Joulukuu pääsi tänä vuonna yllättämään pahasti. En muista miten kulut jakaantuivat (ja paljonko niitä oli) 2015 jouluna, mutta tuskin se tästä katastrofista oleellisesti erosi. Aloin käymään raha-asioitani tarkemmalla kammalla läpi tämän vuoden helmikuussa ja maaliskuussa perustin tämän blogin. Jos joulusta (ja uudesta vuodesta) jotakin laittaisin muistiin, niin se olisi yksinkertaisesti tämä: laske se budjetti tarkemmin, hei! Lasten ja aikuisten lahjat pysyivät budjetissa noin suurinpiirtein. Lasten lahjabudjetti oli yhteensä 200 euroa ja se meni yli ehkä 10-20 euroa per pää. Äidille ja siskolle ostin Madaran alesta käsivoidetta, mutta se maksoi 40% alessa varmaan 5 euroa kappale. Eniten rahaa joulukuussa (tai juuri niinä joulupyhinä) meni ruokaan. Aivan hillittömän paljon. Olin lisännyt ruokatilille 50 euroa joulun viettoa varten, mutta se oli nähtävästi täysin naurettava summa. Ruokaa oli myös aivan liikaa. Pipareita olisi riittänyt puolikas taikina, koska kilon taikinasta niitä syötiin pari viikkoa. Keksejäkin tein liikaa ja joulusuklaata ja karkkia tuli hieman poikkeuksellisesti paljon lahjaksi, joten niitä syödään edelleen. Tein kahdelle päivälle vähän eri ruuat, kun yhdestä ruuasta olisi syöty kaksi päivää. Tein myös eri jälkiruuat ja niitäkin oli näin ollen liikaa. Onneksi suurin osa saatiin syötyä tai pakastettua, mutta silti vähän ärsyttää ja harmittaa.
Ylimääräisiä menoja joulukuulle kertyi ainakin 325 euroa. Tässä ei kuitenkaan ole kaikki menot, koska maksoin ruokatililtä muutakin kuin ruokalaskuja. Yksi postilähetys oli jäänyt tulliin ja siitä piti maksaa noin 8 euroa ja sitä en nähtävästi muistanut merkata. Ostin Madaran 40% alesta kosmetiikkaa noin 50 eurolla (tosin näistä 10 lahjoihin), kahdet verhot, huonekalumaalia (tässä vaiheessa sisustuspuuska hellitti, saa nähdä milloin maalaan :D ), kävin lounaalla ja kirppiksellä, sekä ostin itselle(kin) joululahjaksi uuden pyyhkeen. Kävin ystävän luona syömässä ja vein sinne jälkiruuaksi jätskiä, ostin postimerkkejä, lahjat lasten opettajille ja kävin leffassa. Siinäpä se raha mukavasti kului. Käytin myös visaa, jota maksan 100 euroa tammikuussa ja vielä 60 euroa lisää helmikuussa...osa ostoksista on kyllä vitamiineja.
Laitoin joulukuun 15.päivä ruokatilille 490 euroa + joululisän 50 euroa. Nyt kun palkkapäivään on vajaa kaksi viikkoa, on tilillä 40 euroa (auton tosin tankkasin juuri, että bensa todennäköisesti riittää). Mitäpä tähän voi sanoa...tuhlasin reippaassa kahdessa viikossa ruokaan (ja mahdollisesti johonkin ekstraan, kuten se tullimaksu) 500 euroa. Joko ensi jouluna suunnitellaan paremmin tai sitten todellakin varataan enemmän rahaa joulun menoihin...
Sain vanhemmilta jouluna rahaa, josta laitoin osan lapsille (kuten vanhempien kanssa oli puhe) ja osa menee aika luontevasti ruokakassaan (huhhuh). Rahaa tuli lahjaksi vähemmän kuin aiemmin oli puhetta, koska suunnittelellusta ulkomaanreissusta tulee aika paljon kuluja. Kohde ei ole kaikista halvimpia ja eikä hotellikaan. Luulen silti, että kaikki osapuolet (myös reissun maksavat vanhemmat) ovat paikan päällä tyytyväisiä valintaan. Vanhempani tuskin olisivat itse valinneet noin hyvätasoista hotellia (ja kyseessa ei siis ole mikään viiden tähden luksuspaikka), mutta viihtyvät siellä varmasti. Ja lapset saavat ainakin yhden (toivottavasti ihanan) muiston siitä, kun olimme yhdessä isovanhempien ja siskoni kanssa ulkomailla. Ainakin itselleni on jäänyt lapsuuden ulkomaanreissut hyvin mieleen.
Olen laskeskellut tulevan reissun kustannuksia omalta osaltani. Niitä tulee matkavakuutuksesta, passeista ja lounassyömisistä, jotka ajattelin kustantaa itse. Hotellissa on puolihoito, mutta lapset varmasti haluavat jotakin pientä lounasaikaan ja iltapalaksi. Ja tietysti mahdollisiin ostoksiin voisi varata vähän rahaa. Reissutilillä on nyt 400 euroa, joten toukokuussa siellä on ihan riittämiin noihin menoihin. Olen vähän pohdiskellut tavoitteita ensi vuodelle (kuten moni muukin), mutta teen niistä erillisen postauksen. Muuttujia on aika paljon, vaan ainahan sitä voi suunnitella :).
lauantai 31. joulukuuta 2016
torstai 15. joulukuuta 2016
Palkkapäivä: joulukuu
Joulukuun palkka tuli (ja meni). Näemmä rahan käyttö on joulun lähestyessä livennyt otteesta oikein kunnolla. Lahjojen osalta olen tosin pysynyt budjetissa ja ne on suurimmaksi osaksi nyt hankittu. Mutta muuten joulukuulle on taas kertynyt ihan kiitettävästi ylimääräisiä menoja. Madaran 40% ale ja jonkinlainen sisustuspuuska koitui kohtalokseni ja nyt on sitten käytetty luottokorttiakin...huokaus. Luottokortin maksan kyllä heti tammikuussa pois, mutta hävettää silti. Ja kun niitä ihan oikeitakin ostotarpeita on vielä, kuten uusi talvitakki ja alusvaatteita, sukkia yms. minulle ja lapsille.
Palkkaa tuli joulukuussa yksillä lisillä 1684 euroa. Koko vuoden tulot jäivät hieman alle 30 000 euron. Ensi vuonna ne jäävät todennäköisesti vielä pienemmiksi, koska lomaraha pienenee 30%. Joulukuussa säästöön meni tuttuun tapaan 150 euroa puskuriin, 50 reissusäästöön, 60 euroa Seligsoniin ja 180 euroa laskutilille. Puhelinlaskun sieltä maksoin jo ja odottelen vielä sähkölaskua. Auto vie enemmän polttoainetta pakkasella ja olen sitä nyt kovemmilla pakkasilla käyttänytkin useammin työmatkoihin. 60 euroa meni viime kuukauden bensoihin, mutta laitoin ruoka&bensa-tilille toiveikkaasti silti vain 50 euroa polttoaineeseen. Jospa pakkaset pysyisivät kohtuullisina ja olisin reippaampi pyöräilyn suhteen :).
Olen nyt käynyt ensimmäisen kerran varsinaisilla jouluruokaostoksilla (hamstrasin tässä vaiheessa vielä enemmän kuivatuotteita esimerkiksi leivontaan). Vielä kaksi suunniteltua kauppakäyntiä ennen aattoa ja ruokapuolen pitäisi alkaa olla pulkassa. Jääkaapissa on rajallisesti tilaa, joten kaikkea en pysty ostamaan kerralla, vaikka kaupoissa alkaa ensi viikolla varmasti olla ruuhkaista. Itselläni on onneksi useampi arkivapaa ennen aattoa, joten ehdin käydä kaupassa ja joulua vietetäänkin sitten etuajassa, koska aattona olen töissä.
Reissusäästön osalta tuli pieniä muutoksia suunnitelmiin, kun vanhempani ilmoittivat, että maksavat minut, lapseni ja sisareni kanssaan ulkomaille ensi vuonna. En varmaankaan lähde tuon reissun lisäksi vielä omalle reissulle ensi vuonna, vaan vasta seuraavana jos sittenkään. Vanhemmat kustantavat myös reissun ruokapuolen, joten omaa rahaa tarvitsen vain tuliaisiin (ja nyt muistuikin mieleen, että sekä lasten, että minun passit pitää uusia). Tarkoitus oli alkaa toukokuussa säästämään kesän 2018 reissua varten, mutta nyt ne rahat voikin käyttää muuhun. Todennäköisesti säästän puskuriin tai mahdollisesti sitä oman asunnon käsirahaa. Asunnon osto tuntuu kyllä tälle hetkellä kaukaiselta ajatukselta. Olen jälleen kerran vahvemmin sillä kannalla, että asuntolaina vähentäisi mahdollisuuksia tehdä valintoja töiden suhteen (haluaisin parin vuoden sisällä vaihtaa toiseen paikkaan), koska silloin tulisi lähes varmasti jäätyä vakipaikkaan, jos sellaisen nykyisestä työpaikastani saisin. Oma asunto olisi kiva juttu, mutta vielä tärkeämpää minulle olisi mielekäs työ. Pidemmällä tähtäimellä nykyinen työpaikka ei luultavasti tule sellaista tuomaan. Olen aika turvallisuushakuinen (ja mukavuudenhaluinen) ja ajatuksen tasolla muutokset eivät houkuttele. Toisaalta tiedän, että muutos on usein hyvä juttu ja tätä muutosta tuskin tulisin katumaan...no mutta, juuri nyt ei tarvitse muuttaa mitään. Onneksi, sillä arjessa on edelleen ihan riittävästi häsellystä ja menoa, kuten varmasti meillä kaikille :). Ihanaa joulun odotusta ja joulunaikaa kaikille lukijoille!
Palkkaa tuli joulukuussa yksillä lisillä 1684 euroa. Koko vuoden tulot jäivät hieman alle 30 000 euron. Ensi vuonna ne jäävät todennäköisesti vielä pienemmiksi, koska lomaraha pienenee 30%. Joulukuussa säästöön meni tuttuun tapaan 150 euroa puskuriin, 50 reissusäästöön, 60 euroa Seligsoniin ja 180 euroa laskutilille. Puhelinlaskun sieltä maksoin jo ja odottelen vielä sähkölaskua. Auto vie enemmän polttoainetta pakkasella ja olen sitä nyt kovemmilla pakkasilla käyttänytkin useammin työmatkoihin. 60 euroa meni viime kuukauden bensoihin, mutta laitoin ruoka&bensa-tilille toiveikkaasti silti vain 50 euroa polttoaineeseen. Jospa pakkaset pysyisivät kohtuullisina ja olisin reippaampi pyöräilyn suhteen :).
Olen nyt käynyt ensimmäisen kerran varsinaisilla jouluruokaostoksilla (hamstrasin tässä vaiheessa vielä enemmän kuivatuotteita esimerkiksi leivontaan). Vielä kaksi suunniteltua kauppakäyntiä ennen aattoa ja ruokapuolen pitäisi alkaa olla pulkassa. Jääkaapissa on rajallisesti tilaa, joten kaikkea en pysty ostamaan kerralla, vaikka kaupoissa alkaa ensi viikolla varmasti olla ruuhkaista. Itselläni on onneksi useampi arkivapaa ennen aattoa, joten ehdin käydä kaupassa ja joulua vietetäänkin sitten etuajassa, koska aattona olen töissä.
Reissusäästön osalta tuli pieniä muutoksia suunnitelmiin, kun vanhempani ilmoittivat, että maksavat minut, lapseni ja sisareni kanssaan ulkomaille ensi vuonna. En varmaankaan lähde tuon reissun lisäksi vielä omalle reissulle ensi vuonna, vaan vasta seuraavana jos sittenkään. Vanhemmat kustantavat myös reissun ruokapuolen, joten omaa rahaa tarvitsen vain tuliaisiin (ja nyt muistuikin mieleen, että sekä lasten, että minun passit pitää uusia). Tarkoitus oli alkaa toukokuussa säästämään kesän 2018 reissua varten, mutta nyt ne rahat voikin käyttää muuhun. Todennäköisesti säästän puskuriin tai mahdollisesti sitä oman asunnon käsirahaa. Asunnon osto tuntuu kyllä tälle hetkellä kaukaiselta ajatukselta. Olen jälleen kerran vahvemmin sillä kannalla, että asuntolaina vähentäisi mahdollisuuksia tehdä valintoja töiden suhteen (haluaisin parin vuoden sisällä vaihtaa toiseen paikkaan), koska silloin tulisi lähes varmasti jäätyä vakipaikkaan, jos sellaisen nykyisestä työpaikastani saisin. Oma asunto olisi kiva juttu, mutta vielä tärkeämpää minulle olisi mielekäs työ. Pidemmällä tähtäimellä nykyinen työpaikka ei luultavasti tule sellaista tuomaan. Olen aika turvallisuushakuinen (ja mukavuudenhaluinen) ja ajatuksen tasolla muutokset eivät houkuttele. Toisaalta tiedän, että muutos on usein hyvä juttu ja tätä muutosta tuskin tulisin katumaan...no mutta, juuri nyt ei tarvitse muuttaa mitään. Onneksi, sillä arjessa on edelleen ihan riittävästi häsellystä ja menoa, kuten varmasti meillä kaikille :). Ihanaa joulun odotusta ja joulunaikaa kaikille lukijoille!
sunnuntai 4. joulukuuta 2016
Laitetaan raha töihin :)
En tiedä olenko missään vaiheessa suunnitellut sellaista pitkän aikavälin sijoitussuunnitelmaa. Kaikenlaisia "suunnitelmia" on toki ollut ja niistä on tullut täällä blogissakin jaanattua. Paljon puhetta, vähän tekoja. Joulukuun lähestyessä aloin panikoida, sillä nythän olisi aika tehdä jonkinlaisia käytännön tekoja eli esimerkiksi ostaa lisää S-osuuksia (ja mielellään sellaisia, jotka todennäköisesti maksavat korkoa). Aloin pyöritellä asiaa mielessäni ja miettiä, että apua, entä jos olisikin parasta pitää rahat vaan tilillä, koska puskuri ei käytännössä ole edes valmis. Mutta sitten päätin repäistä ja lopettaa tuon tylsän himmailun. Kävin siis ostamassa seitsemän tänä vuonna eniten korkoa maksanutta s-osuutta. Niiden tuotto oli tänä vuonna yhteensä 90 euroa. Ainoa ehto noiden s-osuuksien ostamisessa oli se, että ne pitää nyt omistaa seuraavat 12kk. Minusta ei ole iso riski sitoa osa säästöpuskurista näihin, koska rahat saisi siis ulos ensi vuoden joulukuun alussa ja työsopimus minulla jatkuu nyt syksylle.
Lisäksi avasin tilin Bank of Norwegianiin, jonne olisi tarkoitus laittaa iso osa säästöpuskurista kasvamaan korkoa. Korko on tällä hetkellä 1,75, joten vuosikorko 2000 eurolle olisi noin 35 euroa. Palkkapäivään on vielä aikaa, mutta arvioin etukäteen todennäköisen palkan (vain yhdet lisät tässä kuussa) ja säästöjen tilanteen joulukuussa eli:
S-osuudet 800 euroa
Bank of Norwegianissa 2000 euroa
Laskutilillä 810 euroa (puhelin- ja sähkölaskun maksun jälkeen)
Seligsonissa 500 euroa
Reissutilillä 400 euroa
Säästötilillä 50 euroa
Yhteensä: 4560
Bank of Norwegianista rahan voi siirtää milloin vain pois, s-osuuksista vuoden päästä ja näiden lisäksi jäisi tileille Laskut/Reissu/Säästö yhteensä 1260 euroa puskuria yllättäviin tilanteisiin. Lisäksi minulla on luottokortti tonnin rajalla (ei tosin luotto-ominaisuutta). Seligsoniin säästäminen jatkuu kolmeen rahastoon 60 euroa kuussa. Painotuksia vaihtelen vähän sen mukaan miten rahastoilla menee (Nyt Pharmaceuticals miinuksella, joten sinne 30 euroa ja kahteen muuhun 15). Säästäminen säästöpuskuriin jatkuu ainakin 150 euron kuukausivauhtia (ensi vuonna voisin yrittää kiristää sitä 200 euroon kuussa, vielä jää pohdittavaksi, että miten), reissupuskuri kasvaa 50 euroa kuussa ja laskutilille menee kuukausittain 180 euroa. Tammikuussa koulun tukimaksu putoaa 50 eurosta/kk 45 euroon, mutta samalla sähkön hinta nousee. Edessä on siis sähkön kilpailutus (mikäli määräaikainen sopimus sen sallii) tai mahdollisesti tuo säästynyt 5 euroa siirtyy sähkölaskuun.
torstai 1. joulukuuta 2016
Marraskuun ylimääräiset menot ja joulun odotusta
Marraskuussa menikin sitten menoihin rahaa aika höllällä kädellä. Varmaan ajatus lähestyvistä veronpalautuksista vaikutti asiaan. Marraskuussa meni suunnitellusti auton fiksaukseen 100 euroa, videovuokraamosta tuli haettua kaksi leffaa 8 euroa (ja karkkia), esikoinen sai toppahousut ja hanskat prisman asiakasomistajapäiviltä 24 euroa, kävin lounaalla 9,90 euroa ja ostin meikkejä 14,90 euroa. Apteekkiin meni 16 euroa, Baariin (kaksi erillistä käyntiä) 32 euroa, uusi paistinpannu ja sen kansi samoin 32 euroa, kirppikselle 11,50 (ostin lapsille luontoaiheisia tietokirjoja ja pari vaatetta), pieni tekojoulukuusi 13 euroa ja toisen lapsen labrat yksityisellä yllättäen vain 39 euroa (tästä lasten isä maksaa puolet). Lisäksi jotakin pientä mm. Tigeristä ja Visalasku eli yhteensä 325 euroa (no huhhuh) ja tähän voitaisiin lisätä, että Ruoka/bensa-raha on myös vähissä. Ennen palkkapäivää saa taas olla kekseliäs...
En yleensä ole joulun suhteen mikään älytön hössöttäjä, vaikka joulusta kovasti tykkäänkin. Nyt olen osittain hieman mielenkiintoisten työvuorojen takia ollut pidemmän pätkän vapaalla ja siivoillut kaappeja. Tarkoitus olisi käydä kaikki tavarat läpi ennen joulua ja asia onkin jo hyvällä mallilla. Lastenhuonetta raivatessa mietin, että raivauksen saisi kyllä toteuttaa useammin kuin kerran vuodessa (nimimerkillä kaikenlaista mielenkiintoista sinne kaappien pohjalle olivat säilöneet :D ). Nyt makuuhuoneen nurkassa odottaa kasa tavaraa SPR:lle lähtöä, muutaman tavaran voisin myydä netissä. Olen parin viime vuoden aikana käynyt nuo tavarat läpi useampaan otteeseen. Nyt kaapit tuntuvat pysyvän paremmin järjestyksessä ja jokaisella karsintakierroksella olen saanut selvitettyä lisää niitä "en nyt tiedä mihin nämä avaimet kuuluvat, katsotaan ensi kerralla"-ongelmakohtia. Lisäksi uusilla karsintakierroksilla on tullut ehkä enemmän rohkeutta luopua sellaisista tavaroista, joille minulla ei vain ole käyttöä. Tavaroihin tulee kehitettyä jänniä tunnesiteitä, vaikka ne eivät olisikaan ns. varsinaisia muistoja menneestä elämästä.
Jouluvaloja meillä on vain pari, enkä luultavasti ole ostamassa lisää, mutta olen poltellut kynttilöitä ruokapöydässä ja olohuoneessa. Parvekkeelle voisi harkita jonkinlaista ledituikkua lyhtyyn, koska en viitsi pitää siellä oikeaa kynttilää. Lapsille hankin black fridayn alennusmyynneistä laavalamput (nämäkin ovat käytännössä marraskuun ylimääräisiä menoja) ja 3D-palapelit. Lisäksi tilasin yhden lautapelin lapsille yhteiseksi ja olen ostamassa liput sisäleikkipuistoon. Lapset saavat näiden lisäksi karkkia, varmaan kirppikseltä muutaman dvd:n ja sarjakuvia sekä ihan käteistä rahaa ostaa alennusmyynneistä legojuttuja tai mitä sitten haluavatkin. Miesystävälle ostin myös lahjan black fridayn alesta (ja samalla itselleni), mutta jätetäänpä se vielä sanomatta, jos sattumalta eksyy tänne. Lahjaostokset rahoitin veronpalautuksilla, joita tuli 325 euroa. Lasten osalta lahjabudjetti on 200 euroa. Muille läheisille aikuisille annan itse tehtyjä saippuoita (ovat jo valmiina) ja itse tehtyjä kynttilöitä sekä tiettyjä keksejä, joita aina leivon joulun aikaan, ja joista on kovasti tykätty. En juurikaan enää osta aikuisille sellaisia lahjoja, joita ei voi kuluttaa pois. Ellei kysymyksessä sitten ole joku tarpeellinen käyttötavara. Nytkin tavaroiden raivauksen ohessa laitoin pois pari sellaista tavaraa, joiden tilalle esimerkiksi oma joululahjani tulee.
Jätin jouluruokaostoksiin 50 euroa veronpalautusrahoista, mutta joulukuulle osuu kyllä muutenkin ylimääräisiä menoja. Matto odottaa edelleen pesulaan pääsyä, talvitakista hajosi vetoketju (ja tarvitsisin varmaan kokonaan uuden takin, netistä kun katselin ns. vastaavaa, niin näytti maksavan yli 200 euroa...kynnys maksaa takista sen verran voi nousta liian korkeaksi) ja tilasin ruokapiiristä pähkinöitä, kuivahedelmiä jne. Haluaisin lahjoittaa Hyvä joulumieli-keräykseen, käydä tässäkin kuussa tuttuun tapaan lounaalla, ja lisäksi tulossa on ainakin yksi käynti leffassa. Lisäksi haluan viedä lapset keskustaan ihmettelemään jouluvaloja ja samalla käydään syömässä donitsit. No kaikenlaisten menojen ohella on kumminkin mukavaa puuhastella kotona ja soitella joululevyjä (spotarissa on soinut viime aikoina Mark Kozelek Sings christmas carols ja Vince Guaraldi trio Charlie Brown Cristmas) ja seurailla joulusta innostuneita lapsia, jotka ovat askarrelleet tonttuja, lumihiutaleita ja lähtevät taas isovanhemmille piparitalkoisiin :).
Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä. Työsoppari jatkuu ensi vuoden syksylle, jes! Jatkan osittaisella ja yksityisen hoidon tukea pitäisi nyt hakea keväälle. Täysi työaika ei vuokralla asuessa houkuta, koska nettoaisin neljästä lisäpäivästä kuukaudessa noin 100 euroa lisää tuloja. Onneksi alallani voi tehdä osittaista työaikaa kohtuu helposti ihan vaan omasta toiveesta. Jatkossa yksityisen hoidon tuki toki poistuu, mutta silloin asumistuki nousee paikkaamaan sitä osittain. Olen siis jonkinlaisessa tulokuopassa ja aion jatkaa kuopassa oloa varsin tyytyväisenä osaani :D.
En yleensä ole joulun suhteen mikään älytön hössöttäjä, vaikka joulusta kovasti tykkäänkin. Nyt olen osittain hieman mielenkiintoisten työvuorojen takia ollut pidemmän pätkän vapaalla ja siivoillut kaappeja. Tarkoitus olisi käydä kaikki tavarat läpi ennen joulua ja asia onkin jo hyvällä mallilla. Lastenhuonetta raivatessa mietin, että raivauksen saisi kyllä toteuttaa useammin kuin kerran vuodessa (nimimerkillä kaikenlaista mielenkiintoista sinne kaappien pohjalle olivat säilöneet :D ). Nyt makuuhuoneen nurkassa odottaa kasa tavaraa SPR:lle lähtöä, muutaman tavaran voisin myydä netissä. Olen parin viime vuoden aikana käynyt nuo tavarat läpi useampaan otteeseen. Nyt kaapit tuntuvat pysyvän paremmin järjestyksessä ja jokaisella karsintakierroksella olen saanut selvitettyä lisää niitä "en nyt tiedä mihin nämä avaimet kuuluvat, katsotaan ensi kerralla"-ongelmakohtia. Lisäksi uusilla karsintakierroksilla on tullut ehkä enemmän rohkeutta luopua sellaisista tavaroista, joille minulla ei vain ole käyttöä. Tavaroihin tulee kehitettyä jänniä tunnesiteitä, vaikka ne eivät olisikaan ns. varsinaisia muistoja menneestä elämästä.
Jouluvaloja meillä on vain pari, enkä luultavasti ole ostamassa lisää, mutta olen poltellut kynttilöitä ruokapöydässä ja olohuoneessa. Parvekkeelle voisi harkita jonkinlaista ledituikkua lyhtyyn, koska en viitsi pitää siellä oikeaa kynttilää. Lapsille hankin black fridayn alennusmyynneistä laavalamput (nämäkin ovat käytännössä marraskuun ylimääräisiä menoja) ja 3D-palapelit. Lisäksi tilasin yhden lautapelin lapsille yhteiseksi ja olen ostamassa liput sisäleikkipuistoon. Lapset saavat näiden lisäksi karkkia, varmaan kirppikseltä muutaman dvd:n ja sarjakuvia sekä ihan käteistä rahaa ostaa alennusmyynneistä legojuttuja tai mitä sitten haluavatkin. Miesystävälle ostin myös lahjan black fridayn alesta (ja samalla itselleni), mutta jätetäänpä se vielä sanomatta, jos sattumalta eksyy tänne. Lahjaostokset rahoitin veronpalautuksilla, joita tuli 325 euroa. Lasten osalta lahjabudjetti on 200 euroa. Muille läheisille aikuisille annan itse tehtyjä saippuoita (ovat jo valmiina) ja itse tehtyjä kynttilöitä sekä tiettyjä keksejä, joita aina leivon joulun aikaan, ja joista on kovasti tykätty. En juurikaan enää osta aikuisille sellaisia lahjoja, joita ei voi kuluttaa pois. Ellei kysymyksessä sitten ole joku tarpeellinen käyttötavara. Nytkin tavaroiden raivauksen ohessa laitoin pois pari sellaista tavaraa, joiden tilalle esimerkiksi oma joululahjani tulee.
Jätin jouluruokaostoksiin 50 euroa veronpalautusrahoista, mutta joulukuulle osuu kyllä muutenkin ylimääräisiä menoja. Matto odottaa edelleen pesulaan pääsyä, talvitakista hajosi vetoketju (ja tarvitsisin varmaan kokonaan uuden takin, netistä kun katselin ns. vastaavaa, niin näytti maksavan yli 200 euroa...kynnys maksaa takista sen verran voi nousta liian korkeaksi) ja tilasin ruokapiiristä pähkinöitä, kuivahedelmiä jne. Haluaisin lahjoittaa Hyvä joulumieli-keräykseen, käydä tässäkin kuussa tuttuun tapaan lounaalla, ja lisäksi tulossa on ainakin yksi käynti leffassa. Lisäksi haluan viedä lapset keskustaan ihmettelemään jouluvaloja ja samalla käydään syömässä donitsit. No kaikenlaisten menojen ohella on kumminkin mukavaa puuhastella kotona ja soitella joululevyjä (spotarissa on soinut viime aikoina Mark Kozelek Sings christmas carols ja Vince Guaraldi trio Charlie Brown Cristmas) ja seurailla joulusta innostuneita lapsia, jotka ovat askarrelleet tonttuja, lumihiutaleita ja lähtevät taas isovanhemmille piparitalkoisiin :).
Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä. Työsoppari jatkuu ensi vuoden syksylle, jes! Jatkan osittaisella ja yksityisen hoidon tukea pitäisi nyt hakea keväälle. Täysi työaika ei vuokralla asuessa houkuta, koska nettoaisin neljästä lisäpäivästä kuukaudessa noin 100 euroa lisää tuloja. Onneksi alallani voi tehdä osittaista työaikaa kohtuu helposti ihan vaan omasta toiveesta. Jatkossa yksityisen hoidon tuki toki poistuu, mutta silloin asumistuki nousee paikkaamaan sitä osittain. Olen siis jonkinlaisessa tulokuopassa ja aion jatkaa kuopassa oloa varsin tyytyväisenä osaani :D.
torstai 17. marraskuuta 2016
Lokakuun ylimääräiset menot ja marraskuun palkkapäivä
En ole nähtävästi kirjoittanut lokakuun ylimääräisistä menoista. Menoja näyttäisi olleen 110 euroa...en kyllä tiedä onko se mahdollista. Eli olen varmaan unohtanut merkata jotakin :D. Lokakuussa Visa-korttimaksu oli noin 48 euroa (Netflix ja vitamiineja, pitäisi varmaan lisätä tuo Netflix säännöllisiin menoihin). Kävin kirpputorilla, ostin lapselle vaatetta, piti ostaa kaverisynttäreille lahja ja lapselle uusi puhelin (sen kastuneen tilalle). Lisäksi ostin uuden ripsarin, mutta se mahtui ruokabudjettiin.
Marraskuussa nettopalkka oli 1821 euroa + asumistuki, lapsilisät yh-korotuksella, yksityisen hoidon tuki osittaisesta työajasta ja vammaistuki eli yhteensä 2558 euroa. Kiinteät menot olivat yhteensä 2235 euroa. Laitoin säästöpuskuriin 150 euroa, reissusäästöön 50 euroa ja Seligsoniin 60 euroa. Laskutilille tässä kuussa 180 euroa, koska käyn nyt useammin kuntosalilla (otan lähellä olevalle salille aina 10 kerran kortin). Säästöpuskurissa on nyt 2600 euroa, reissusäästössä 350 euroa, laskutilillä 720 euroa ja Seligsonin kolmen rahaston hankinta-arvo yhteensä 440 euroa. Lisäksi yksi S-osuus, joten varallisuus yhteensä 4210 euroa (nyt mentiin yli neljän tonnin :P). Laskutilille kertyy hieman enemmän rahaa kuin laskuihin tarvitsisi tarkalleen. Tämä siksi, että sielläkin olisi vähän ylimääräistä puskuria, jos jotakin sattuu. Mikäli joulukuun menoissa ei ole yllätyksiä (ja työsopimus uusitaan sovitusti), niin tarkoitus olisi ostaa lisää noita s-osuuksia ensi kuussa. Loppukuusta tulee reipas 300 euroa veronpalautuksia, joka menee suurelta osin lasten joululahjoihin ja ylimääräisiin menoihin.
Tässä kuussa ylimääräisinä menoina siis autoon liittyviä kuluja (nämä jo maksettu) 100 euroa, lastenvahti (raha nostettu) 60 euroa, lapsen labrat yksityisellä 70 euroa...lisäksi olisi tarkoitus käydä taas jossain lounaalla, pesettää olohuoneen kahvivahingosta kärsinyt matto (kerrankin vahingon aiheuttaja ei ollut allekirjoittanut...) ja ostaa uusi paistinpannu. Ylimääräisten menojen suhteen voin varmaan vähän kikkailla tuolla ruokabudjetilla, koska ilmiömäisesti venytin sitä nytkin ennen palkkapäivää. Vanhemmat ovat lupailleet vähän joululahjarahaa, jossa ei tosin ole mielestäni juuri järkeä, kun maksan heille perheensisäistä lainaa. No yhtä kaikki sijoitan osan rahasta varmaankin ylimääräiseen lyhennykseen opintolainaan. Lainat olivat tässä kuussa yhteensä 6830 euroa ja ylimääräisellä lyhennyksellä saisin ne joulukuussa tasattua 6500 euroon. Tykkään tasaluvuista :).
Marraskuussa nettopalkka oli 1821 euroa + asumistuki, lapsilisät yh-korotuksella, yksityisen hoidon tuki osittaisesta työajasta ja vammaistuki eli yhteensä 2558 euroa. Kiinteät menot olivat yhteensä 2235 euroa. Laitoin säästöpuskuriin 150 euroa, reissusäästöön 50 euroa ja Seligsoniin 60 euroa. Laskutilille tässä kuussa 180 euroa, koska käyn nyt useammin kuntosalilla (otan lähellä olevalle salille aina 10 kerran kortin). Säästöpuskurissa on nyt 2600 euroa, reissusäästössä 350 euroa, laskutilillä 720 euroa ja Seligsonin kolmen rahaston hankinta-arvo yhteensä 440 euroa. Lisäksi yksi S-osuus, joten varallisuus yhteensä 4210 euroa (nyt mentiin yli neljän tonnin :P). Laskutilille kertyy hieman enemmän rahaa kuin laskuihin tarvitsisi tarkalleen. Tämä siksi, että sielläkin olisi vähän ylimääräistä puskuria, jos jotakin sattuu. Mikäli joulukuun menoissa ei ole yllätyksiä (ja työsopimus uusitaan sovitusti), niin tarkoitus olisi ostaa lisää noita s-osuuksia ensi kuussa. Loppukuusta tulee reipas 300 euroa veronpalautuksia, joka menee suurelta osin lasten joululahjoihin ja ylimääräisiin menoihin.
Tässä kuussa ylimääräisinä menoina siis autoon liittyviä kuluja (nämä jo maksettu) 100 euroa, lastenvahti (raha nostettu) 60 euroa, lapsen labrat yksityisellä 70 euroa...lisäksi olisi tarkoitus käydä taas jossain lounaalla, pesettää olohuoneen kahvivahingosta kärsinyt matto (kerrankin vahingon aiheuttaja ei ollut allekirjoittanut...) ja ostaa uusi paistinpannu. Ylimääräisten menojen suhteen voin varmaan vähän kikkailla tuolla ruokabudjetilla, koska ilmiömäisesti venytin sitä nytkin ennen palkkapäivää. Vanhemmat ovat lupailleet vähän joululahjarahaa, jossa ei tosin ole mielestäni juuri järkeä, kun maksan heille perheensisäistä lainaa. No yhtä kaikki sijoitan osan rahasta varmaankin ylimääräiseen lyhennykseen opintolainaan. Lainat olivat tässä kuussa yhteensä 6830 euroa ja ylimääräisellä lyhennyksellä saisin ne joulukuussa tasattua 6500 euroon. Tykkään tasaluvuista :).
lauantai 5. marraskuuta 2016
Ajatuksia elämästä ja toki myös säästämisestä
Ollaan marraskuun puolella, vielä reipas viikko palkkapäivään ja rahat tuttuun tapaan vähissä. Ensi viikko on lapseton viikko, joten ylimääräisiä menoja sinne ruokamenojen lisäksi tuskin tulee (paitsi joo, käyn luultavasti lounaalla ja leffassa, mutta nämä ovat budjetissa). Autonkin tankkasin äskettäin. Autoon on vaihdettu jarrupalat, akku ja nastarenkaat ja kulut olivat kahden ensimmäisen osalta vain sata euroa. Haa, ajattelin, että näin saankin budjetin lopulta pitämään. Mutta väärin, esikoinen tarvitsee toppahousut ja hanskat ja siinä ne "säästetyt" eurot sitten menivätkin. Noh, tämä ei ollut mikään uutinen.
Helsingin sanomissa oli mielenkiintoinen artikkeli Talonmiehen tytär väitteli tohtoriksi ja törmäsi ulkopuolisuuteen - "Luokkaeroja on kaikkialla, ja on vaarallista, kun niitä ei haluta nähdä". En nyt muista olenko kirjoittanut tästä blogissa aikaisemmin, mutta oma taustani on varsin samanlainen. Vanhempani olivat molemmat ns. duunareita tai leipätyöläisiä (kuukausiliitteen jutun mukaan suomalaiset jakautuvat kuuteen yhteiskuntaluokkaan). Isälläni oli oma yritys ja hän sai sitä kautta parempaa palkkaa kuin olisi saanut tekemällä samaa työtä kuukausipalkalla. Äitini oli normaalisti palkkatöissä. Vanhempani halusivat hankkia lapsia vasta sitten, kun heillä olisi omakotitalo rakennettuna. Minun ja sisareni ollessa lasteni ikäinen me istuimme lauantaina koko perhe päivällisellä. Ruokana oli viikonloppuisin lähes aina lohta, koska se oli vanhemmista "parempaa ruokaa". Vanhemmat joivat ruuan kanssa lasillisen viiniä. Pöydässä paloivat kynttilät ja taustalla soi panhuilumusiikki. Tänään istuin ruokapöydässä omien lasteni kanssa. Kerrostalossa, vuokrakolmion keittiössä ja pöydässä paloivat kynttilät. Ruokana oli tekemääni makaronilaatikkoa (tosin varsin hyvää) ja taustalla lauloi Tori Amos. Makuasiat ovat makuasioita, mutta ehkä musiikkimaussa on menty parempaan päin?
Olen toki viisi vuotta nuorempi kuin vanhempani minun ollessa esikoiseni ikäinen alakoululainen. Voisin silti tehdä varsin vahvan veikkauksen, että viiden vuoden päästä en edelleenkään istu lasteni kanssa omakotitalon keittiössä. Hesarin luokkakoneen mukaan minä olen leipätyöläinen ja kulttuurinen kipuaja (kiipijä olisi miellyttänyt itseäni sanana enemmän :D ). Olen kummankin suvun puolelta yhteen laskettuna toinen, jolla on yliopistotutkinto ja perheemme on todennäköisesti kummankin suvun ainoa, jossa kumpikin lapsi on käynyt ammattikorkeakoulun. Tunnistan oikein hyvin Talonmiehen tyttären kokemuksia ulkopuolisuudesta. Se alkoi jo lukiosta. Jos jokin oli minusta siellä vaikeaa, niin vanhemmat kehottivat heti vaihtamaan ammattikoulun puolelle. Toisaalta vanhemmat kyllä kannustivat opiskelemaan, mutta toisaalta he eivät voineet ymmärtää, miksi käytin niin paljon aikaa (kaunokirjallisuuden) lukemiseen. Vanhempani eivät koskaan lukeneet kirjoja, mutta minä ja sisareni olemme lukeneet aina ja paljon. Olen miettinyt, että miksiköhän, mutta mitään yksiselitteistä vastausta siihen ei ole. En ollut ala-asteella tai peruskoulussa erityisen hyvä koulussa. Siellä ei ollut äidinkieltä lukuunottamatta mitään minua kiinnostavaa ja yöt menivät kirjoja lukiessa. Lukiossa havahduin, kun äidinkielessä päästiin kirjoittamaan vähän erilaisia aineita. Päätin, että ällää vähempää, en tulisi siitä kirjoittamaan ja ällän kirjoitin. Aikuisena moni ihminen on minut tavattuaan luonnehtinut minua ensimmäisenä älykkääksi. Minusta se on mielenkiintoista, koska en koskaan ajatellut niin itsestäni. Miesystäväni kanssa olemme vitsailleet, että olemme tarpeeksi fiksuja ollaksemme jatkuvasti tyytymättömiä kaikkeen, mutta emme tarpeeksi, että sillä voisi tehdä jotakin hyödyllistä. Tai ehkä tämä pätee kaikkiin humanisteihin :D.
En ole koskaan voinut puhua esimerkiksi yliopisto-opinnoistani vanhempieni kanssa. En usko, että he ymmärtävät mitä graduni otsikko tarkoittaa, mutta se on yhtä kaikki heidän kirjahyllyssään. Tein gradua monta vuotta. Suurin osa tutkimuskirjallisuudesta oli englanniksi, enkä ole mielestäni ollut koskaan vahva muissa kuin äidinkielessä. Mutta gradua tehdessä aloin kokeilla myös muun kaunokirjallisuuden lukemista englanniksi. Siitä se oikeastaan lähti ja tänä päivänä luen noin puolet lukemastani kaunokirjallisuudesta alkuperäiskielellä. En ole vieläkään erityisen hyvä englannissa, mutta mielestäni käännöksessä katoaa aina jotain. Lisäksi esimerkiksi Margaret Atwood kirjoittaa hyvin kaunista englantia.
Kun mietin opiskelujani, kun mietin itseäni lasten kanssa makaronilaatikon äärellä, kun katson ulos vuokra-asuntoni ikkunasta...opiskeluni ei nosta minua Hesarin luokkakoneessa asiantuntijaksi, koska en tee sitä työtä, mitä voisin maisterinpapereillani tehdä. Mutta opiskelu, kirjat joita jo lapsena aloin lukea, se kaikki on antanut minulle jotakin muuta. Vaikka haluan hallita rahankäyttöäni, luoda säästöpuskurin ja varmistaa, etten ikinä ole taloudellisesti samassa tilanteessa kuin eron jälkeen, haluan myös jotakin "enemmän". En halua kerryttää omaisuutta loputtomasti, vaan myös ostaa kokemuksia, matkustaa yksin ja lasten kanssa. Opiskella jossain vaiheessa lisää, vaikka en vielä tiedä mitä. Maailma on täynnä mahdollisuuksia. Se on vähän kuin englannin kieli, joka avautui minulle vasta aikuisena.
Helsingin sanomissa oli mielenkiintoinen artikkeli Talonmiehen tytär väitteli tohtoriksi ja törmäsi ulkopuolisuuteen - "Luokkaeroja on kaikkialla, ja on vaarallista, kun niitä ei haluta nähdä". En nyt muista olenko kirjoittanut tästä blogissa aikaisemmin, mutta oma taustani on varsin samanlainen. Vanhempani olivat molemmat ns. duunareita tai leipätyöläisiä (kuukausiliitteen jutun mukaan suomalaiset jakautuvat kuuteen yhteiskuntaluokkaan). Isälläni oli oma yritys ja hän sai sitä kautta parempaa palkkaa kuin olisi saanut tekemällä samaa työtä kuukausipalkalla. Äitini oli normaalisti palkkatöissä. Vanhempani halusivat hankkia lapsia vasta sitten, kun heillä olisi omakotitalo rakennettuna. Minun ja sisareni ollessa lasteni ikäinen me istuimme lauantaina koko perhe päivällisellä. Ruokana oli viikonloppuisin lähes aina lohta, koska se oli vanhemmista "parempaa ruokaa". Vanhemmat joivat ruuan kanssa lasillisen viiniä. Pöydässä paloivat kynttilät ja taustalla soi panhuilumusiikki. Tänään istuin ruokapöydässä omien lasteni kanssa. Kerrostalossa, vuokrakolmion keittiössä ja pöydässä paloivat kynttilät. Ruokana oli tekemääni makaronilaatikkoa (tosin varsin hyvää) ja taustalla lauloi Tori Amos. Makuasiat ovat makuasioita, mutta ehkä musiikkimaussa on menty parempaan päin?
Olen toki viisi vuotta nuorempi kuin vanhempani minun ollessa esikoiseni ikäinen alakoululainen. Voisin silti tehdä varsin vahvan veikkauksen, että viiden vuoden päästä en edelleenkään istu lasteni kanssa omakotitalon keittiössä. Hesarin luokkakoneen mukaan minä olen leipätyöläinen ja kulttuurinen kipuaja (kiipijä olisi miellyttänyt itseäni sanana enemmän :D ). Olen kummankin suvun puolelta yhteen laskettuna toinen, jolla on yliopistotutkinto ja perheemme on todennäköisesti kummankin suvun ainoa, jossa kumpikin lapsi on käynyt ammattikorkeakoulun. Tunnistan oikein hyvin Talonmiehen tyttären kokemuksia ulkopuolisuudesta. Se alkoi jo lukiosta. Jos jokin oli minusta siellä vaikeaa, niin vanhemmat kehottivat heti vaihtamaan ammattikoulun puolelle. Toisaalta vanhemmat kyllä kannustivat opiskelemaan, mutta toisaalta he eivät voineet ymmärtää, miksi käytin niin paljon aikaa (kaunokirjallisuuden) lukemiseen. Vanhempani eivät koskaan lukeneet kirjoja, mutta minä ja sisareni olemme lukeneet aina ja paljon. Olen miettinyt, että miksiköhän, mutta mitään yksiselitteistä vastausta siihen ei ole. En ollut ala-asteella tai peruskoulussa erityisen hyvä koulussa. Siellä ei ollut äidinkieltä lukuunottamatta mitään minua kiinnostavaa ja yöt menivät kirjoja lukiessa. Lukiossa havahduin, kun äidinkielessä päästiin kirjoittamaan vähän erilaisia aineita. Päätin, että ällää vähempää, en tulisi siitä kirjoittamaan ja ällän kirjoitin. Aikuisena moni ihminen on minut tavattuaan luonnehtinut minua ensimmäisenä älykkääksi. Minusta se on mielenkiintoista, koska en koskaan ajatellut niin itsestäni. Miesystäväni kanssa olemme vitsailleet, että olemme tarpeeksi fiksuja ollaksemme jatkuvasti tyytymättömiä kaikkeen, mutta emme tarpeeksi, että sillä voisi tehdä jotakin hyödyllistä. Tai ehkä tämä pätee kaikkiin humanisteihin :D.
En ole koskaan voinut puhua esimerkiksi yliopisto-opinnoistani vanhempieni kanssa. En usko, että he ymmärtävät mitä graduni otsikko tarkoittaa, mutta se on yhtä kaikki heidän kirjahyllyssään. Tein gradua monta vuotta. Suurin osa tutkimuskirjallisuudesta oli englanniksi, enkä ole mielestäni ollut koskaan vahva muissa kuin äidinkielessä. Mutta gradua tehdessä aloin kokeilla myös muun kaunokirjallisuuden lukemista englanniksi. Siitä se oikeastaan lähti ja tänä päivänä luen noin puolet lukemastani kaunokirjallisuudesta alkuperäiskielellä. En ole vieläkään erityisen hyvä englannissa, mutta mielestäni käännöksessä katoaa aina jotain. Lisäksi esimerkiksi Margaret Atwood kirjoittaa hyvin kaunista englantia.
Kun mietin opiskelujani, kun mietin itseäni lasten kanssa makaronilaatikon äärellä, kun katson ulos vuokra-asuntoni ikkunasta...opiskeluni ei nosta minua Hesarin luokkakoneessa asiantuntijaksi, koska en tee sitä työtä, mitä voisin maisterinpapereillani tehdä. Mutta opiskelu, kirjat joita jo lapsena aloin lukea, se kaikki on antanut minulle jotakin muuta. Vaikka haluan hallita rahankäyttöäni, luoda säästöpuskurin ja varmistaa, etten ikinä ole taloudellisesti samassa tilanteessa kuin eron jälkeen, haluan myös jotakin "enemmän". En halua kerryttää omaisuutta loputtomasti, vaan myös ostaa kokemuksia, matkustaa yksin ja lasten kanssa. Opiskella jossain vaiheessa lisää, vaikka en vielä tiedä mitä. Maailma on täynnä mahdollisuuksia. Se on vähän kuin englannin kieli, joka avautui minulle vasta aikuisena.
perjantai 21. lokakuuta 2016
Pohdiskelua menoista
Olen varmasti käynyt läpi niin tuloja kuin menoja tässä blogissa läpi monet kerrat, mutta tehdäänpä niin taas kerran. Tämä pohdiskelu lähti liikkeelle siitä lievästä turhautumisesta, mitä välillä koen suhteessa säästämiseen. Tällä turhautumisella tarkoitan sitä tunnetta, joka koittaa, kun toisen lapsen vielä viikko sitten siisteissä välikausikengissä on reiät, ja kun toinen lapsi taas on uittanut käytetyn, mutta vielä hyvin toimineen älypuhelimensa vedessä (vahinko, vesipullo vuosi repussa)...Eli menot, joihin on vaikea varautua ja joihin sitten hupenee rahaa siitä vähästäkin, mitä saan pienistä tuloista säästettyä kuukausittain. Ajattelin käydä taas kerran läpi myös kiinteät kuukausittaiset menot, jotka listasinkin edellisessä blogikirjoituksessa.
Vuokra on tällä alueella kallis, mutta en tiedä paljonko hyödyttäisi asua sata euroa halvemmalla kaukana keskustasta. En varmasti käyttäisi pyörää työmatkoihin muuten kuin kesällä (teitä aurataan syrjemmällä huonosti talvella) ja matkaa tulisi 2km lisää suuntaansa, joten osa rahasta menisi bensakuluihin. Lisäksi lasten liikkuminen kouluun olisi monimutkaisempaa ja varmasti ainainen huolenaihe. Tällä hetkellä minulla riittää koko kuukauden bensoihin noin neljäkymmentä euroa. Autoa käytän lähinnä isompiin ruokakauppaostoksiin ja lasten kuskaukseen. Ruokaan menee kuukausittain 440 euroa, mutta se on minusta kohtuullinen summa kahden kasvavan kouluikäisen kanssa. Toki lapsettomilla viikoilla rahaa menee vähän vähemmän. Tuossa summassa on mukana myös pyykinpesuaineet, sampoot ja hoitoaineet, suihkugeelit, tiskikonetabletit, käsitiskiaineet yms. Olen miettinyt niiden erittelyä varsinaisista ruokaostoksista, mutta koska ostan niitä vain tarpeeseen, niin sama raha menisi sitten jostain muusta "budjetista". Puhelinlasku halpeni, kun otin siihen kiinteän kuukausimaksun ja vakuutukset kilpailutin loppukeväästä. Sähkölasku on varmasti hieman tavallista korkeampi, koska käytän vihreää sähköä ja suurimman osan pyykistä kuivaan rummussa (se vain on lapsiperheen pyykkimäärillä kätevää).
Iltapäiväkerho ja koulumaksu ovat yhteensä 150 euroa ja niistä ei voi tinkiä. Avustukset eli hyväntekeväisyyden voisin tietysti lopettaa, mutta mielestäni minulla on asiat niin hyvin, että voin laittaa kuukausittain vähän rahaa hyväntekeväisyyteen. Opintolaina ja perheensisäinen laina lohkaisevat tuloista nyt 194 euroa kuussa. Perheensisäinen laina on tavallaan kaksiosainen. Toista osaa maksan vanhemmille 100 euroa kuussa ja saan sen maksettu vuoden 2018 alussa. Toinen osa menee sisarelleni, ja koska hänellä ei ole varsinaisesti mitään tarvetta rahalle, jatkan tulevaisuudessakin sen lyhentämistä 50-100 eurolla kuukaudessa. Lapsille säästän pientä summaa, että he täysi-ikäisinä voisivat esimerkiksi hommata itselleen ajokortin ja ehkä käydä jossain reissussa. Autovero ja terveysmenot ovat jälleen asia, joista ei oikein voi säästää. Viikottaisesta kuntosalista en halua tinkiä ja lasten viikkorahat on sovittu heidän isänsä kanssa.
Mutta sitten ne ylimääräiset menot...kenkiä hajoaa, kännyköitä kastuu, asun lasten kanssa yksin, joten kukaan ei jaa kanssani asumiskustannuksia, ruokakustannuksia ja säästömääräni kuukausittain ovat parhaimmillaankin aika pieniä. Arvostan vapaa-aikaa korkealle, joten ylimääräistä työtä en tässä vaiheessa halua tehdä. Lisäksi osittainen työ on järjestely nimenomaan lapsia varten. Siinä sivussa se kyllä tuo myös voimavaroja minullekin. Aloin nyt suunnitella etukäteen ensi kuun ylimääräisiä menoja, jotta näkisin käytännössä paljonko voin laittaa säästöön. Tein palkasta hyvän arvauksen. Laskin yhteen auton uuden akun, jarrupalat, lapsen labrat yksityisellä (no tämä on hieman turha meno), maton pesun, uuden paistinpannun (vanha on niin tiensä päässä), lounaalla ja kirppiksellä käynnin ja tulos oli, että olen jo miinuksella. Olin haaveillut, että ensi kuussa saisin laitettua säästöön enemmän kuin tässä, mutta nähtävästi samoilla mennään. Tai vielä vähemmällä. Nooh...yritän muistaa olla kiitollinen kaikesta siitä, mitä minulla on. Materia on lopulta vain materiaa :).
Vuokra on tällä alueella kallis, mutta en tiedä paljonko hyödyttäisi asua sata euroa halvemmalla kaukana keskustasta. En varmasti käyttäisi pyörää työmatkoihin muuten kuin kesällä (teitä aurataan syrjemmällä huonosti talvella) ja matkaa tulisi 2km lisää suuntaansa, joten osa rahasta menisi bensakuluihin. Lisäksi lasten liikkuminen kouluun olisi monimutkaisempaa ja varmasti ainainen huolenaihe. Tällä hetkellä minulla riittää koko kuukauden bensoihin noin neljäkymmentä euroa. Autoa käytän lähinnä isompiin ruokakauppaostoksiin ja lasten kuskaukseen. Ruokaan menee kuukausittain 440 euroa, mutta se on minusta kohtuullinen summa kahden kasvavan kouluikäisen kanssa. Toki lapsettomilla viikoilla rahaa menee vähän vähemmän. Tuossa summassa on mukana myös pyykinpesuaineet, sampoot ja hoitoaineet, suihkugeelit, tiskikonetabletit, käsitiskiaineet yms. Olen miettinyt niiden erittelyä varsinaisista ruokaostoksista, mutta koska ostan niitä vain tarpeeseen, niin sama raha menisi sitten jostain muusta "budjetista". Puhelinlasku halpeni, kun otin siihen kiinteän kuukausimaksun ja vakuutukset kilpailutin loppukeväästä. Sähkölasku on varmasti hieman tavallista korkeampi, koska käytän vihreää sähköä ja suurimman osan pyykistä kuivaan rummussa (se vain on lapsiperheen pyykkimäärillä kätevää).
Iltapäiväkerho ja koulumaksu ovat yhteensä 150 euroa ja niistä ei voi tinkiä. Avustukset eli hyväntekeväisyyden voisin tietysti lopettaa, mutta mielestäni minulla on asiat niin hyvin, että voin laittaa kuukausittain vähän rahaa hyväntekeväisyyteen. Opintolaina ja perheensisäinen laina lohkaisevat tuloista nyt 194 euroa kuussa. Perheensisäinen laina on tavallaan kaksiosainen. Toista osaa maksan vanhemmille 100 euroa kuussa ja saan sen maksettu vuoden 2018 alussa. Toinen osa menee sisarelleni, ja koska hänellä ei ole varsinaisesti mitään tarvetta rahalle, jatkan tulevaisuudessakin sen lyhentämistä 50-100 eurolla kuukaudessa. Lapsille säästän pientä summaa, että he täysi-ikäisinä voisivat esimerkiksi hommata itselleen ajokortin ja ehkä käydä jossain reissussa. Autovero ja terveysmenot ovat jälleen asia, joista ei oikein voi säästää. Viikottaisesta kuntosalista en halua tinkiä ja lasten viikkorahat on sovittu heidän isänsä kanssa.
Mutta sitten ne ylimääräiset menot...kenkiä hajoaa, kännyköitä kastuu, asun lasten kanssa yksin, joten kukaan ei jaa kanssani asumiskustannuksia, ruokakustannuksia ja säästömääräni kuukausittain ovat parhaimmillaankin aika pieniä. Arvostan vapaa-aikaa korkealle, joten ylimääräistä työtä en tässä vaiheessa halua tehdä. Lisäksi osittainen työ on järjestely nimenomaan lapsia varten. Siinä sivussa se kyllä tuo myös voimavaroja minullekin. Aloin nyt suunnitella etukäteen ensi kuun ylimääräisiä menoja, jotta näkisin käytännössä paljonko voin laittaa säästöön. Tein palkasta hyvän arvauksen. Laskin yhteen auton uuden akun, jarrupalat, lapsen labrat yksityisellä (no tämä on hieman turha meno), maton pesun, uuden paistinpannun (vanha on niin tiensä päässä), lounaalla ja kirppiksellä käynnin ja tulos oli, että olen jo miinuksella. Olin haaveillut, että ensi kuussa saisin laitettua säästöön enemmän kuin tässä, mutta nähtävästi samoilla mennään. Tai vielä vähemmällä. Nooh...yritän muistaa olla kiitollinen kaikesta siitä, mitä minulla on. Materia on lopulta vain materiaa :).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)