En ole nähtävästi kirjoittanut lokakuun ylimääräisistä menoista. Menoja näyttäisi olleen 110 euroa...en kyllä tiedä onko se mahdollista. Eli olen varmaan unohtanut merkata jotakin :D. Lokakuussa Visa-korttimaksu oli noin 48 euroa (Netflix ja vitamiineja, pitäisi varmaan lisätä tuo Netflix säännöllisiin menoihin). Kävin kirpputorilla, ostin lapselle vaatetta, piti ostaa kaverisynttäreille lahja ja lapselle uusi puhelin (sen kastuneen tilalle). Lisäksi ostin uuden ripsarin, mutta se mahtui ruokabudjettiin.
Marraskuussa nettopalkka oli 1821 euroa + asumistuki, lapsilisät yh-korotuksella, yksityisen hoidon tuki osittaisesta työajasta ja vammaistuki eli yhteensä 2558 euroa. Kiinteät menot olivat yhteensä 2235 euroa. Laitoin säästöpuskuriin 150 euroa, reissusäästöön 50 euroa ja Seligsoniin 60 euroa. Laskutilille tässä kuussa 180 euroa, koska käyn nyt useammin kuntosalilla (otan lähellä olevalle salille aina 10 kerran kortin). Säästöpuskurissa on nyt 2600 euroa, reissusäästössä 350 euroa, laskutilillä 720 euroa ja Seligsonin kolmen rahaston hankinta-arvo yhteensä 440 euroa. Lisäksi yksi S-osuus, joten varallisuus yhteensä 4210 euroa (nyt mentiin yli neljän tonnin :P). Laskutilille kertyy hieman enemmän rahaa kuin laskuihin tarvitsisi tarkalleen. Tämä siksi, että sielläkin olisi vähän ylimääräistä puskuria, jos jotakin sattuu. Mikäli joulukuun menoissa ei ole yllätyksiä (ja työsopimus uusitaan sovitusti), niin tarkoitus olisi ostaa lisää noita s-osuuksia ensi kuussa. Loppukuusta tulee reipas 300 euroa veronpalautuksia, joka menee suurelta osin lasten joululahjoihin ja ylimääräisiin menoihin.
Tässä kuussa ylimääräisinä menoina siis autoon liittyviä kuluja (nämä jo maksettu) 100 euroa, lastenvahti (raha nostettu) 60 euroa, lapsen labrat yksityisellä 70 euroa...lisäksi olisi tarkoitus käydä taas jossain lounaalla, pesettää olohuoneen kahvivahingosta kärsinyt matto (kerrankin vahingon aiheuttaja ei ollut allekirjoittanut...) ja ostaa uusi paistinpannu. Ylimääräisten menojen suhteen voin varmaan vähän kikkailla tuolla ruokabudjetilla, koska ilmiömäisesti venytin sitä nytkin ennen palkkapäivää. Vanhemmat ovat lupailleet vähän joululahjarahaa, jossa ei tosin ole mielestäni juuri järkeä, kun maksan heille perheensisäistä lainaa. No yhtä kaikki sijoitan osan rahasta varmaankin ylimääräiseen lyhennykseen opintolainaan. Lainat olivat tässä kuussa yhteensä 6830 euroa ja ylimääräisellä lyhennyksellä saisin ne joulukuussa tasattua 6500 euroon. Tykkään tasaluvuista :).
torstai 17. marraskuuta 2016
lauantai 5. marraskuuta 2016
Ajatuksia elämästä ja toki myös säästämisestä
Ollaan marraskuun puolella, vielä reipas viikko palkkapäivään ja rahat tuttuun tapaan vähissä. Ensi viikko on lapseton viikko, joten ylimääräisiä menoja sinne ruokamenojen lisäksi tuskin tulee (paitsi joo, käyn luultavasti lounaalla ja leffassa, mutta nämä ovat budjetissa). Autonkin tankkasin äskettäin. Autoon on vaihdettu jarrupalat, akku ja nastarenkaat ja kulut olivat kahden ensimmäisen osalta vain sata euroa. Haa, ajattelin, että näin saankin budjetin lopulta pitämään. Mutta väärin, esikoinen tarvitsee toppahousut ja hanskat ja siinä ne "säästetyt" eurot sitten menivätkin. Noh, tämä ei ollut mikään uutinen.
Helsingin sanomissa oli mielenkiintoinen artikkeli Talonmiehen tytär väitteli tohtoriksi ja törmäsi ulkopuolisuuteen - "Luokkaeroja on kaikkialla, ja on vaarallista, kun niitä ei haluta nähdä". En nyt muista olenko kirjoittanut tästä blogissa aikaisemmin, mutta oma taustani on varsin samanlainen. Vanhempani olivat molemmat ns. duunareita tai leipätyöläisiä (kuukausiliitteen jutun mukaan suomalaiset jakautuvat kuuteen yhteiskuntaluokkaan). Isälläni oli oma yritys ja hän sai sitä kautta parempaa palkkaa kuin olisi saanut tekemällä samaa työtä kuukausipalkalla. Äitini oli normaalisti palkkatöissä. Vanhempani halusivat hankkia lapsia vasta sitten, kun heillä olisi omakotitalo rakennettuna. Minun ja sisareni ollessa lasteni ikäinen me istuimme lauantaina koko perhe päivällisellä. Ruokana oli viikonloppuisin lähes aina lohta, koska se oli vanhemmista "parempaa ruokaa". Vanhemmat joivat ruuan kanssa lasillisen viiniä. Pöydässä paloivat kynttilät ja taustalla soi panhuilumusiikki. Tänään istuin ruokapöydässä omien lasteni kanssa. Kerrostalossa, vuokrakolmion keittiössä ja pöydässä paloivat kynttilät. Ruokana oli tekemääni makaronilaatikkoa (tosin varsin hyvää) ja taustalla lauloi Tori Amos. Makuasiat ovat makuasioita, mutta ehkä musiikkimaussa on menty parempaan päin?
Olen toki viisi vuotta nuorempi kuin vanhempani minun ollessa esikoiseni ikäinen alakoululainen. Voisin silti tehdä varsin vahvan veikkauksen, että viiden vuoden päästä en edelleenkään istu lasteni kanssa omakotitalon keittiössä. Hesarin luokkakoneen mukaan minä olen leipätyöläinen ja kulttuurinen kipuaja (kiipijä olisi miellyttänyt itseäni sanana enemmän :D ). Olen kummankin suvun puolelta yhteen laskettuna toinen, jolla on yliopistotutkinto ja perheemme on todennäköisesti kummankin suvun ainoa, jossa kumpikin lapsi on käynyt ammattikorkeakoulun. Tunnistan oikein hyvin Talonmiehen tyttären kokemuksia ulkopuolisuudesta. Se alkoi jo lukiosta. Jos jokin oli minusta siellä vaikeaa, niin vanhemmat kehottivat heti vaihtamaan ammattikoulun puolelle. Toisaalta vanhemmat kyllä kannustivat opiskelemaan, mutta toisaalta he eivät voineet ymmärtää, miksi käytin niin paljon aikaa (kaunokirjallisuuden) lukemiseen. Vanhempani eivät koskaan lukeneet kirjoja, mutta minä ja sisareni olemme lukeneet aina ja paljon. Olen miettinyt, että miksiköhän, mutta mitään yksiselitteistä vastausta siihen ei ole. En ollut ala-asteella tai peruskoulussa erityisen hyvä koulussa. Siellä ei ollut äidinkieltä lukuunottamatta mitään minua kiinnostavaa ja yöt menivät kirjoja lukiessa. Lukiossa havahduin, kun äidinkielessä päästiin kirjoittamaan vähän erilaisia aineita. Päätin, että ällää vähempää, en tulisi siitä kirjoittamaan ja ällän kirjoitin. Aikuisena moni ihminen on minut tavattuaan luonnehtinut minua ensimmäisenä älykkääksi. Minusta se on mielenkiintoista, koska en koskaan ajatellut niin itsestäni. Miesystäväni kanssa olemme vitsailleet, että olemme tarpeeksi fiksuja ollaksemme jatkuvasti tyytymättömiä kaikkeen, mutta emme tarpeeksi, että sillä voisi tehdä jotakin hyödyllistä. Tai ehkä tämä pätee kaikkiin humanisteihin :D.
En ole koskaan voinut puhua esimerkiksi yliopisto-opinnoistani vanhempieni kanssa. En usko, että he ymmärtävät mitä graduni otsikko tarkoittaa, mutta se on yhtä kaikki heidän kirjahyllyssään. Tein gradua monta vuotta. Suurin osa tutkimuskirjallisuudesta oli englanniksi, enkä ole mielestäni ollut koskaan vahva muissa kuin äidinkielessä. Mutta gradua tehdessä aloin kokeilla myös muun kaunokirjallisuuden lukemista englanniksi. Siitä se oikeastaan lähti ja tänä päivänä luen noin puolet lukemastani kaunokirjallisuudesta alkuperäiskielellä. En ole vieläkään erityisen hyvä englannissa, mutta mielestäni käännöksessä katoaa aina jotain. Lisäksi esimerkiksi Margaret Atwood kirjoittaa hyvin kaunista englantia.
Kun mietin opiskelujani, kun mietin itseäni lasten kanssa makaronilaatikon äärellä, kun katson ulos vuokra-asuntoni ikkunasta...opiskeluni ei nosta minua Hesarin luokkakoneessa asiantuntijaksi, koska en tee sitä työtä, mitä voisin maisterinpapereillani tehdä. Mutta opiskelu, kirjat joita jo lapsena aloin lukea, se kaikki on antanut minulle jotakin muuta. Vaikka haluan hallita rahankäyttöäni, luoda säästöpuskurin ja varmistaa, etten ikinä ole taloudellisesti samassa tilanteessa kuin eron jälkeen, haluan myös jotakin "enemmän". En halua kerryttää omaisuutta loputtomasti, vaan myös ostaa kokemuksia, matkustaa yksin ja lasten kanssa. Opiskella jossain vaiheessa lisää, vaikka en vielä tiedä mitä. Maailma on täynnä mahdollisuuksia. Se on vähän kuin englannin kieli, joka avautui minulle vasta aikuisena.
Helsingin sanomissa oli mielenkiintoinen artikkeli Talonmiehen tytär väitteli tohtoriksi ja törmäsi ulkopuolisuuteen - "Luokkaeroja on kaikkialla, ja on vaarallista, kun niitä ei haluta nähdä". En nyt muista olenko kirjoittanut tästä blogissa aikaisemmin, mutta oma taustani on varsin samanlainen. Vanhempani olivat molemmat ns. duunareita tai leipätyöläisiä (kuukausiliitteen jutun mukaan suomalaiset jakautuvat kuuteen yhteiskuntaluokkaan). Isälläni oli oma yritys ja hän sai sitä kautta parempaa palkkaa kuin olisi saanut tekemällä samaa työtä kuukausipalkalla. Äitini oli normaalisti palkkatöissä. Vanhempani halusivat hankkia lapsia vasta sitten, kun heillä olisi omakotitalo rakennettuna. Minun ja sisareni ollessa lasteni ikäinen me istuimme lauantaina koko perhe päivällisellä. Ruokana oli viikonloppuisin lähes aina lohta, koska se oli vanhemmista "parempaa ruokaa". Vanhemmat joivat ruuan kanssa lasillisen viiniä. Pöydässä paloivat kynttilät ja taustalla soi panhuilumusiikki. Tänään istuin ruokapöydässä omien lasteni kanssa. Kerrostalossa, vuokrakolmion keittiössä ja pöydässä paloivat kynttilät. Ruokana oli tekemääni makaronilaatikkoa (tosin varsin hyvää) ja taustalla lauloi Tori Amos. Makuasiat ovat makuasioita, mutta ehkä musiikkimaussa on menty parempaan päin?
Olen toki viisi vuotta nuorempi kuin vanhempani minun ollessa esikoiseni ikäinen alakoululainen. Voisin silti tehdä varsin vahvan veikkauksen, että viiden vuoden päästä en edelleenkään istu lasteni kanssa omakotitalon keittiössä. Hesarin luokkakoneen mukaan minä olen leipätyöläinen ja kulttuurinen kipuaja (kiipijä olisi miellyttänyt itseäni sanana enemmän :D ). Olen kummankin suvun puolelta yhteen laskettuna toinen, jolla on yliopistotutkinto ja perheemme on todennäköisesti kummankin suvun ainoa, jossa kumpikin lapsi on käynyt ammattikorkeakoulun. Tunnistan oikein hyvin Talonmiehen tyttären kokemuksia ulkopuolisuudesta. Se alkoi jo lukiosta. Jos jokin oli minusta siellä vaikeaa, niin vanhemmat kehottivat heti vaihtamaan ammattikoulun puolelle. Toisaalta vanhemmat kyllä kannustivat opiskelemaan, mutta toisaalta he eivät voineet ymmärtää, miksi käytin niin paljon aikaa (kaunokirjallisuuden) lukemiseen. Vanhempani eivät koskaan lukeneet kirjoja, mutta minä ja sisareni olemme lukeneet aina ja paljon. Olen miettinyt, että miksiköhän, mutta mitään yksiselitteistä vastausta siihen ei ole. En ollut ala-asteella tai peruskoulussa erityisen hyvä koulussa. Siellä ei ollut äidinkieltä lukuunottamatta mitään minua kiinnostavaa ja yöt menivät kirjoja lukiessa. Lukiossa havahduin, kun äidinkielessä päästiin kirjoittamaan vähän erilaisia aineita. Päätin, että ällää vähempää, en tulisi siitä kirjoittamaan ja ällän kirjoitin. Aikuisena moni ihminen on minut tavattuaan luonnehtinut minua ensimmäisenä älykkääksi. Minusta se on mielenkiintoista, koska en koskaan ajatellut niin itsestäni. Miesystäväni kanssa olemme vitsailleet, että olemme tarpeeksi fiksuja ollaksemme jatkuvasti tyytymättömiä kaikkeen, mutta emme tarpeeksi, että sillä voisi tehdä jotakin hyödyllistä. Tai ehkä tämä pätee kaikkiin humanisteihin :D.
En ole koskaan voinut puhua esimerkiksi yliopisto-opinnoistani vanhempieni kanssa. En usko, että he ymmärtävät mitä graduni otsikko tarkoittaa, mutta se on yhtä kaikki heidän kirjahyllyssään. Tein gradua monta vuotta. Suurin osa tutkimuskirjallisuudesta oli englanniksi, enkä ole mielestäni ollut koskaan vahva muissa kuin äidinkielessä. Mutta gradua tehdessä aloin kokeilla myös muun kaunokirjallisuuden lukemista englanniksi. Siitä se oikeastaan lähti ja tänä päivänä luen noin puolet lukemastani kaunokirjallisuudesta alkuperäiskielellä. En ole vieläkään erityisen hyvä englannissa, mutta mielestäni käännöksessä katoaa aina jotain. Lisäksi esimerkiksi Margaret Atwood kirjoittaa hyvin kaunista englantia.
Kun mietin opiskelujani, kun mietin itseäni lasten kanssa makaronilaatikon äärellä, kun katson ulos vuokra-asuntoni ikkunasta...opiskeluni ei nosta minua Hesarin luokkakoneessa asiantuntijaksi, koska en tee sitä työtä, mitä voisin maisterinpapereillani tehdä. Mutta opiskelu, kirjat joita jo lapsena aloin lukea, se kaikki on antanut minulle jotakin muuta. Vaikka haluan hallita rahankäyttöäni, luoda säästöpuskurin ja varmistaa, etten ikinä ole taloudellisesti samassa tilanteessa kuin eron jälkeen, haluan myös jotakin "enemmän". En halua kerryttää omaisuutta loputtomasti, vaan myös ostaa kokemuksia, matkustaa yksin ja lasten kanssa. Opiskella jossain vaiheessa lisää, vaikka en vielä tiedä mitä. Maailma on täynnä mahdollisuuksia. Se on vähän kuin englannin kieli, joka avautui minulle vasta aikuisena.
perjantai 21. lokakuuta 2016
Pohdiskelua menoista
Olen varmasti käynyt läpi niin tuloja kuin menoja tässä blogissa läpi monet kerrat, mutta tehdäänpä niin taas kerran. Tämä pohdiskelu lähti liikkeelle siitä lievästä turhautumisesta, mitä välillä koen suhteessa säästämiseen. Tällä turhautumisella tarkoitan sitä tunnetta, joka koittaa, kun toisen lapsen vielä viikko sitten siisteissä välikausikengissä on reiät, ja kun toinen lapsi taas on uittanut käytetyn, mutta vielä hyvin toimineen älypuhelimensa vedessä (vahinko, vesipullo vuosi repussa)...Eli menot, joihin on vaikea varautua ja joihin sitten hupenee rahaa siitä vähästäkin, mitä saan pienistä tuloista säästettyä kuukausittain. Ajattelin käydä taas kerran läpi myös kiinteät kuukausittaiset menot, jotka listasinkin edellisessä blogikirjoituksessa.
Vuokra on tällä alueella kallis, mutta en tiedä paljonko hyödyttäisi asua sata euroa halvemmalla kaukana keskustasta. En varmasti käyttäisi pyörää työmatkoihin muuten kuin kesällä (teitä aurataan syrjemmällä huonosti talvella) ja matkaa tulisi 2km lisää suuntaansa, joten osa rahasta menisi bensakuluihin. Lisäksi lasten liikkuminen kouluun olisi monimutkaisempaa ja varmasti ainainen huolenaihe. Tällä hetkellä minulla riittää koko kuukauden bensoihin noin neljäkymmentä euroa. Autoa käytän lähinnä isompiin ruokakauppaostoksiin ja lasten kuskaukseen. Ruokaan menee kuukausittain 440 euroa, mutta se on minusta kohtuullinen summa kahden kasvavan kouluikäisen kanssa. Toki lapsettomilla viikoilla rahaa menee vähän vähemmän. Tuossa summassa on mukana myös pyykinpesuaineet, sampoot ja hoitoaineet, suihkugeelit, tiskikonetabletit, käsitiskiaineet yms. Olen miettinyt niiden erittelyä varsinaisista ruokaostoksista, mutta koska ostan niitä vain tarpeeseen, niin sama raha menisi sitten jostain muusta "budjetista". Puhelinlasku halpeni, kun otin siihen kiinteän kuukausimaksun ja vakuutukset kilpailutin loppukeväästä. Sähkölasku on varmasti hieman tavallista korkeampi, koska käytän vihreää sähköä ja suurimman osan pyykistä kuivaan rummussa (se vain on lapsiperheen pyykkimäärillä kätevää).
Iltapäiväkerho ja koulumaksu ovat yhteensä 150 euroa ja niistä ei voi tinkiä. Avustukset eli hyväntekeväisyyden voisin tietysti lopettaa, mutta mielestäni minulla on asiat niin hyvin, että voin laittaa kuukausittain vähän rahaa hyväntekeväisyyteen. Opintolaina ja perheensisäinen laina lohkaisevat tuloista nyt 194 euroa kuussa. Perheensisäinen laina on tavallaan kaksiosainen. Toista osaa maksan vanhemmille 100 euroa kuussa ja saan sen maksettu vuoden 2018 alussa. Toinen osa menee sisarelleni, ja koska hänellä ei ole varsinaisesti mitään tarvetta rahalle, jatkan tulevaisuudessakin sen lyhentämistä 50-100 eurolla kuukaudessa. Lapsille säästän pientä summaa, että he täysi-ikäisinä voisivat esimerkiksi hommata itselleen ajokortin ja ehkä käydä jossain reissussa. Autovero ja terveysmenot ovat jälleen asia, joista ei oikein voi säästää. Viikottaisesta kuntosalista en halua tinkiä ja lasten viikkorahat on sovittu heidän isänsä kanssa.
Mutta sitten ne ylimääräiset menot...kenkiä hajoaa, kännyköitä kastuu, asun lasten kanssa yksin, joten kukaan ei jaa kanssani asumiskustannuksia, ruokakustannuksia ja säästömääräni kuukausittain ovat parhaimmillaankin aika pieniä. Arvostan vapaa-aikaa korkealle, joten ylimääräistä työtä en tässä vaiheessa halua tehdä. Lisäksi osittainen työ on järjestely nimenomaan lapsia varten. Siinä sivussa se kyllä tuo myös voimavaroja minullekin. Aloin nyt suunnitella etukäteen ensi kuun ylimääräisiä menoja, jotta näkisin käytännössä paljonko voin laittaa säästöön. Tein palkasta hyvän arvauksen. Laskin yhteen auton uuden akun, jarrupalat, lapsen labrat yksityisellä (no tämä on hieman turha meno), maton pesun, uuden paistinpannun (vanha on niin tiensä päässä), lounaalla ja kirppiksellä käynnin ja tulos oli, että olen jo miinuksella. Olin haaveillut, että ensi kuussa saisin laitettua säästöön enemmän kuin tässä, mutta nähtävästi samoilla mennään. Tai vielä vähemmällä. Nooh...yritän muistaa olla kiitollinen kaikesta siitä, mitä minulla on. Materia on lopulta vain materiaa :).
Vuokra on tällä alueella kallis, mutta en tiedä paljonko hyödyttäisi asua sata euroa halvemmalla kaukana keskustasta. En varmasti käyttäisi pyörää työmatkoihin muuten kuin kesällä (teitä aurataan syrjemmällä huonosti talvella) ja matkaa tulisi 2km lisää suuntaansa, joten osa rahasta menisi bensakuluihin. Lisäksi lasten liikkuminen kouluun olisi monimutkaisempaa ja varmasti ainainen huolenaihe. Tällä hetkellä minulla riittää koko kuukauden bensoihin noin neljäkymmentä euroa. Autoa käytän lähinnä isompiin ruokakauppaostoksiin ja lasten kuskaukseen. Ruokaan menee kuukausittain 440 euroa, mutta se on minusta kohtuullinen summa kahden kasvavan kouluikäisen kanssa. Toki lapsettomilla viikoilla rahaa menee vähän vähemmän. Tuossa summassa on mukana myös pyykinpesuaineet, sampoot ja hoitoaineet, suihkugeelit, tiskikonetabletit, käsitiskiaineet yms. Olen miettinyt niiden erittelyä varsinaisista ruokaostoksista, mutta koska ostan niitä vain tarpeeseen, niin sama raha menisi sitten jostain muusta "budjetista". Puhelinlasku halpeni, kun otin siihen kiinteän kuukausimaksun ja vakuutukset kilpailutin loppukeväästä. Sähkölasku on varmasti hieman tavallista korkeampi, koska käytän vihreää sähköä ja suurimman osan pyykistä kuivaan rummussa (se vain on lapsiperheen pyykkimäärillä kätevää).
Iltapäiväkerho ja koulumaksu ovat yhteensä 150 euroa ja niistä ei voi tinkiä. Avustukset eli hyväntekeväisyyden voisin tietysti lopettaa, mutta mielestäni minulla on asiat niin hyvin, että voin laittaa kuukausittain vähän rahaa hyväntekeväisyyteen. Opintolaina ja perheensisäinen laina lohkaisevat tuloista nyt 194 euroa kuussa. Perheensisäinen laina on tavallaan kaksiosainen. Toista osaa maksan vanhemmille 100 euroa kuussa ja saan sen maksettu vuoden 2018 alussa. Toinen osa menee sisarelleni, ja koska hänellä ei ole varsinaisesti mitään tarvetta rahalle, jatkan tulevaisuudessakin sen lyhentämistä 50-100 eurolla kuukaudessa. Lapsille säästän pientä summaa, että he täysi-ikäisinä voisivat esimerkiksi hommata itselleen ajokortin ja ehkä käydä jossain reissussa. Autovero ja terveysmenot ovat jälleen asia, joista ei oikein voi säästää. Viikottaisesta kuntosalista en halua tinkiä ja lasten viikkorahat on sovittu heidän isänsä kanssa.
Mutta sitten ne ylimääräiset menot...kenkiä hajoaa, kännyköitä kastuu, asun lasten kanssa yksin, joten kukaan ei jaa kanssani asumiskustannuksia, ruokakustannuksia ja säästömääräni kuukausittain ovat parhaimmillaankin aika pieniä. Arvostan vapaa-aikaa korkealle, joten ylimääräistä työtä en tässä vaiheessa halua tehdä. Lisäksi osittainen työ on järjestely nimenomaan lapsia varten. Siinä sivussa se kyllä tuo myös voimavaroja minullekin. Aloin nyt suunnitella etukäteen ensi kuun ylimääräisiä menoja, jotta näkisin käytännössä paljonko voin laittaa säästöön. Tein palkasta hyvän arvauksen. Laskin yhteen auton uuden akun, jarrupalat, lapsen labrat yksityisellä (no tämä on hieman turha meno), maton pesun, uuden paistinpannun (vanha on niin tiensä päässä), lounaalla ja kirppiksellä käynnin ja tulos oli, että olen jo miinuksella. Olin haaveillut, että ensi kuussa saisin laitettua säästöön enemmän kuin tässä, mutta nähtävästi samoilla mennään. Tai vielä vähemmällä. Nooh...yritän muistaa olla kiitollinen kaikesta siitä, mitä minulla on. Materia on lopulta vain materiaa :).
sunnuntai 16. lokakuuta 2016
Palkkapäivä: lokakuu
Lokakuun palkka oli taas kerran vuoden pienimpiä: 1609 euroa. Lokakuun palkka ja tuet yhteensä siis:
Palkka 1609 euroa
Asumistuki 222 euroa
Lapsilisät 298 euroa
Osittainen hoitoraha 59 euroa
Vammaistuki 158 euroa
Yhteensä 2346 euroa
Menot:
Vuokra 871 euroa
Vakuutukset 50 euroa
Puhelin 30 euroa
Avustukset 35 euroa
Ruoka ja bensa 480 euroa
Sähkö 35 euroa
Iltapäiväkerho 100 euroa
Koulumaksu 50 euroa
Opintolaina 44 euroa
Perheensisäinen laina 150 euroa
Lasten säästö 35 euroa
Oma säästö 145 euroa
Seligson 70 euroa
Autovero 20 euroa
Terveysmenot 10 euroa
Pankkimenot 10 euroa
Kuntosali 20 euroa
Lasten viikkorahat 20 euroa
Yhteensä 2180 euroa
Olen pilkkonut kuukausittaiset menot varsin pieniin osiin, koska olen huomannut, että tarkka erittely helpottaa kulujen hallintaa. Puhelimeen olen edelleen laittanut tuon 30 euroa, koska käytän maksullisessa pysäköinnissä usein niitä palvelunumeroita, joihin voi soittaa ja kulut ovat kuukausittain 4-5 euroa. Muuten puhelinkulut ovat siis kiinteästi 25 euroa. Ruokaan ja bensaan laitan tässä kuussa taas 480 euroa, joka riitti kyseisiin menoihin syyskuun palkkapäivästä tämän kuun palkkapäivään. Käytännössä tuosta rahasta osa mennyt ylimääräisiin menoihin, mutta budjetti on pitänyt silti. Tässä kuussa laitoin säästöpuskuriin vain 95 euroa, koska palkka oli pieni ja on paljon ylimääräisiä menoa. Reissutilille meni kuten tavallista 50 euroa ja Seligsoniin tässä kuussa 70 euroa.Marras- ja joulukuussa on tarkoitus laittaa sinne 60 euroa kumpanakin ja vuodenvaihteessa Seligsonin hankinta-arvo olisi näin 500 euroa. Laskutilille laitoin 170 euroa, mutta sieltä meni siis puhelinlasku ja vielä terveysmenoihin 30 euroa.
Tavoitteeni on vuoden loppuun mennessä, että kokonaisvarallisuus menee yli 4000 euroa ja säästöpuskuri yli 3000 euroa. Tässä kuussa kokonaisvarallisuus on laskujen jälkeen 3930 euroa, hieman jäätiin siis alle 4000 euron :). Alunperin suunnittelin, että tammikuussa alkaisin laittamaan Seligsoniin 100 euroa kuussa, mutta todennäköisesti jatkan tuolla 60 euroa kuussa, jolloin Seligsonissa olisi ensi vuoden toukokuussa 800 euroa. Ensi vuoden huhtikuussa puskurini pitäisi mennä yli 5000 euron, joka oli tavoitteena. Ensi vuoden toukokuussa ajattelin aloittaa reissusäästön syksyä 2018 varten, jolloin haluaisin lähteä lasten kanssa ulkomaille. Ensi syksynä olisi myös tarkoitus tehdä joku pieni reissu, jonka siis rahoittaisin tuosta keräämästäni puskurista, joten sen täydentäminen jatkuu sitten siitä eteenpäin. En tiedä pitäisikö miettiä jotakin uutta säästötavoitetta sen jälkeen, kun olen tuon 5000 euroa saanut säästetyksi. Alkaa esimerkiksi säästämään sitä kymmentä prosenttia mahdollisen omistusasunnon hinnasta...
Palkka 1609 euroa
Asumistuki 222 euroa
Lapsilisät 298 euroa
Osittainen hoitoraha 59 euroa
Vammaistuki 158 euroa
Yhteensä 2346 euroa
Menot:
Vuokra 871 euroa
Vakuutukset 50 euroa
Puhelin 30 euroa
Avustukset 35 euroa
Ruoka ja bensa 480 euroa
Sähkö 35 euroa
Iltapäiväkerho 100 euroa
Koulumaksu 50 euroa
Opintolaina 44 euroa
Perheensisäinen laina 150 euroa
Lasten säästö 35 euroa
Oma säästö 145 euroa
Seligson 70 euroa
Autovero 20 euroa
Terveysmenot 10 euroa
Pankkimenot 10 euroa
Kuntosali 20 euroa
Lasten viikkorahat 20 euroa
Yhteensä 2180 euroa
Olen pilkkonut kuukausittaiset menot varsin pieniin osiin, koska olen huomannut, että tarkka erittely helpottaa kulujen hallintaa. Puhelimeen olen edelleen laittanut tuon 30 euroa, koska käytän maksullisessa pysäköinnissä usein niitä palvelunumeroita, joihin voi soittaa ja kulut ovat kuukausittain 4-5 euroa. Muuten puhelinkulut ovat siis kiinteästi 25 euroa. Ruokaan ja bensaan laitan tässä kuussa taas 480 euroa, joka riitti kyseisiin menoihin syyskuun palkkapäivästä tämän kuun palkkapäivään. Käytännössä tuosta rahasta osa mennyt ylimääräisiin menoihin, mutta budjetti on pitänyt silti. Tässä kuussa laitoin säästöpuskuriin vain 95 euroa, koska palkka oli pieni ja on paljon ylimääräisiä menoa. Reissutilille meni kuten tavallista 50 euroa ja Seligsoniin tässä kuussa 70 euroa.Marras- ja joulukuussa on tarkoitus laittaa sinne 60 euroa kumpanakin ja vuodenvaihteessa Seligsonin hankinta-arvo olisi näin 500 euroa. Laskutilille laitoin 170 euroa, mutta sieltä meni siis puhelinlasku ja vielä terveysmenoihin 30 euroa.
Tavoitteeni on vuoden loppuun mennessä, että kokonaisvarallisuus menee yli 4000 euroa ja säästöpuskuri yli 3000 euroa. Tässä kuussa kokonaisvarallisuus on laskujen jälkeen 3930 euroa, hieman jäätiin siis alle 4000 euron :). Alunperin suunnittelin, että tammikuussa alkaisin laittamaan Seligsoniin 100 euroa kuussa, mutta todennäköisesti jatkan tuolla 60 euroa kuussa, jolloin Seligsonissa olisi ensi vuoden toukokuussa 800 euroa. Ensi vuoden huhtikuussa puskurini pitäisi mennä yli 5000 euron, joka oli tavoitteena. Ensi vuoden toukokuussa ajattelin aloittaa reissusäästön syksyä 2018 varten, jolloin haluaisin lähteä lasten kanssa ulkomaille. Ensi syksynä olisi myös tarkoitus tehdä joku pieni reissu, jonka siis rahoittaisin tuosta keräämästäni puskurista, joten sen täydentäminen jatkuu sitten siitä eteenpäin. En tiedä pitäisikö miettiä jotakin uutta säästötavoitetta sen jälkeen, kun olen tuon 5000 euroa saanut säästetyksi. Alkaa esimerkiksi säästämään sitä kymmentä prosenttia mahdollisen omistusasunnon hinnasta...
sunnuntai 2. lokakuuta 2016
Syyskuun ylimääräiset menot
Syyskuussa ylimääräiset menot olivat yhteensä noin 195 euroa. Suurimmat yksittäiset menot olivat lastenvahti 50 euroa, terveysmenot yhteensä 42 euroa ja baarissa käynti 22,5 euroa. Lisäksi kävin pari kertaa kirppiksellä (lastenvaatteita), kerran lounaalla, ostin kahdesti lahjan kaverisynttäreille, tilasin vitamiineja ja ostin mm. sukkia itselleni. Summa oli aika kohtuullinen, jos vertaa elokuuhun...
Lokakuun ylimääräisiä menoja tulee olemaan ainakin Visa-lasku noin 30 euroa (vitamiineja) ja mahdollisesti yhden maton vieminen pesulaan. Mattoa kohtasi aika iso kahvivahinko ja se on niin pitkä ja leveä, että peseminen itse on vaikeaa. Lapsille ostin myös uudet juomapullot ja lisäksi yhden huonekasvin. Ruokatilillä on nyt 143 euroa rahaa ja huomenna pitäisi käydä kaupassa. Seuraavaan palkkapäivään on vielä pari viikkoa. Maanantain ja tiistain ruoka on jo mietittynä ja ainekset ostettuna, mutta vielä pitäisi hankkia ruokaa loppuviikolle. Keskiviikkona ajattelin tehdä jonkinlaista wokkia, torstaina kasvissosekeittoa, perjantaina lohta, joka on valmiina pakastimessa. Lauantaina olisi pitsapäivä ja jälkiruuaksi voisin paistaa vohveleita.
Kävin pitkästä aikaa juoksemassa ja nähtävästi jaksan edelleen juosta useamman kilometrin putkeen, joten aivan alusta ei tarvitse aloittaa :). Suunnitelmissa on nyt käydä säännöllisesti lenkillä ainakin kerran viikossa. Olen huomannut, että enemmän tulee liikuttua silloin, kun se tuntuu itsestä mielekkäältä. Kuntosalille lähtiessä joudun usein pitämään itselleni pienen preppauspuheen, mutta työmatkapyöräily on varsinkin hyvällä ilmalla mukavaa vaihtelua ja toivottavasti jatkossa tulisi lähdettyä juoksemaankin useammin (viimeksi taisin käydä viime vuoden puolella).
Lokakuun ylimääräisiä menoja tulee olemaan ainakin Visa-lasku noin 30 euroa (vitamiineja) ja mahdollisesti yhden maton vieminen pesulaan. Mattoa kohtasi aika iso kahvivahinko ja se on niin pitkä ja leveä, että peseminen itse on vaikeaa. Lapsille ostin myös uudet juomapullot ja lisäksi yhden huonekasvin. Ruokatilillä on nyt 143 euroa rahaa ja huomenna pitäisi käydä kaupassa. Seuraavaan palkkapäivään on vielä pari viikkoa. Maanantain ja tiistain ruoka on jo mietittynä ja ainekset ostettuna, mutta vielä pitäisi hankkia ruokaa loppuviikolle. Keskiviikkona ajattelin tehdä jonkinlaista wokkia, torstaina kasvissosekeittoa, perjantaina lohta, joka on valmiina pakastimessa. Lauantaina olisi pitsapäivä ja jälkiruuaksi voisin paistaa vohveleita.
Kävin pitkästä aikaa juoksemassa ja nähtävästi jaksan edelleen juosta useamman kilometrin putkeen, joten aivan alusta ei tarvitse aloittaa :). Suunnitelmissa on nyt käydä säännöllisesti lenkillä ainakin kerran viikossa. Olen huomannut, että enemmän tulee liikuttua silloin, kun se tuntuu itsestä mielekkäältä. Kuntosalille lähtiessä joudun usein pitämään itselleni pienen preppauspuheen, mutta työmatkapyöräily on varsinkin hyvällä ilmalla mukavaa vaihtelua ja toivottavasti jatkossa tulisi lähdettyä juoksemaankin useammin (viimeksi taisin käydä viime vuoden puolella).
perjantai 23. syyskuuta 2016
Se on syksy
Syksy on jännä vuodenaika. Toisaalta tykkään siitä kovasti. Nytkin on puissa kaunis ruska ja syksy on tähän asti ollut lämmin ja aika vähäsateinen. Pimenevissä illoissa voi polttaa kynttilöitä (kun muistaa). Mutta toisaalta syksyllä selkeästi huomaa, miten pimeys väsyttää ja vie helposti muutenkin mielen matalalle. Yritän torjua kaamosmasennusta harrastamalla sitkeästi liikuntaa ja panostamalla fiksuun syömiseen. Tosin kerran viikossa on herkkupäivä :D. Lainasin myös äidiltä testiin kirkasvalolampun, jota pidän päällä aamuisin. Jos lampusta tuntuu olevan apua, niin hankin sellaisen itselleni (vaikkapa asiakasomistajapäiviltä).
Erityislapsen asioissa on pidetty palaveriä ja suunnitelma on tämä. Mennään nyt noin puoli vuotta ryhmämuotoisella toimintaterapialla ja sen jälkeen aloitetaan yksilöterapia. Ei oteta tuohon muuta kuntoutusta rinnalle, koska lapsella on vielä tämän lukuvuoden luokassa avustaja. Lisäksi useampi kuntoutuskerta viikossa voisi olla lapselle itselleen raskasta. Me vanhemmat käymme polilla keskustelemassa lapsen asioista vielä pariin otteeseen ja siellä käy myöhemmin myös opettaja kuulemassa vinkkejä lapsen kanssa toimimiseen. Tämä alkusyksyhän on mennyt lapsella nyt paljon paremmin kuin viime kevät (tai syksy), joten olen varovaisen toiveikas, että asiat lähtisivät tästä parempaan suuntaan. Tietysti tässä on sekin puoli, että nyt minun ja lasten isän ei tarvitse itse kustantaa lapselle lisäkuntoutusta. Yksilöterapiaan saamme todennäköisesti kelan tuen, se kuulemma varmistetaan polilta. Asiat tuntuvat hoituvan, kun päästiin yliopistollisen sairaalan hoidon piiriin ja hyvä niin.
Lapsen kuntoutuskuvioiden selviäminen toi selvyyttä myös omiin raha-asioihin. Pystyn tästä eteenpäin säästämään hieman enemmän ja alustava suunnitelma on tämä. Ostan joulukuussa 8 s-ryhmän osuutta, jotka ovat aikaisempina vuosina maksaneet korkoa. Säästän 5000 euron puskurin, johon lasken mukaan myös nuo s-ryhmän osuudet, laskutilin ja reissutilin. Kun tuo 5000 on täynnä alan laittamaan isompaa kuukausierää Seligsonin indeksirahastoihin...tai saatan tehdä niin myös aikaisemmin. Suunnitelmassa on erinäisiä muuttujia, kuten töiden jatkuminen ja ylimääräisten menojen vaikutus (parin viikon päästä pitää jälleen käyttää lastenvahtia). Elämästähän ei koskaan oikein tiedä, että miten se tulee menemään. Viisi vuotta sitten en olisi uskonut, että 36-vuotiaana olen eronnut avioliitosta, opiskellut toisen tutkinnon aivan eri alalta, ja että minulla olisi erityisen ihana lapsi. Viisi vuotta sitten ajattelin, että rakkaus kestää kaiken, kirjoitan vielä joskus romaanin ja toinen lapseni on vain hieman persoonallisempi kuin toinen. Oh well, life is life tai jotain. Otan lisää lakua (se herkkupäivä) ja menen lukemaan lapsille iltasadun.
Erityislapsen asioissa on pidetty palaveriä ja suunnitelma on tämä. Mennään nyt noin puoli vuotta ryhmämuotoisella toimintaterapialla ja sen jälkeen aloitetaan yksilöterapia. Ei oteta tuohon muuta kuntoutusta rinnalle, koska lapsella on vielä tämän lukuvuoden luokassa avustaja. Lisäksi useampi kuntoutuskerta viikossa voisi olla lapselle itselleen raskasta. Me vanhemmat käymme polilla keskustelemassa lapsen asioista vielä pariin otteeseen ja siellä käy myöhemmin myös opettaja kuulemassa vinkkejä lapsen kanssa toimimiseen. Tämä alkusyksyhän on mennyt lapsella nyt paljon paremmin kuin viime kevät (tai syksy), joten olen varovaisen toiveikas, että asiat lähtisivät tästä parempaan suuntaan. Tietysti tässä on sekin puoli, että nyt minun ja lasten isän ei tarvitse itse kustantaa lapselle lisäkuntoutusta. Yksilöterapiaan saamme todennäköisesti kelan tuen, se kuulemma varmistetaan polilta. Asiat tuntuvat hoituvan, kun päästiin yliopistollisen sairaalan hoidon piiriin ja hyvä niin.
Lapsen kuntoutuskuvioiden selviäminen toi selvyyttä myös omiin raha-asioihin. Pystyn tästä eteenpäin säästämään hieman enemmän ja alustava suunnitelma on tämä. Ostan joulukuussa 8 s-ryhmän osuutta, jotka ovat aikaisempina vuosina maksaneet korkoa. Säästän 5000 euron puskurin, johon lasken mukaan myös nuo s-ryhmän osuudet, laskutilin ja reissutilin. Kun tuo 5000 on täynnä alan laittamaan isompaa kuukausierää Seligsonin indeksirahastoihin...tai saatan tehdä niin myös aikaisemmin. Suunnitelmassa on erinäisiä muuttujia, kuten töiden jatkuminen ja ylimääräisten menojen vaikutus (parin viikon päästä pitää jälleen käyttää lastenvahtia). Elämästähän ei koskaan oikein tiedä, että miten se tulee menemään. Viisi vuotta sitten en olisi uskonut, että 36-vuotiaana olen eronnut avioliitosta, opiskellut toisen tutkinnon aivan eri alalta, ja että minulla olisi erityisen ihana lapsi. Viisi vuotta sitten ajattelin, että rakkaus kestää kaiken, kirjoitan vielä joskus romaanin ja toinen lapseni on vain hieman persoonallisempi kuin toinen. Oh well, life is life tai jotain. Otan lisää lakua (se herkkupäivä) ja menen lukemaan lapsille iltasadun.
perjantai 16. syyskuuta 2016
Palkkapäivä: syyskuu
Syyskuun palkkapäivä tuli ja meni. Ruokamenot ja bensa olivat elo-syyskuussa tehotarkkailussa, kun kokeilin laskea niihin varattua summaa 500 eurosta -> 460 euroon. Ei onnistunut...ainakaan vielä. Menot olivat yhteensä noin 490 euroa. Tässä kuussa varaan ruokaan 440 euroa ja bensaan 40, joten katsotaan miten käy. Tarkoitus on myös kiinnittää enemmän huomiota ruokahävikkiin ja sen vähentämiseen. Lisäksi otan nyt talteen vähän aikaa kauppakuitteja ja vertaan niissä eniten ostamiani tuotteita Lidlissä ja Prismassa. Jatkossa voisin laittaa itselleni muistiin, että mitkä tuotteet kannattaa ostaa kummastakin (toki tätä tulee tehtyä käytännössä muutenkin). Erityisruokavalion takia käyn kumminkin jatkossakin molemmissa kaupoissa.
Syyskuun palkka oli nettona 1847 euroa, jossa oli kahden kuukauden lisät mukana. Varasin taas 200 euroa autokuluihin, jotka todennäköisesti tulevat maksuun tässä tai ensi kuussa. 180 euroa varasin alustavasti lapsen terapiakuluihin, tosin tällä hetkellä on edelleen epäselvää, että milloin ja missä tuo maksullinen terapia sitten alkaisi. Käytännössä tiedän jo nyt, että budjetti ei tule kestämään tälläisenään, koska...jouduin paikkaamaan ruokakuluja tämän kuukauden tuloista, tilasin luomuruokapiiristä tuotteita noin 40 eurolla ja kummilasten lahjat ovat vielä postittamatta (postikulut). Lisäksi kävin palkkapäivänä kirppiksellä (lastenvaatteita ja ihan tosi vähän suomalaista lasia...), joka kustansi 13 euroa. Tilillä on siis käyttörahaa 31 euroa, joten ei...ei tule pitämään. Mutta käytännössä voi olla niin, että lapsen terapia alkaa vasta lokakuun toisella viikolla ja saan ensi viikolla uuden kolmen viikon listan, jossa en tarvitse maksullista lastenvahtia...aina voi toivoa.
Höpörahaa ei taida tässä kuussa olla, plääh. Jouduin elokuussa ottamaan säästötililtä uutta puhelinta varten ylimääräistä ja tässä kuussa en saa sitä aivan paikattua, koska tulossa on vielä sähkölasku (joka toinen kuukausi) ja hankin taas uuden 10 kerran kortin kuntosalille. Palkasta laitoin 50 euroa säästöpuskuriin, 50 euroa reissupuskuriin, 160 euroa laskuja varten (tästä siis sähkölasku ja kuntosali = -100 euroa) ja 60 euroa Seligsoniin. Laskuissa siis 805 euroa, säästöpuskurissa 2155 euroa, Seligsonissa 310 euroa ja reissupuskurissa 250 euroa + s-ryhmän osuus on 3620 euroa, kun viime kuussa yhteensä 3665. Velat lyhenivät normimäärän 190 euroa eli ovat nyt 7210 euroa.
Erityislapsen toimintaterapian vetäjä soitti ja kertoi sen alkavan todennäköisesti lokakuussa sekä vähän terapian sisällöstä. Kuulosti kyllä tosi hyvälle ja lapsi tulee varmasti tykkäämään :).
Syyskuun palkka oli nettona 1847 euroa, jossa oli kahden kuukauden lisät mukana. Varasin taas 200 euroa autokuluihin, jotka todennäköisesti tulevat maksuun tässä tai ensi kuussa. 180 euroa varasin alustavasti lapsen terapiakuluihin, tosin tällä hetkellä on edelleen epäselvää, että milloin ja missä tuo maksullinen terapia sitten alkaisi. Käytännössä tiedän jo nyt, että budjetti ei tule kestämään tälläisenään, koska...jouduin paikkaamaan ruokakuluja tämän kuukauden tuloista, tilasin luomuruokapiiristä tuotteita noin 40 eurolla ja kummilasten lahjat ovat vielä postittamatta (postikulut). Lisäksi kävin palkkapäivänä kirppiksellä (lastenvaatteita ja ihan tosi vähän suomalaista lasia...), joka kustansi 13 euroa. Tilillä on siis käyttörahaa 31 euroa, joten ei...ei tule pitämään. Mutta käytännössä voi olla niin, että lapsen terapia alkaa vasta lokakuun toisella viikolla ja saan ensi viikolla uuden kolmen viikon listan, jossa en tarvitse maksullista lastenvahtia...aina voi toivoa.
Höpörahaa ei taida tässä kuussa olla, plääh. Jouduin elokuussa ottamaan säästötililtä uutta puhelinta varten ylimääräistä ja tässä kuussa en saa sitä aivan paikattua, koska tulossa on vielä sähkölasku (joka toinen kuukausi) ja hankin taas uuden 10 kerran kortin kuntosalille. Palkasta laitoin 50 euroa säästöpuskuriin, 50 euroa reissupuskuriin, 160 euroa laskuja varten (tästä siis sähkölasku ja kuntosali = -100 euroa) ja 60 euroa Seligsoniin. Laskuissa siis 805 euroa, säästöpuskurissa 2155 euroa, Seligsonissa 310 euroa ja reissupuskurissa 250 euroa + s-ryhmän osuus on 3620 euroa, kun viime kuussa yhteensä 3665. Velat lyhenivät normimäärän 190 euroa eli ovat nyt 7210 euroa.
Erityislapsen toimintaterapian vetäjä soitti ja kertoi sen alkavan todennäköisesti lokakuussa sekä vähän terapian sisällöstä. Kuulosti kyllä tosi hyvälle ja lapsi tulee varmasti tykkäämään :).
Tilaa:
Kommentit (Atom)