Pohdiskelua menoista

Olen varmasti käynyt läpi niin tuloja kuin menoja tässä blogissa läpi monet kerrat, mutta tehdäänpä niin taas kerran. Tämä pohdiskelu lähti liikkeelle siitä lievästä turhautumisesta, mitä välillä koen suhteessa säästämiseen. Tällä turhautumisella tarkoitan sitä tunnetta, joka koittaa, kun toisen lapsen vielä viikko sitten siisteissä välikausikengissä on reiät, ja kun toinen lapsi taas on uittanut käytetyn, mutta vielä hyvin toimineen älypuhelimensa vedessä (vahinko, vesipullo vuosi repussa)...Eli menot, joihin on vaikea varautua ja joihin sitten hupenee rahaa siitä vähästäkin, mitä saan pienistä tuloista säästettyä kuukausittain. Ajattelin käydä taas kerran läpi myös kiinteät kuukausittaiset menot, jotka listasinkin edellisessä blogikirjoituksessa.

Vuokra on tällä alueella kallis, mutta en tiedä paljonko hyödyttäisi asua sata euroa halvemmalla kaukana keskustasta. En varmasti käyttäisi pyörää työmatkoihin muuten kuin kesällä (teitä aurataan syrjemmällä huonosti talvella) ja matkaa tulisi 2km lisää suuntaansa, joten osa rahasta menisi bensakuluihin. Lisäksi lasten liikkuminen kouluun olisi monimutkaisempaa ja varmasti ainainen huolenaihe. Tällä hetkellä minulla riittää koko kuukauden bensoihin noin neljäkymmentä euroa. Autoa käytän lähinnä isompiin ruokakauppaostoksiin ja lasten kuskaukseen. Ruokaan menee kuukausittain 440 euroa, mutta se on minusta kohtuullinen summa kahden kasvavan kouluikäisen kanssa. Toki lapsettomilla viikoilla rahaa menee vähän vähemmän. Tuossa summassa on mukana myös pyykinpesuaineet, sampoot ja hoitoaineet, suihkugeelit, tiskikonetabletit, käsitiskiaineet yms. Olen miettinyt niiden erittelyä varsinaisista ruokaostoksista, mutta koska ostan niitä vain tarpeeseen, niin sama raha menisi sitten jostain muusta "budjetista". Puhelinlasku halpeni, kun otin siihen kiinteän kuukausimaksun ja vakuutukset kilpailutin loppukeväästä. Sähkölasku on varmasti hieman tavallista korkeampi, koska käytän vihreää sähköä ja suurimman osan pyykistä kuivaan rummussa (se vain on lapsiperheen pyykkimäärillä kätevää).

Iltapäiväkerho ja koulumaksu ovat yhteensä 150 euroa ja niistä ei voi tinkiä. Avustukset eli hyväntekeväisyyden voisin tietysti lopettaa, mutta mielestäni minulla on asiat niin hyvin, että voin laittaa kuukausittain vähän rahaa hyväntekeväisyyteen. Opintolaina ja perheensisäinen laina lohkaisevat tuloista nyt 194 euroa kuussa. Perheensisäinen laina on tavallaan kaksiosainen. Toista osaa maksan vanhemmille 100 euroa kuussa ja saan sen maksettu vuoden 2018 alussa. Toinen osa menee sisarelleni, ja koska hänellä ei ole varsinaisesti mitään tarvetta rahalle, jatkan tulevaisuudessakin sen lyhentämistä 50-100 eurolla kuukaudessa. Lapsille säästän pientä summaa, että he täysi-ikäisinä voisivat esimerkiksi hommata itselleen ajokortin ja ehkä käydä jossain reissussa. Autovero ja terveysmenot ovat jälleen asia, joista ei oikein voi säästää. Viikottaisesta kuntosalista en halua tinkiä ja lasten viikkorahat on sovittu heidän isänsä kanssa.

Mutta sitten ne ylimääräiset menot...kenkiä hajoaa, kännyköitä kastuu, asun lasten kanssa yksin, joten kukaan ei jaa kanssani asumiskustannuksia, ruokakustannuksia ja säästömääräni kuukausittain ovat parhaimmillaankin aika pieniä. Arvostan vapaa-aikaa korkealle, joten ylimääräistä työtä en tässä vaiheessa halua tehdä. Lisäksi osittainen työ on järjestely nimenomaan lapsia varten. Siinä sivussa se kyllä tuo myös voimavaroja minullekin. Aloin nyt suunnitella etukäteen ensi kuun ylimääräisiä menoja, jotta näkisin käytännössä paljonko voin laittaa säästöön. Tein palkasta hyvän arvauksen. Laskin yhteen auton uuden akun, jarrupalat, lapsen labrat yksityisellä (no tämä on hieman turha meno), maton pesun, uuden paistinpannun (vanha on niin tiensä päässä), lounaalla ja kirppiksellä käynnin ja tulos oli, että olen jo miinuksella. Olin haaveillut, että ensi kuussa saisin laitettua säästöön enemmän kuin tässä, mutta nähtävästi samoilla mennään. Tai vielä vähemmällä. Nooh...yritän muistaa olla kiitollinen kaikesta siitä, mitä minulla on. Materia on lopulta vain materiaa :).