Ylimääräisiä menoja näyttää kesäkuussakin piisaavan (kesäloma ja lapset suurimman osan ajasta minulla, joten kaikki kasautuu...). Tässä vaiheessa sitä voisi toivoa, että edes pienen kesälomareissun budjetti pitäisi (neljän päivän reissu Etelä-Suomeen). Kesäkuun palkkapäivässä oli ilahduttavasti mukana täydet kesälomarahat. Kun töiden jatkuminen on epävarmaa ja uusien töiden saaminen vähän niin ja näin, niin koskahan sitä seuraavan kerran on samassa tilanteessa. En ehkä halua arvailla milloin seuraavan kerran saan palkallista kesälomaa. Mutta nyt niitä lukuja...
Kesäkuun palkka oli nettona 2922 euroa, jee! Menot kesäkuussa 2050, koska IP-maksu ja koulumaksu yhteensä 130 euroa ovat kesätauolla (syksyllä IP nousee 20 euroa). Olen kahtena kuukautena laittanut Seligsonin Global Top 25 Brands ja Global Tops 25 Pharmaceuticals rahastoihin yhteensä 70 euroa. Nyt hieman yltiöoptimistisena avasin kolmannen rahaston eli Seligsonin Pharos. Näihin jatkossa kuukausittain yhteensä 60 euroa. Tämä on sellaista sijoittamisen harjoittelua...Palkkani vaihtelee lisien takia kuukausittain ja arvioni siitä on ollut noin 1600 euroa kuukaudessa nettona osittaisella työajalla. Todellisuudessa palkka on ollut keskimäärin 1800 euroa kuussa, jos kesälomakorvausta ei oteta mukaan. Tämä on oikeastaan mahdollistanut sen, että olen saanut säästettyä suunnitelmien mukaan, vaikka budjetti onkin levinnyt välillä käsiin. Nykyinen työpaikka ei ehkä ole se unelmien työpaikka, mutta samanlaista palkkatasoa en tule todennäköisesti saamaan muualta nykyisessä ammatissa.
Päätin laittaa kaikki kesäkuun ylimääräiset menot blogiin sitten kerralla kuun lopussa. Olen jo käyttänyt rahaa kirppiksellä, häälahjaan, ruokapiiriin, synttärilahjaan, toisen lapsen puhelin uusittiin, kävin baarissa kavereiden kanssa (mihin näemmä saa todella kulumaan rahaa) ja lisäksi tiedossa ollut Visa-lasku (Ikean reissu + vitamiinit Iherbistä) ja autoon pitäisi vaihtaa jarrupalat jossain vaiheessa.
Erityislapsen diagnoosin saanut lapseni sai korotetun vammaistuen, joka tuli takautuvasti puolelta vuodelta. Laitoimme tämän lasten isän kanssa puoliksi ja jatkossa, jos hyvin käy, maksan sillä toisen lapsen IP-maksun ja yleisesti ylimääräisiä lastenvahtikuluja, joita tulee, kun lapsi ei voi olla kotona pitkiä aikoja yksin. Jos huonosti käy Kela ei korotetun tuen lisäksi myönnä lapselle kuntoutusta (jota ei todellakaan maksettaisi pelkästään tuolla tuella). Asia huolestuttaa enemmän kuin omat työkuviot, mutta päätöstä ei ole vielä tullut, joten yritän pysyä positiivisena.
Tuo lapsen takautuvasti saama tuki ja nyt kesäkuussa isommat säästösummat (Seligsonin uusi rahasto ja IP- ja koulumaksut säästötilille) sekä kesälomarahoista ottamani ylimääräinen 250 euroa säästötilille nostavat varallisuuden kokonaismäärän 3065 euroon. Näistä siis säästötilillä 2070, laskutilillä 655, Seligsonissa 130 ja reissutilillä 110 euroa + yksi S-ryhmän osuus. Tarkoitus olisi laittaa tuosta palkasta lisää säästötilille, mutta seuraan vielä kesäkuun ylimääräisiä menoja. Vanhempani antoivat kesälomareissua varten (lapsille) 100 euroa ja koko reissun budjetti olisi siis 500 euroa. Toivottavasti siinä pysytään :).
Yhteenvetona: Kesäkuussa varallisuus 3065 euroa ja taas 190 euroa lyhentyneet velat 7780...no niin, etiäpäin :).
Hahaa, kävin muokkaamassa vähän loppusummia. Yhteenlaskeminen on hankalaa näemmä...
keskiviikko 15. kesäkuuta 2016
sunnuntai 5. kesäkuuta 2016
Kun budjetti leviää...
Olen viime aikoina miettinyt paljon rahan käyttöä, omaa rahan käyttöäni tietysti :). Olen miettinyt säästämistä, laatinut budjetin ja seurannut tuloja ja menoja. Olen alkanut kirjoittaa tätä blogia ja jossain vaiheessa olen alkanut myös ajatella, että tämähän sujuu. No, ehkä se sujuu paremmin kuin aikaisemmin, mutta nyt on taas hetki, kun se ei tunnu sujuvan ollenkaan...
Kirjasin toukokuun ajan ylimääräisiä menoja ja niitä oli yhteensä 302,70 euroa...hiljaiseksi vetää. Osa ylimääräisistä menoista oli pakollisia hankintoja. Maksoin puolet lasten lenkkareista, mutta ostin heille myös feikkicrocsit (6 euroa kappale), printterin kasetti oli pakko täyttää, koska piti printtailla kelalle meneviä papereita, omat tennarit käytännössä hajosivat käsiin ja tarvitsin vaatteita kaverin häihin. Lapset saivat viimeisellä kouluviikolla kutsut kaverisynttäreille, joihin hankitut lahjat maksoivat vajaa parikymmentä euroa. Soijakynttiläprojektini ei edennyt vielä tekovaiheeseen, koska töissä oli tällä viikolla raskaita vuoroja (niin, ja miksi jättää kaikki viime tippaan...) ja lopulta ostin opettajien lahjat kaupasta ja niihin meni reipas parikymmentä euroa. Eli tavallaan turhia ylimääräisiä menoja oli noin puolet ylimääräisistä menoista. En aio pyytää lasten isää osallistumaan esimerkiksi noihin opejen lahjoihin. Toista lasta piti käyttää lääkärissä (ja käytin yksityisellä) ja exä maksoi sen käynnin kokonaan, vaikka minun olisi periaatteessa pitänyt maksaa puolet.
Vakuutusrahat palautettiin ja lopulta laitoin niistä säästötilille vain 165 euroa (piti laittaa 185). Käyttörahatilillä on nyt 94 euroa ja sieltä pitää maksaa kaverin häälahja 40 euroa ja ruokapiirimaksu 40 euroa (tämän kesäkuun ylimääräisiä menoja...). Ruokarahatilillä on taas 66 euroa (+ tulossa 11 euroa bonuksia) ja sen pitäisi riittää palkkapäivään. Hieman heikolta näyttää...Lapsilla alkoi tällä viikolla kesäloma ja ovat nyt isovanhempien kanssa mökkeilemässä. Loppuviikosta menevät viikonlopuksi isälleen ja sitten taas tulevat minulle pariksi viikoksi. Olen lasten isän kanssa sopinut, että minä hoidan (tai järjestän hoidon) lapsia pääasiallisesti kesäkuussa ja hän taas heinäkuussa. Lapset menevät isälleen myös juhannuksen aikaan ja ovat sitten seuraavan viikon taas minulla. Ajattelin, että lapsille voisi olla kesällä mukavaa olla pidempään yhdessä paikassa kerrallaan. Jossain vaiheessa saattavat itsekin haluta tuota 2 viikkoa toisella vanhemmalla ja 2 toisella. Pitää katsella miten tämä toimii.
Nyt kesäkuussa ruokamenot varmasti kasvavat, koska lapset ovat minulla enemmän ja eivät syö lounasta koulussa. Huokaus...kaiken päälle työkuviot stressaavat, koska sopparia ei ole vieläkään jatkettu. Töitä on varmaan alettava hakea viimeistään heinakuussa. Jos ja kun saisinkin töitä heti sopparin loppuessa, ne eivät todennäköisesti olisi osa-aikaisia, joten kuvio lasten kanssa pitäisi suunnitella uusiksi. Tulot nousisivat hieman, mutta asumistuki lähtisi pois ja minun pitäisi käyttää maksullista lastenvahtia varmaan viikottain. Ahdistaa. Pitäisi olla kiitollinen, että töitä riitti ainakin tähän asti ja sain kerättyä jonkinlaista turvapuskuria. Se puskuri tulee vain käytettyä loppuun kuukauden parin sisään ja mitä sitten? Hohhoijaa, asiaa ei kannata vatvoa ennen nukkumaan menoa (eli juuri nyt), sillä se tietää takuulla unetonta yötä. Pitää vaan toivoa, että asiat järjestyisivät jotenkin.
Kirjasin toukokuun ajan ylimääräisiä menoja ja niitä oli yhteensä 302,70 euroa...hiljaiseksi vetää. Osa ylimääräisistä menoista oli pakollisia hankintoja. Maksoin puolet lasten lenkkareista, mutta ostin heille myös feikkicrocsit (6 euroa kappale), printterin kasetti oli pakko täyttää, koska piti printtailla kelalle meneviä papereita, omat tennarit käytännössä hajosivat käsiin ja tarvitsin vaatteita kaverin häihin. Lapset saivat viimeisellä kouluviikolla kutsut kaverisynttäreille, joihin hankitut lahjat maksoivat vajaa parikymmentä euroa. Soijakynttiläprojektini ei edennyt vielä tekovaiheeseen, koska töissä oli tällä viikolla raskaita vuoroja (niin, ja miksi jättää kaikki viime tippaan...) ja lopulta ostin opettajien lahjat kaupasta ja niihin meni reipas parikymmentä euroa. Eli tavallaan turhia ylimääräisiä menoja oli noin puolet ylimääräisistä menoista. En aio pyytää lasten isää osallistumaan esimerkiksi noihin opejen lahjoihin. Toista lasta piti käyttää lääkärissä (ja käytin yksityisellä) ja exä maksoi sen käynnin kokonaan, vaikka minun olisi periaatteessa pitänyt maksaa puolet.
Vakuutusrahat palautettiin ja lopulta laitoin niistä säästötilille vain 165 euroa (piti laittaa 185). Käyttörahatilillä on nyt 94 euroa ja sieltä pitää maksaa kaverin häälahja 40 euroa ja ruokapiirimaksu 40 euroa (tämän kesäkuun ylimääräisiä menoja...). Ruokarahatilillä on taas 66 euroa (+ tulossa 11 euroa bonuksia) ja sen pitäisi riittää palkkapäivään. Hieman heikolta näyttää...Lapsilla alkoi tällä viikolla kesäloma ja ovat nyt isovanhempien kanssa mökkeilemässä. Loppuviikosta menevät viikonlopuksi isälleen ja sitten taas tulevat minulle pariksi viikoksi. Olen lasten isän kanssa sopinut, että minä hoidan (tai järjestän hoidon) lapsia pääasiallisesti kesäkuussa ja hän taas heinäkuussa. Lapset menevät isälleen myös juhannuksen aikaan ja ovat sitten seuraavan viikon taas minulla. Ajattelin, että lapsille voisi olla kesällä mukavaa olla pidempään yhdessä paikassa kerrallaan. Jossain vaiheessa saattavat itsekin haluta tuota 2 viikkoa toisella vanhemmalla ja 2 toisella. Pitää katsella miten tämä toimii.
Nyt kesäkuussa ruokamenot varmasti kasvavat, koska lapset ovat minulla enemmän ja eivät syö lounasta koulussa. Huokaus...kaiken päälle työkuviot stressaavat, koska sopparia ei ole vieläkään jatkettu. Töitä on varmaan alettava hakea viimeistään heinakuussa. Jos ja kun saisinkin töitä heti sopparin loppuessa, ne eivät todennäköisesti olisi osa-aikaisia, joten kuvio lasten kanssa pitäisi suunnitella uusiksi. Tulot nousisivat hieman, mutta asumistuki lähtisi pois ja minun pitäisi käyttää maksullista lastenvahtia varmaan viikottain. Ahdistaa. Pitäisi olla kiitollinen, että töitä riitti ainakin tähän asti ja sain kerättyä jonkinlaista turvapuskuria. Se puskuri tulee vain käytettyä loppuun kuukauden parin sisään ja mitä sitten? Hohhoijaa, asiaa ei kannata vatvoa ennen nukkumaan menoa (eli juuri nyt), sillä se tietää takuulla unetonta yötä. Pitää vaan toivoa, että asiat järjestyisivät jotenkin.
lauantai 28. toukokuuta 2016
Kohta on kesä
Ollaan vielä toukokuun puolella ja olen tälläkin viikolla hassannut rahaa ylimääräisiin menoihin, joita olivat:
- lounas kaupungilla 9,50 euroa
- irtokarkki 2 euroa
- kahvi kaupungilla 2 euroa
- vaatteita noin 45 euroa (nämä kyllä tulivat ihan tarpeeseen, kesäkuussa on kaverin häät ja niihin tarvitsin vaatetta ja lisäksi ostin pari uutta rikki menneiden tilalle)
Lisäksi olen kyllä perus ruokaostosten lisäksi ostanut pari siideriä (paperit tarkistettiin kahdella kertaa kolmesta :D ), jäätelön silloin tällöin ja tässä kuussa tyhjenivät niin shampoo, hoitoaine kuin suihkushampoo samalla kertaa (mutta nämä kaikki periaatteessa mahtuvat ruokaostosten budjettiin). Ensi kuun palkassa on kahden kuukauden lisät ja todennäköisesti myös kesälomarahat, joten rahaa pitäisi tulla reilusti enemmän. Vakuutusyhtiön pitäisi myös hyvittää autovakuutuksesta siihen mennessä. Näiden lisäksi kela alkaa maksaa tukea toisen lapsen kuntoutuksesta. Toinen lapseni on ollut kevään ajan tutkimuksissa ja pääsee nyt niiden valmistuttua kelan tukemaan kuntoutukseen. Vaikka kela maksaa kuntoutuksen kokonaan, sen lisäksi lapsen vanhemmat saavat rahallista tukea kuntoutuksen ajan (mikä on tarkoitettu esimerkiksi kuntoutuksesta aiheutuviin kuskauksiin) noin 90 euroa kuukaudessa. Tukea tulee takautuvasti kevään ajalta ja sen laitamme lasten isän kanssa puoliksi. Jatkossa saan pitää tuen itse, mutta käytännössä maksan syksyllä jatkuvan IP-kerhon sillä. IP-kerhohan oli tarkoitus maksaa jatkossa lasten isän kanssa puoliksi, kun kerhomaksu nousee syksyllä 80 eurosta sataan.
Olen miettinyt tuota takautuvasti tulevaa kuntoutusrahaa, pitäisikö osa siitä laittaa lapsen tilille tai muuten ohjata lapsen menoihin...lopulta päätin, että ajattelen rahan vaikka osana kesälomabudjettia. Reissu E-Suomeen rahoittuu kesälomarahoilla, mutta kesällä on muitakin pieniä menoja. Irtojäätelöä tulee varmasti ostettua lapsille (ja itselle...), torilta mansikoita ja herneitä, eväitä rannalle tai retkelle (mikäli vettä ei taas sada jatkuvasti). Ehkä rahan korvamerkkaaminen ei sinänsä vaikuttaisi mihinkään. Käytän lapseen ja lapsiin joka tapauksessa rahaa, jos tarve vaatii. Ja säästän kuukausittain kummankin lapsen tilille.
Vielä ei eletä virallista kesää, mutta kelit ovat varmasti olleet aika ihanat ympäri Suomea. Olen viettänyt lapsetonta viikkoa ja vapaapäiviä kävellen miesystävän kanssa kaupungin keskustassa ja puistoissa. Ollaan käyty kirjastossa ja luin koukuttavan säähän ja vuodenaikaan sopivan romaanin, joka sijoittuu amerikkalaiseen pikkukaupunkiin (ja josta tykkäsin hesarin arviosta huolimatta), käytiin kohtuuhintaisella lounaalla ja seurattiin ihan pikkuisia sorsia. Ja laitettiin yhdessä ruokaa, joka miesystävän epäilyksistä huolimatta onnistui loistavasti. Rahaa kului tällä viikolla aika paljon vaateostoksiin, mutta muuten menot olivat minusta kohtuulliset. Ensi viikolla on vain yksi vapaapäivä (töistä) ja lasten viimeinen kouluviikko ennen kesälomaa. Hieman kiireisempi viikko siis tiedossa, mutta eiköhän siitäkin selvitä. Omaan kesälomaan ei ole enää pitkä aika :).
- lounas kaupungilla 9,50 euroa
- irtokarkki 2 euroa
- kahvi kaupungilla 2 euroa
- vaatteita noin 45 euroa (nämä kyllä tulivat ihan tarpeeseen, kesäkuussa on kaverin häät ja niihin tarvitsin vaatetta ja lisäksi ostin pari uutta rikki menneiden tilalle)
Lisäksi olen kyllä perus ruokaostosten lisäksi ostanut pari siideriä (paperit tarkistettiin kahdella kertaa kolmesta :D ), jäätelön silloin tällöin ja tässä kuussa tyhjenivät niin shampoo, hoitoaine kuin suihkushampoo samalla kertaa (mutta nämä kaikki periaatteessa mahtuvat ruokaostosten budjettiin). Ensi kuun palkassa on kahden kuukauden lisät ja todennäköisesti myös kesälomarahat, joten rahaa pitäisi tulla reilusti enemmän. Vakuutusyhtiön pitäisi myös hyvittää autovakuutuksesta siihen mennessä. Näiden lisäksi kela alkaa maksaa tukea toisen lapsen kuntoutuksesta. Toinen lapseni on ollut kevään ajan tutkimuksissa ja pääsee nyt niiden valmistuttua kelan tukemaan kuntoutukseen. Vaikka kela maksaa kuntoutuksen kokonaan, sen lisäksi lapsen vanhemmat saavat rahallista tukea kuntoutuksen ajan (mikä on tarkoitettu esimerkiksi kuntoutuksesta aiheutuviin kuskauksiin) noin 90 euroa kuukaudessa. Tukea tulee takautuvasti kevään ajalta ja sen laitamme lasten isän kanssa puoliksi. Jatkossa saan pitää tuen itse, mutta käytännössä maksan syksyllä jatkuvan IP-kerhon sillä. IP-kerhohan oli tarkoitus maksaa jatkossa lasten isän kanssa puoliksi, kun kerhomaksu nousee syksyllä 80 eurosta sataan.
Olen miettinyt tuota takautuvasti tulevaa kuntoutusrahaa, pitäisikö osa siitä laittaa lapsen tilille tai muuten ohjata lapsen menoihin...lopulta päätin, että ajattelen rahan vaikka osana kesälomabudjettia. Reissu E-Suomeen rahoittuu kesälomarahoilla, mutta kesällä on muitakin pieniä menoja. Irtojäätelöä tulee varmasti ostettua lapsille (ja itselle...), torilta mansikoita ja herneitä, eväitä rannalle tai retkelle (mikäli vettä ei taas sada jatkuvasti). Ehkä rahan korvamerkkaaminen ei sinänsä vaikuttaisi mihinkään. Käytän lapseen ja lapsiin joka tapauksessa rahaa, jos tarve vaatii. Ja säästän kuukausittain kummankin lapsen tilille.
Vielä ei eletä virallista kesää, mutta kelit ovat varmasti olleet aika ihanat ympäri Suomea. Olen viettänyt lapsetonta viikkoa ja vapaapäiviä kävellen miesystävän kanssa kaupungin keskustassa ja puistoissa. Ollaan käyty kirjastossa ja luin koukuttavan säähän ja vuodenaikaan sopivan romaanin, joka sijoittuu amerikkalaiseen pikkukaupunkiin (ja josta tykkäsin hesarin arviosta huolimatta), käytiin kohtuuhintaisella lounaalla ja seurattiin ihan pikkuisia sorsia. Ja laitettiin yhdessä ruokaa, joka miesystävän epäilyksistä huolimatta onnistui loistavasti. Rahaa kului tällä viikolla aika paljon vaateostoksiin, mutta muuten menot olivat minusta kohtuulliset. Ensi viikolla on vain yksi vapaapäivä (töistä) ja lasten viimeinen kouluviikko ennen kesälomaa. Hieman kiireisempi viikko siis tiedossa, mutta eiköhän siitäkin selvitä. Omaan kesälomaan ei ole enää pitkä aika :).
lauantai 21. toukokuuta 2016
Joistakin haaveista pitää vain luopua?
Ylimääräiset menot tässä kuussa vain jatkuvat...(Huomaan nyt, että on älyttömän hyvä kirjata niitä erikseen ylös, niin tulee vähän kokonaiskuvaa siitä, mitä kaikkea "ylimääräistä" tulee ostettua.) Eli edellisten lisäksi:
- Printterin mustekasetin täyttö (oli halvin vaihtoehto): 41 euroa
- Kynttilätarvikkeet (aion tehdä lasten opettajille lahjaksi soijavahakynttilöitä) eli ainekset kynttilöihin (vaha, kynttiläsydämet ja tuoksu) 20,8 euroa ja lasit, joihin kynttilät valetaan, pikaliima sydämien liimaamista varten yms. 16,65 euroa. Käytännössä yhden kynttilän hinnaksi tulee noin 6 euroa, koska aineksista tulee kolme ylimääräistä kynttilää. Niillä voisin lahjoa vaikka siskoa, joka majoittaa minut ja lapset kesälomareissun ajaksi.
- Pitsa 8 euroa (rankan viikon päätteeksi, tilasin töihin).
- Postimerkit 4,80 euroa.
Ruokabudjetti on myös tämän viikon osalta mennyt vähän yli, mutta saan sitä luultavasti tasapainotettua lapsettomalla viikolla.
Asumisasiat ovat nyt pyörineet mielessä. Vaikka asunnon ostaminen ei ole vielä ajankohtaista, olen selannut Etuoven ja Oikotien ilmoituksia ja seurannut hintatasoa tietyillä alueilla. Seuraavaksi asunnon ostamiseen liittyviä faktoja. En pystyisi ostamaan kuin maksimissaan kolmion. Haluan asua kohtuullisen matkan päässä töistä ja lisäksi matka lasten koululle ei saa minusta olla yli 3,5km. Muutenkin haluan asua kohtuullisen matkan päässä kaupungin keskustasta eli kolmio se on. Asuntoja myydään monenlaiseen hintaan, mutta kolmio maksaisi ainakin 120K. Jos ajatellaan, että asunnon hinnasta pitää olla säästettynä 10% + varainsiirtovero, niin käytännössä näistä tulisi yhteensä 15K. Vaikka saan osan veloistani maksettua ainakin parin vuoden sisään, niin tuon summan säästäminen kestäisi minulta silti ainakin neljä vuotta. Tietysti yksi vaihtoehto on lainata rahaa vanhemmilta, mutta...onko se(kään) sitten loppupeleissä fiksua, vaikea sanoa.
Olen miettinyt sitä, että omistusasunnon tavoittelu kummankin lapsen vielä asuessa kotona, ei välttämättä ole kokonaisuuden kannalta hyvä vaihtoehto. Lapset muuttavat pois kotoa todennäköisesti noin 10-12 vuoden sisällä. Me emme mahtuisi erityisen mukavasti kolmioon, emme varsinkaan sitten, jos vielä miesystävä muuttaa samaan asuntoon. Lapsille on todennäköisesti tärkeää saada viimeistään teini-ikäisinä omat huoneet, vaikka ovatkin samaa sukupuolta. Minä en voi antaa heille samanlaista keskiluokkaista lapsuutta omakotitalossa kuin itselläni oli, mutta omat huoneet vuokra-asunnossa pystyn maksamaan.
Lisäksi kuviossa ovat vielä omat työt. Olen töissä paikassa, jossa työ on aika fyysistä ja välillä henkisesti kuormittavaa. Paikasta saa kuitenkin kohtuullisen helposti vakipaikan ja palkka on paras, mitä tällä alueella saa (toki ero toisiin paikkoihin ei ole mikään älyttömän iso). Olen ajatellut, että oman elämänlaatuni kannalta olisi paras vaihtaa jossain vaiheessa (pakosta, jos soppari loppuu, mutta muutenkin esimerkiksi ensi kesänä) toiseen paikkaan. Tiedän, että toisessa paikassa työmäärä on kohtuullisempi, työ muutenkin mielekäämpää ja miinuksena sitten se, että vakipaikkoja tulee auki todella harvoin. Työsopparit saattavat tuolla toisessa paikassa olla vain muutaman kuukauden kerrallaan...epävarmuus siis lisääntyisi entisestään. Sellaisessa epävarmuudessa asuntolaina voisi lisätä unettomia öitä.
Alan kallistua sen vaihtoehdon puolelle, että ostan asunnon sitten, kun minulla on siihen oikeasti varaa (olen saanut säästettyä rahaa tarpeeksi itse), työtilanne on jollain tavalla vakaampi ja ainakin yksi lapsi asuu jo omillaan :). Elämä ei ole pelkkää säästämistä, vaikka se varsin kiinnostavaa onkin. Haluan elää onnellista elämää. Käydä itse vaikka kerran vuodessa pienellä reissulla, tarjota lapsille mahdollisuuden harrastaa edes yhtä toivomaansa harrastusta ja ne omat huoneet. Haluan jonkinlaista väljyyttä rahan käyttöön, jos sellaisesta voi nyt tällä palkalla puhua :D. Ja viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä: haluan ostaa kivan asunnon. Omistusasuminen ei houkuttele minua pelkästään sen takia, että se olisi taloudellisesti järkevämpää. Haluan myös asua tietyllä alueella, hyväkuntoisessa ja minua miellyttävässä (mutta tuskin missään uudessa) kerrostalossa tai rivarissa.
Joskus pitää pysähtyä ja miettiä, mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Olen onnekas, kun olen saanut kaksi perustervettä ja ihanaa lasta ja minulla hieno mies miesystävänä sekä ystäviä. Erosin lasten isästä, mutta se ei tee hänestä huonoa isää. Olisin voinut valita paljon huonomminkin. Elämässä on sattunut kaikenlaista, mutta kokonaisuuden puolesta olen mielestäni reilusti saamapuolella. Sellaisissa asioissa, joita ei voi mitata rahassa.
- Printterin mustekasetin täyttö (oli halvin vaihtoehto): 41 euroa
- Kynttilätarvikkeet (aion tehdä lasten opettajille lahjaksi soijavahakynttilöitä) eli ainekset kynttilöihin (vaha, kynttiläsydämet ja tuoksu) 20,8 euroa ja lasit, joihin kynttilät valetaan, pikaliima sydämien liimaamista varten yms. 16,65 euroa. Käytännössä yhden kynttilän hinnaksi tulee noin 6 euroa, koska aineksista tulee kolme ylimääräistä kynttilää. Niillä voisin lahjoa vaikka siskoa, joka majoittaa minut ja lapset kesälomareissun ajaksi.
- Pitsa 8 euroa (rankan viikon päätteeksi, tilasin töihin).
- Postimerkit 4,80 euroa.
Ruokabudjetti on myös tämän viikon osalta mennyt vähän yli, mutta saan sitä luultavasti tasapainotettua lapsettomalla viikolla.
Asumisasiat ovat nyt pyörineet mielessä. Vaikka asunnon ostaminen ei ole vielä ajankohtaista, olen selannut Etuoven ja Oikotien ilmoituksia ja seurannut hintatasoa tietyillä alueilla. Seuraavaksi asunnon ostamiseen liittyviä faktoja. En pystyisi ostamaan kuin maksimissaan kolmion. Haluan asua kohtuullisen matkan päässä töistä ja lisäksi matka lasten koululle ei saa minusta olla yli 3,5km. Muutenkin haluan asua kohtuullisen matkan päässä kaupungin keskustasta eli kolmio se on. Asuntoja myydään monenlaiseen hintaan, mutta kolmio maksaisi ainakin 120K. Jos ajatellaan, että asunnon hinnasta pitää olla säästettynä 10% + varainsiirtovero, niin käytännössä näistä tulisi yhteensä 15K. Vaikka saan osan veloistani maksettua ainakin parin vuoden sisään, niin tuon summan säästäminen kestäisi minulta silti ainakin neljä vuotta. Tietysti yksi vaihtoehto on lainata rahaa vanhemmilta, mutta...onko se(kään) sitten loppupeleissä fiksua, vaikea sanoa.
Olen miettinyt sitä, että omistusasunnon tavoittelu kummankin lapsen vielä asuessa kotona, ei välttämättä ole kokonaisuuden kannalta hyvä vaihtoehto. Lapset muuttavat pois kotoa todennäköisesti noin 10-12 vuoden sisällä. Me emme mahtuisi erityisen mukavasti kolmioon, emme varsinkaan sitten, jos vielä miesystävä muuttaa samaan asuntoon. Lapsille on todennäköisesti tärkeää saada viimeistään teini-ikäisinä omat huoneet, vaikka ovatkin samaa sukupuolta. Minä en voi antaa heille samanlaista keskiluokkaista lapsuutta omakotitalossa kuin itselläni oli, mutta omat huoneet vuokra-asunnossa pystyn maksamaan.
Lisäksi kuviossa ovat vielä omat työt. Olen töissä paikassa, jossa työ on aika fyysistä ja välillä henkisesti kuormittavaa. Paikasta saa kuitenkin kohtuullisen helposti vakipaikan ja palkka on paras, mitä tällä alueella saa (toki ero toisiin paikkoihin ei ole mikään älyttömän iso). Olen ajatellut, että oman elämänlaatuni kannalta olisi paras vaihtaa jossain vaiheessa (pakosta, jos soppari loppuu, mutta muutenkin esimerkiksi ensi kesänä) toiseen paikkaan. Tiedän, että toisessa paikassa työmäärä on kohtuullisempi, työ muutenkin mielekäämpää ja miinuksena sitten se, että vakipaikkoja tulee auki todella harvoin. Työsopparit saattavat tuolla toisessa paikassa olla vain muutaman kuukauden kerrallaan...epävarmuus siis lisääntyisi entisestään. Sellaisessa epävarmuudessa asuntolaina voisi lisätä unettomia öitä.
Alan kallistua sen vaihtoehdon puolelle, että ostan asunnon sitten, kun minulla on siihen oikeasti varaa (olen saanut säästettyä rahaa tarpeeksi itse), työtilanne on jollain tavalla vakaampi ja ainakin yksi lapsi asuu jo omillaan :). Elämä ei ole pelkkää säästämistä, vaikka se varsin kiinnostavaa onkin. Haluan elää onnellista elämää. Käydä itse vaikka kerran vuodessa pienellä reissulla, tarjota lapsille mahdollisuuden harrastaa edes yhtä toivomaansa harrastusta ja ne omat huoneet. Haluan jonkinlaista väljyyttä rahan käyttöön, jos sellaisesta voi nyt tällä palkalla puhua :D. Ja viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä: haluan ostaa kivan asunnon. Omistusasuminen ei houkuttele minua pelkästään sen takia, että se olisi taloudellisesti järkevämpää. Haluan myös asua tietyllä alueella, hyväkuntoisessa ja minua miellyttävässä (mutta tuskin missään uudessa) kerrostalossa tai rivarissa.
Joskus pitää pysähtyä ja miettiä, mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Olen onnekas, kun olen saanut kaksi perustervettä ja ihanaa lasta ja minulla hieno mies miesystävänä sekä ystäviä. Erosin lasten isästä, mutta se ei tee hänestä huonoa isää. Olisin voinut valita paljon huonomminkin. Elämässä on sattunut kaikenlaista, mutta kokonaisuuden puolesta olen mielestäni reilusti saamapuolella. Sellaisissa asioissa, joita ei voi mitata rahassa.
perjantai 13. toukokuuta 2016
Palkkapäivä: toukokuu
Palkkapäivä, jee! Palkassa oli tällä kertaa vain yhden kuun lisät, mutta se oli silti kohtuullinen 1710 euroa. Laskutilille vakuutuksiin lähtee tästä kuusta eteenpäin vain 50 euroa, koska autovakuutuksen vaihto laskee vuosittaista säästöä suurinpiirtein 10 eurolla kuussa. Tuo raha menee sitten tästä kuusta eteenpäin Seligsoniin, jonne siis menee kahteen rahastoon 20 euroa kumpaankin. Säästöön 120 euroa ja reissutilille 30 euroa. Reissutili nousee 50 euroon ensi kuussa, kun Ip-maksu jää kesäksi pois ja syksyllä sen maksuun tulee joka tapauksessa muutoksia (siitä myöhemmin). Maksoin laskutililtä uuden autovakuutuksen, joten sieltä lähti se 330 euroa, mutta saan vanhasta vakuutuksesta hyvitystä kuukauden päästä 249 euroa. En laita sitä kokonaan laskutilille, sillä tässä vaiheessa vuotta minulla oli siellä säästettynä puolet autovakuutuksesta, joka nyt pieneni ja maksaa puolessa vuodessa 165 euroa. Eli laitan 65 euroa ensi kuun Visa-maksuun. Silloin pitää maksaa Ikean reissu ja lisäksi tilasin Iherbistä vitamiineja. Toki olin säästänyt Ikean tavallaan etukäteen, mutta tässä kuussa on tullut myös ylimääräisiä menoja (alan listata ylimääräiset menot nyt toukokuun alusta). Tähän mennessä:
Tennarit itselle (entisistä pohjat käytännössä irti): noin 19:90 euroa
Lapsille halpislippikset (lämmin sää yllätti, lasten toisessa kodissa olisi ollut lippiksiä, mutta samaan aikaan myös oksutauti): 6 euroa.
Lapsille kesälenkkarit, oma osuus: 28 euroa
Visa-maksu tälle kuulle (Iherbistä tilattuja vitamiineja): 32 euroa
Kaksi pelargoniaa parvekkeelle: 11,80 euroa
Käyttötilillä on nyt 75 euroa ja tuosta autovakuutuksen hyvityksestä siirrän siihen 65 euroa. Sitten vielä palkasta 25 euroa, niin raha on valmiina ensi kuuta varten. Velat lyhenivät taas 190 euroa ja menivät ensimmäistä kertaa alle kahdeksan tonnin (tarkalleen 7970 :D ). Säästötillä 840 euroa ja laskutilillä nyt 410 euroa. Kokonaisvarallisuus 1480 + vakuutuskorvaus noin 185 euroa ensi kuussa.
Eli säästöt yms. 1665 euroa
Velat yhteensä: 7970 euroa
Parempaan päin :).
Tennarit itselle (entisistä pohjat käytännössä irti): noin 19:90 euroa
Lapsille halpislippikset (lämmin sää yllätti, lasten toisessa kodissa olisi ollut lippiksiä, mutta samaan aikaan myös oksutauti): 6 euroa.
Lapsille kesälenkkarit, oma osuus: 28 euroa
Visa-maksu tälle kuulle (Iherbistä tilattuja vitamiineja): 32 euroa
Kaksi pelargoniaa parvekkeelle: 11,80 euroa
Käyttötilillä on nyt 75 euroa ja tuosta autovakuutuksen hyvityksestä siirrän siihen 65 euroa. Sitten vielä palkasta 25 euroa, niin raha on valmiina ensi kuuta varten. Velat lyhenivät taas 190 euroa ja menivät ensimmäistä kertaa alle kahdeksan tonnin (tarkalleen 7970 :D ). Säästötillä 840 euroa ja laskutilillä nyt 410 euroa. Kokonaisvarallisuus 1480 + vakuutuskorvaus noin 185 euroa ensi kuussa.
Eli säästöt yms. 1665 euroa
Velat yhteensä: 7970 euroa
Parempaan päin :).
keskiviikko 11. toukokuuta 2016
Epävarmuutta työrintamalla
Määräaikaisen työntekijän elämässä epävarmuus on toki aina läsnä, mutta nyt sitä on tavallistakin enemmän. Työsopimukseni on yleensä uusittu loppuvuodelle toukokuun aikana (tai niin muistelen), kun nykyinen sopimus on syyskuun loppuun. Kävin muissa asioissa esimiehen puheilla ja kysyin samalla suoraan, että jatkuuko sopimus. Esimiehen vastaus ei kyllä helpottanut tilannetta juurikaan. Muutenkin työpaikalla nämä määräaikaisten työntekijöiden kuviot ovat olleet viime aikoina mielenkiintoisia. Oikeudenmukaisuus ei toteudu ja välillä tekisi mieli kilauttaa liittoon, mutta käytännössä menettäisin sillä jatkosopparin ja töiden haku muualtakin voisi vaikeutua. Kilauttaisin siitä huolimatta, jos olisi kyse vain minusta, mutta kun on lisäksi nuo lapset. Heille olisi vähän vaikeampaa perustella, että elämä vaikeutui merkittävästi äidin periaatteiden vuoksi. Puren siis hammasta ja olen toistaiseksi hiljaa. Mutta kuten esimiehelle sanoin, minulla ei olisi varaa olla työttömänä. Alan siis kysellä ja katsella muita töitä viimeistään ensi kuun puolella.
Minulla ei ole hirveästi kokemusta työn hakemisesta. Opiskelin ja olin lasten kanssa kotona parikymppisestä reiluun kolmekymppiseen. Totesin, etten edellisellä tutkinnolla työllisty ja lähdin opiskelemaan toista. Työkokemusta minulla on syksyyn mennessä aika tarkallee 2 vuotta. Toki tein koko opiskeluajan sijaisuuksia, mutta niistä kaikkia ei lasketa työkokemukseksi varsinaiseen ammattiin. Jos fysiikka (ja pää) kestää, on työvuosia edessä vielä lähemmäs 30. Toisaalta voisin haluta aikaisemminkin eläkkeelle, mutta se vaatii sen, että pystyn etukäteen säästämään tuon eläkkeen. Minulla ei ole suuria kuvitelmia siitä, että oma sukupolveni tulisi välttämättä saamaan minkäänlaista eläkettä. Ehkä jonkinlaista tukea, mutta suuri osa eläkkeestä pitäisi varalta säästää itse. Ei tietenkään ole mitään takeita siitä, että elän niin pitkään, mutta siinä tapauksessa lapseni perisivät minut ja raha helpottaisi heidän elämäänsä.
Vaikka palkkatuloni eivät ole kummoiset, niin pärjään niillä mielestäni kohtuullisen hyvin. Minulla ei ole kovin paljon ylimääräisiä menoja ja vaikka rahaa olisi käytettäväksi paljon enemmän, niin tuskin kuluttaisin kovin paljon enemmän. Rahaa on silti järkevää säästää puskuriin sekä tuota yllä mainittua eläkeikää varten. Tai työttömyyttä...seuraavaksi olisi aiheellista päivittää CV ja sen saan oikeastaan rakennella alusta asti. Sitten laitan viestiä parille ihmiselle, jotka ovat töissä siellä, mistä töitä todennäköisemmin saisin seuraavaksi. Välillä ajatus tulevaisuudesta ja mahdollisesta työttömyydestä stressaa niin, että illalla on vaikea saada unta. Mutta yritän suhtautua asiaan rauhallisesti. Pitää vaan jaksaa uskoa, että asiat järjestyvät jotenkin.
Minulla ei ole hirveästi kokemusta työn hakemisesta. Opiskelin ja olin lasten kanssa kotona parikymppisestä reiluun kolmekymppiseen. Totesin, etten edellisellä tutkinnolla työllisty ja lähdin opiskelemaan toista. Työkokemusta minulla on syksyyn mennessä aika tarkallee 2 vuotta. Toki tein koko opiskeluajan sijaisuuksia, mutta niistä kaikkia ei lasketa työkokemukseksi varsinaiseen ammattiin. Jos fysiikka (ja pää) kestää, on työvuosia edessä vielä lähemmäs 30. Toisaalta voisin haluta aikaisemminkin eläkkeelle, mutta se vaatii sen, että pystyn etukäteen säästämään tuon eläkkeen. Minulla ei ole suuria kuvitelmia siitä, että oma sukupolveni tulisi välttämättä saamaan minkäänlaista eläkettä. Ehkä jonkinlaista tukea, mutta suuri osa eläkkeestä pitäisi varalta säästää itse. Ei tietenkään ole mitään takeita siitä, että elän niin pitkään, mutta siinä tapauksessa lapseni perisivät minut ja raha helpottaisi heidän elämäänsä.
Vaikka palkkatuloni eivät ole kummoiset, niin pärjään niillä mielestäni kohtuullisen hyvin. Minulla ei ole kovin paljon ylimääräisiä menoja ja vaikka rahaa olisi käytettäväksi paljon enemmän, niin tuskin kuluttaisin kovin paljon enemmän. Rahaa on silti järkevää säästää puskuriin sekä tuota yllä mainittua eläkeikää varten. Tai työttömyyttä...seuraavaksi olisi aiheellista päivittää CV ja sen saan oikeastaan rakennella alusta asti. Sitten laitan viestiä parille ihmiselle, jotka ovat töissä siellä, mistä töitä todennäköisemmin saisin seuraavaksi. Välillä ajatus tulevaisuudesta ja mahdollisesta työttömyydestä stressaa niin, että illalla on vaikea saada unta. Mutta yritän suhtautua asiaan rauhallisesti. Pitää vaan jaksaa uskoa, että asiat järjestyvät jotenkin.
torstai 5. toukokuuta 2016
Ajatuksia erosta
Erosin aviomiehestäni vajaa kolme vuotta sitten. Tajusin vasta jälkeenpäin sen, miten isoihin ongelmiin olisin voinut eron jälkeen joutua myös taloudellisesti. Olin erotessa vielä opiskelija ja opiskeluaikaa oli jäljellä vuosi. Suurin osa opiskeluryhmästäni valmistui puoli vuotta etuajassa kesällä, minä puoli vuotta myöhässä seuraavana kesänä. Kuvittelin selviäväni erosta hyvin, mutta käytännössä opiskelu junnasi paikoillaan ja selviydyin kursseista juuri ja juuri. Tehtäviä jäi rästiin ja tenteistä pääsin läpi rimaa hipoen. Viimeiset työharjoittelut, joissa olisi pitänyt luoda kontakteja työelämään, menivät välillä todella penkin alle. En pystynyt keskittymään, kun tunne-elämässä myllersi. Kaikki sanoivat eron jälkeen, että olisi hyvä olla jonkin aikaa yksin (ja olivat oikeassa), mutta minä juoksin treffeillä kuin viimeistä päivää ja tein huonoja ja vielä huonompia valintoja, joista jokainen oli se "elämäni mies". Vaikka tein opiskelujen ohella töitä, ei se riittänyt kattamaan kaikkia kuluja. Lopulta sain ryhdistäydyttyä sen verran, että tein kaikki rästihommat pois ja jäljelle jäi vain opinnäytetyö. Onneksi (tai pieneksi epäonneksi) minulle tässä kohtaa tarjottiin määräaikaista sijaisuutta kesätyöpaikastani. Otin sijaisuuden vastaan, vaikka tiesin, että samaan aikaan pitäisi tehdä opinnäytetyö loppuun. Se oli melkoinen kevät, mutta selvisin, valmistuin ja määräaikaisuus jatkuu edelleen. Töiden alkaessa minulla oli luottokortti tapissa (maksoin sen pois ensimmäisestä palkasta) ja kaikki säästöt käytettynä. Tuossa tilanteessa olisi voinut käydä myös niin, että en olisi saanut sijaisuutta ja talous olisi mennyt täysin kuralle.
Meillä oli ex-mieheni kanssa omistusasunto, josta oli tiedossa, että ostimme sen ylihinnalla ja joutuisimme näin ollen myymään halvemmalla. Ex-mieheni jäi asumaan asuntoon, koska hänellä oli säännölliset palkkatulot. Asunto laitettiin myyntiin lopulta reippaasti ostohintaa halvemmalla. Lisäksi ex-mieheni oli onnistunut valitsemaan kaikista kalleimman välitysfirman ja tämän kaiken lopputuloksena minulle jäi osituksesta 6700 euroa velkaa, jonka päälle vielä opintolaina. Osa velasta oli jo aiemmin otettua perheensisäistä lainaa, joka jäi erossa vain minun maksettavaksi. Mutta jouduin ottamaan sitä vielä lisää (vanhemmiltani), että sain osuuteni kokonaan maksetuksi. Erossa toki lähes kaikki ottavat takkiin niin elintason kuin henkilökohtaisen talouden kanssa, mutta kyllä ositus kismitti minua pitkään. Jos ex-mieheni olisi malttanut myydä asuntoa hieman pidempään ja tietysti alunperin myös halvemmalla välittäjällä, velkaa olisi nyt todennäköisesti vähemmän. Asiaa on toisaalta turha vatvoa enää. Nyt pitää vain keskittyä velkojen maksuun.
Meillä oli ex-mieheni kanssa omistusasunto, josta oli tiedossa, että ostimme sen ylihinnalla ja joutuisimme näin ollen myymään halvemmalla. Ex-mieheni jäi asumaan asuntoon, koska hänellä oli säännölliset palkkatulot. Asunto laitettiin myyntiin lopulta reippaasti ostohintaa halvemmalla. Lisäksi ex-mieheni oli onnistunut valitsemaan kaikista kalleimman välitysfirman ja tämän kaiken lopputuloksena minulle jäi osituksesta 6700 euroa velkaa, jonka päälle vielä opintolaina. Osa velasta oli jo aiemmin otettua perheensisäistä lainaa, joka jäi erossa vain minun maksettavaksi. Mutta jouduin ottamaan sitä vielä lisää (vanhemmiltani), että sain osuuteni kokonaan maksetuksi. Erossa toki lähes kaikki ottavat takkiin niin elintason kuin henkilökohtaisen talouden kanssa, mutta kyllä ositus kismitti minua pitkään. Jos ex-mieheni olisi malttanut myydä asuntoa hieman pidempään ja tietysti alunperin myös halvemmalla välittäjällä, velkaa olisi nyt todennäköisesti vähemmän. Asiaa on toisaalta turha vatvoa enää. Nyt pitää vain keskittyä velkojen maksuun.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)