Se on syksy

Syksy on jännä vuodenaika. Toisaalta tykkään siitä kovasti. Nytkin on puissa kaunis ruska ja syksy on tähän asti ollut lämmin ja aika vähäsateinen. Pimenevissä illoissa voi polttaa kynttilöitä (kun muistaa). Mutta toisaalta syksyllä selkeästi huomaa, miten pimeys väsyttää ja vie helposti muutenkin mielen matalalle. Yritän torjua kaamosmasennusta harrastamalla sitkeästi liikuntaa ja panostamalla fiksuun syömiseen. Tosin kerran viikossa on herkkupäivä :D. Lainasin myös äidiltä testiin kirkasvalolampun, jota pidän päällä aamuisin. Jos lampusta tuntuu olevan apua, niin hankin sellaisen itselleni (vaikkapa asiakasomistajapäiviltä).

Erityislapsen asioissa on pidetty palaveriä ja suunnitelma on tämä. Mennään nyt noin puoli vuotta ryhmämuotoisella toimintaterapialla ja sen jälkeen aloitetaan yksilöterapia. Ei oteta tuohon muuta kuntoutusta rinnalle, koska lapsella on vielä tämän lukuvuoden luokassa avustaja. Lisäksi useampi kuntoutuskerta viikossa voisi olla lapselle itselleen raskasta. Me vanhemmat käymme polilla keskustelemassa lapsen asioista vielä pariin otteeseen ja siellä käy myöhemmin myös opettaja kuulemassa vinkkejä lapsen kanssa toimimiseen. Tämä alkusyksyhän on mennyt lapsella nyt paljon paremmin kuin viime kevät (tai syksy), joten olen varovaisen toiveikas, että asiat lähtisivät tästä parempaan suuntaan. Tietysti tässä on sekin puoli, että nyt minun ja lasten isän ei tarvitse itse kustantaa lapselle lisäkuntoutusta. Yksilöterapiaan saamme todennäköisesti kelan tuen, se kuulemma varmistetaan polilta. Asiat tuntuvat hoituvan, kun päästiin yliopistollisen sairaalan hoidon piiriin ja hyvä niin.

Lapsen kuntoutuskuvioiden selviäminen toi selvyyttä myös omiin raha-asioihin. Pystyn tästä eteenpäin säästämään hieman enemmän ja alustava suunnitelma on tämä. Ostan joulukuussa 8 s-ryhmän osuutta, jotka ovat aikaisempina vuosina maksaneet korkoa. Säästän 5000 euron puskurin, johon lasken mukaan myös nuo s-ryhmän osuudet, laskutilin ja reissutilin. Kun tuo 5000 on täynnä alan laittamaan isompaa kuukausierää Seligsonin indeksirahastoihin...tai saatan tehdä niin myös aikaisemmin. Suunnitelmassa on erinäisiä muuttujia, kuten töiden jatkuminen ja ylimääräisten menojen vaikutus (parin viikon päästä pitää jälleen käyttää lastenvahtia). Elämästähän ei koskaan oikein tiedä, että miten se tulee menemään. Viisi vuotta sitten en olisi uskonut, että 36-vuotiaana olen eronnut avioliitosta, opiskellut toisen tutkinnon aivan eri alalta, ja että minulla olisi erityisen ihana lapsi. Viisi vuotta sitten ajattelin, että rakkaus kestää kaiken, kirjoitan vielä joskus romaanin ja toinen lapseni on vain hieman persoonallisempi kuin toinen. Oh well, life is life tai jotain. Otan lisää lakua (se herkkupäivä) ja menen lukemaan lapsille iltasadun.