäköisesti vähemmän. Asiaa on toisaalta turha vatvoa enää. Nyt pitää vain keskittyä velkojen maksuun.

6 kommenttia:

  1. Itse olen ollut tämän talven ajan samojen asioiden, siis avioeron, parissa. Meillä on ollut etuna se, että kahden säästäväisen ja yhden ihan hyvin tienaavan yhteisarjesta jäi molemmille ihan hyvin käteen. Minulle lähinnä seiniä, ex-puolisolle seteleitä.

    Noissa auttaa jos ei ole kiirettä, eikä isompia riitoja. Silloin voi miettiä mikä on molemmille paras vaihtoehto, ja esim. juuri myydä asuntoja maltilla.

    Itse yritän pitää huolen, että olen vain yksikseni. Eli ettei juuri mene tuohon treffeillä juoksemisen suuntaan. Ehkä joskus, mutta pikku hiljaa.

    VastaaPoista
  2. Juu, vaikka ositukseen liittyvistä asioista (tai oikeastaan asunnon myynnistä) tuli ex-miehen kanssa pientä kränää, niin ositusvelkaa tärkeämpää on kumminkin hyvät välit lasten takia.

    Itsellä treffeillä tuli käytyä senkin takia, että menin kohtuullisen nuorena naimisiin. Eron jälkeen tulee monesti tehtyä kaikenlaisia kömmähdyksiä. Niin ihmissuhteissa kuin muissakin asioissa. Itseään kohtaan kannattaa silti olla armollinen. Loppujen lopuksi putosin eron jälkeen jaloilleni ja lapset ovat sopeutuneet elämään kahden kodin arkea.

    VastaaPoista
  3. Hei,
    En muista olenko aiemmin vieraillut blogissasi, mutta nyt ajauduin tänne ja kiinnostuneena lueskelin juttujasi. Laitan blogisi linkin omaan blogrolliini.

    Raskaalta kuulostaa yksinhuoltajuutesi alkutaival. Onneksi sait töitä! Paljon huonomminkin olisi voinut käydä, jos opiskeluaikana olisi ilmennyt suurempi rahantarve. Kurjaa, että asunnostanne jäi vain pelkkää lainaa käteen. Omakin exäni löysi asuntomme myymiseen kaikkein kalleimman välittäjän...

    Zemppiä!

    T: Ananas
    Yksinhuoltajan selviytymisopas

    VastaaPoista
  4. Kiitti :). Nyt tuntuu, että pahin on jo tavallaan ohi ja elämästä on tullut muutakin kuin selviytymistä. Riittää aikaa ja energiaa hienosäätää esimerkiksi raha-asioita...

    VastaaPoista
  5. (Avio)ero on kyllä paitsi raskasta parisuhteen päättymisen kannalta, mutta myös talouden kannalta. Itselläni meni kaikki eron jälkeen taloudellisesti niin päin männikköä kuin olla ja voi ja siitä alkoi luottokorttikierteenikin. Onneksi kurssi on viimein ylöspäin.

    Ihan hirveästi tsemppiä sinulle!

    VastaaPoista