Epävarmuutta työrintamalla

Määräaikaisen työntekijän elämässä epävarmuus on toki aina läsnä, mutta nyt sitä on tavallistakin enemmän. Työsopimukseni on yleensä uusittu loppuvuodelle toukokuun aikana (tai niin muistelen), kun nykyinen sopimus on syyskuun loppuun. Kävin muissa asioissa esimiehen puheilla ja kysyin samalla suoraan, että jatkuuko sopimus. Esimiehen vastaus ei kyllä helpottanut tilannetta juurikaan. Muutenkin työpaikalla nämä määräaikaisten työntekijöiden kuviot ovat olleet viime aikoina mielenkiintoisia. Oikeudenmukaisuus ei toteudu ja välillä tekisi mieli kilauttaa liittoon, mutta käytännössä menettäisin sillä jatkosopparin ja töiden haku muualtakin voisi vaikeutua. Kilauttaisin siitä huolimatta, jos olisi kyse vain minusta, mutta kun on lisäksi nuo lapset. Heille olisi vähän vaikeampaa perustella, että elämä vaikeutui merkittävästi äidin periaatteiden vuoksi. Puren siis hammasta ja olen toistaiseksi hiljaa. Mutta kuten esimiehelle sanoin, minulla ei olisi varaa olla työttömänä. Alan siis kysellä ja katsella muita töitä viimeistään ensi kuun puolella.

Minulla ei ole hirveästi kokemusta työn hakemisesta. Opiskelin ja olin lasten kanssa kotona parikymppisestä reiluun kolmekymppiseen. Totesin, etten edellisellä tutkinnolla työllisty ja lähdin opiskelemaan toista. Työkokemusta minulla on syksyyn mennessä aika tarkallee 2 vuotta. Toki tein koko opiskeluajan sijaisuuksia, mutta niistä kaikkia ei lasketa työkokemukseksi varsinaiseen ammattiin. Jos fysiikka (ja pää) kestää, on työvuosia edessä vielä lähemmäs 30. Toisaalta voisin haluta aikaisemminkin eläkkeelle, mutta se vaatii sen, että pystyn etukäteen säästämään tuon eläkkeen. Minulla ei ole suuria kuvitelmia siitä, että oma sukupolveni tulisi välttämättä saamaan minkäänlaista eläkettä. Ehkä jonkinlaista tukea, mutta suuri osa eläkkeestä pitäisi varalta säästää itse. Ei tietenkään ole mitään takeita siitä, että elän niin pitkään, mutta siinä tapauksessa lapseni perisivät minut ja raha helpottaisi heidän elämäänsä.

Vaikka palkkatuloni eivät ole kummoiset, niin pärjään niillä mielestäni kohtuullisen hyvin. Minulla ei ole kovin paljon ylimääräisiä menoja ja vaikka rahaa olisi käytettäväksi paljon enemmän, niin tuskin kuluttaisin kovin paljon enemmän. Rahaa on silti järkevää säästää puskuriin sekä tuota yllä mainittua eläkeikää varten. Tai työttömyyttä...seuraavaksi olisi aiheellista päivittää CV ja sen saan oikeastaan rakennella alusta asti. Sitten laitan viestiä parille ihmiselle, jotka ovat töissä siellä, mistä töitä todennäköisemmin saisin seuraavaksi. Välillä ajatus tulevaisuudesta ja mahdollisesta työttömyydestä stressaa niin, että illalla on vaikea saada unta. Mutta yritän suhtautua asiaan rauhallisesti. Pitää vaan jaksaa uskoa, että asiat järjestyvät jotenkin.

Ajatuksia erosta

Erosin aviomiehestäni vajaa kolme vuotta sitten. Tajusin vasta jälkeenpäin sen, miten isoihin ongelmiin olisin voinut eron jälkeen joutua myös taloudellisesti. Olin erotessa vielä opiskelija ja opiskeluaikaa oli jäljellä vuosi. Suurin osa opiskeluryhmästäni valmistui puoli vuotta etuajassa kesällä, minä puoli vuotta myöhässä seuraavana kesänä. Kuvittelin selviäväni erosta hyvin, mutta käytännössä opiskelu junnasi paikoillaan ja selviydyin kursseista juuri ja juuri. Tehtäviä jäi rästiin ja tenteistä pääsin läpi rimaa hipoen. Viimeiset työharjoittelut, joissa olisi pitänyt luoda kontakteja työelämään, menivät välillä todella penkin alle. En pystynyt keskittymään, kun tunne-elämässä myllersi. Kaikki sanoivat eron jälkeen, että olisi hyvä olla jonkin aikaa yksin (ja olivat oikeassa), mutta minä juoksin treffeillä kuin viimeistä päivää ja tein huonoja ja vielä huonompia valintoja, joista jokainen oli se "elämäni mies". Vaikka tein opiskelujen ohella töitä, ei se riittänyt kattamaan kaikkia kuluja. Lopulta sain ryhdistäydyttyä sen verran, että tein kaikki rästihommat pois ja jäljelle jäi vain opinnäytetyö. Onneksi (tai pieneksi epäonneksi) minulle tässä kohtaa tarjottiin määräaikaista sijaisuutta kesätyöpaikastani. Otin sijaisuuden vastaan, vaikka tiesin, että samaan aikaan pitäisi tehdä opinnäytetyö loppuun. Se oli melkoinen kevät, mutta selvisin, valmistuin ja määräaikaisuus jatkuu edelleen. Töiden alkaessa minulla oli luottokortti tapissa (maksoin sen pois ensimmäisestä palkasta) ja kaikki säästöt käytettynä. Tuossa tilanteessa olisi voinut käydä myös niin, että en olisi saanut sijaisuutta ja talous olisi mennyt täysin kuralle.

Meillä oli ex-mieheni kanssa omistusasunto, josta oli tiedossa, että ostimme sen ylihinnalla ja joutuisimme näin ollen myymään halvemmalla. Ex-mieheni jäi asumaan asuntoon, koska hänellä oli säännölliset palkkatulot. Asunto laitettiin myyntiin lopulta reippaasti ostohintaa halvemmalla. Lisäksi ex-mieheni oli onnistunut valitsemaan kaikista kalleimman välitysfirman ja tämän kaiken lopputuloksena minulle jäi osituksesta 6700 euroa velkaa, jonka päälle vielä opintolaina. Osa velasta oli jo aiemmin otettua perheensisäistä lainaa, joka jäi erossa vain minun maksettavaksi. Mutta jouduin ottamaan sitä vielä lisää (vanhemmiltani), että sain osuuteni kokonaan maksetuksi. Erossa toki lähes kaikki ottavat takkiin niin elintason kuin henkilökohtaisen talouden kanssa, mutta kyllä ositus kismitti minua pitkään. Jos ex-mieheni olisi malttanut myydä asuntoa hieman pidempään ja tietysti alunperin myös halvemmalla välittäjällä, velkaa olisi nyt todennäköisesti vähemmän. Asiaa on toisaalta turha vatvoa enää. Nyt pitää vain keskittyä velkojen maksuun.

Kirppismyyntiä ja budjetin ylitystä

Kirppispöytä on nyt purettu ja saldo ei tällä kertaa ollut kummoinen, koska myynnissä oli lähinnä epämääräistä kamaa euron tai parin hinnoilla. Mutta mukavasti pääsi taas ylimääräisestä tavarasta eroon ja keittiön vitriinikin näyttää nyt kivalle, kun keräilylasi on siellä väljemmin esillä. Pöytävuokra oli 29 euroa ja tarra-arkit 50 senttiä kappale, niitä ostin neljä. Näihin siis yhteensä 31 euroa. Pöytä tuotti viikon aikana 97 euroa, joista 32 euroa meni miesystävälle hänen tavaroistaan. Tuoton ajattelin suunnata lasten viikkorahoihin, mahdolliseen lastenvahtiin (ensi listassa en onneksi tarvitse) ja ehkä myös ruokabudjetin ylitykseen. (Riittääkö se näihin kaikkiin? No ei...). Ruokabudjetti ylittyi, koska ostin vähän eväitä Ikean reissulle ja tarvikkeita salaattiin, jonka vien mukanani tänään vappupippaloihin.

Ikeassa tuli käytyä suunniteltua aikaisemmin jo tällä viikolla. Toisaalta hyvä näin, koska kesäkalusteita ei oltu vielä myyty loppuun ja sain parvekkeelle ne tavarat, jotka halusinkin. Muutaman heräteostoksen tein ostoslistan ulkopuolelta, mutta nekin tulevat tarpeeseen. Budjetti Ikeaan oli bensat, syömiset ja ostokset mukaanluettuna 150 euroa ja tämä ylittyi 15 eurolla. Säästöistä ei tarvitse ottaa, koska minulla oli tämän kuun isommasta palkasta vähän ylimääräistä puskuria käyttötilillä. Nyt pitäisi saada vaan ne tomaatit vihdoin istutettua ja alkaa katsella parvekkeelle muutama kasvi. (Muutaman saan pidettyä hengissä, ehkä.)

Ikean lisäksi menopuoli ylittyi osittain suunnitellusta repun ostosta. Tarvitsen työmatkoille repun eväiden yms. kuljetukseen ja Lidlistä hankkimani reppu vetelee viimeisiään. Tämä on se klassinen köyhän ei kannattaisi hankkia huonoa tilanne. Reppu oli houkuttelevan halpa, mutta olen korjannut sen useammasta kohdasta jo kertaalleen ja en aio ryhtyä siihen toista kertaa (reppu on taas hajoamassa). Olin jo katsellut uutta reppua ja sellainen olisi tullut kustantamaan vajaa 60 euroa. Reppu oli  tosin tarkoitus hankkia vasta ensi kuun "höpörahasta". Nyt kävin katsomassa kyseistä reppua netissä ja se oli 40% alessa, niin pitihän se tilata sitten saman tien. Tuo 60 euroa oli muutenkin halvin hinta, joka kyseiselle repulle löytyi, joten reilulla 30 eurolla sitä ei varmasti (postikulut mukaan luettuna) saa mistään. Nyt ei onneksi muita pakollisia hankintoja ole tähän hetkeen.

Vakuutusten kilpailutus

Otsikon pitäisi olla vähän niin kuin heittomerkeissä, koska varsinaista kilpailutusta eli tarjousten pyytämistä en suorittanut. Kävin vain laskemassa useamman isomman vakuutusyhtiön sivuilla kotivakuutuksen, lasten- ja oman tapaturmavakuutuksen ja autovakuutuksen hinnat. Kotivakuutuksen olisin saanut samalla hinnalla yhdestä toisesta vakuutusyhtiöstä, mutta tapaturmavakuutukset taas ovat vanhassa todella halvat suhteessa kaikkiin mitä laskin, joten ne oli sama jättää vanhaan (paketista saa keskittämisetua). Autovakuutus oli vanhassa vakuutusyhtiössä eli Pohjantähdessä vanhalle autolle, jossa on vain osakasko ja liikennevakuutus reipas 460 euroa vuodessa. Pop vakuutuksesta sain saman vakuutuksen noin 330 eurolla vuodessa. (Pop-vakuutuksella en autovakuutusta olisi varmaan huomannut laskettaa ilman Yksinhuoltajan selviytymisopas-blogin vinkkiä.) Pop-vakuutuksen perusvakuutus olisi ollut noin 400 euroa vuodessa, mutta lisäalennus tuli Pop:in kilsavakuutuksesta, joka on autoille, joilla ajetaan tavallista vähemmän. Omalle autolle kertyi viime vuonna ajokilometrejä 6000, joten otin kilsavakuutuksen, jossa saa ajaa vuodessa 10 000km. Melko kätevää sanoisin :).

Säästö vakuutusten "kilpailutuksesta" on vuositasolla noin 110 euroa, koska osa keskittämiseduista poistuu ja koti- sekä tapaturmavakuutusten hinta nousee 10-20 euroa. Yhteensä vakuutusmaksut vuodessa tämän jälkeen ovat noin 580 euroa. Voin laskea laskutilille kuukausittain laittamani vakuutusmaksurahan 60 eurosta 50 euroon ja säästyneen 10 euroa ajattelin suunnata Seligsoniin, kuinkas muuten :D. Myönnän palkinneeni itseni kaikesta tästä vaivasta (ja tulevasta yövuorosta) jätskillä.

Epämääräistä sepustusta

Sanoinko aiemmin kirppispöytää suunnitellessa, että ylimääräistä tavaraa ei hirveästi ole? Kyllä sitä on aina vaan. Muutamia vuosia sitten vielä avioliitossa ollessani kiinnostuin kovasti sisustamisesta. Minulle on tyypillistä (tai tämä on varmaan tyypillistä monelle), että aina on joku "juttu ylitse muiden", minkä vuoksi jaksan touhottaa ja ihmetellä. Esimerkiksi aivan vasta innostuin tekemään saippuaa. Olen tehnyt sitä itse jo pitkään, mutta välillä en jaksa kiinnostua asiasta pitkään aikaan. Aina on siis joku yksittäinen kiinnostuksen kohde, johon saatan uppoutua aivan täysin. Ja jossain vaiheessa elämää se oli sisustaminen. Siinäkin oli omanlaisia vaiheita, kuten maalaisromanttinen vaihe, voi kyllä. Minulla on siltä ajalta edelleen Greengaten lattemukeja, jotka jäivät eron jälkeen minulle (miksiköhän, hehheh) ja ovat oikeastaan ihan kivoja. Mutta kovin paljon romanttista höttöä en enää kestä. Heräsin keskellä tuota romanttista sisustusvaihetta siihen, että minulla on astiapyyhkeitä, joissa on ruusukuvioita. En ole ikinä edes pitänyt ruusuista kukkina...

Sisustaminen kiinnostaa edelleenkin jossain määrin. Pidän vanhasta käyttölasista, vanhoista ja vaikka hieman kuluneista huonekaluista, räsymatoista ja opetustauluista (jälkimmäisiä minulla onkin ihan liikaa). Mutta nähtävästi jäänteitä menneiltä sisustuskausilta riittää edelleen, koska makuuhuoneeni nurkassa on nyt sininen ikeakassi aivan täynnä tavaraa. Ehkä se osittain liittyy myös siihen, että tavaroista luopuminen edistyy asteittain. Viime kerralla kun varasin kirppispöydän, en vielä ollut valmis luopumaan metallisesta häkkyrästä, jonka sisällä on lankakerä (tämän voi ripustaa seinälle). Mitään käyttöä minulla ei sille ole, vaikka onhan se söpö. Söpöjäkin tavaroita on kiva olla, mutta ne voivat samalla olla oikeasti käytössä olevia tavaroita.

Seligsonin salkkupalvelu näyttää nyt ensimmäiset 30 euroa tai itse asiassa vähemmän, koska meni parissa päivässä iloisesti miinukselle :D. Nooh, sijoitusaika on todennäköisesti useampi kymmenen vuotta, joten siinä ajassa rahasto toivottavasti myös tuottaa voittoa.

Palkkapäivä: huhtikuu

Jee, se on täällä! Tässä kuussa tuli lisät kahdelta kuukaudelta, joten palkka oli tavallista isompi. Maksoin laskut ja siirsin ylimääräisen sata euroa säästötille. Sain näin paikattu viime kuussa sieltä käytetyt rahat. Säästötilillä eli puskurissa on nyt 720 euroa. Laskutilillä 530 euroa, mutta sieltä pitää maksaa syksyllä vakuutusmaksut. Lisäksi aloin säästämään nyt 30 euroa kuussa (mahdollisesti kesästä enemmän) reissua varten. Jos työt jatkuvat kevääseen, niin loppukeväästä olisi ihanaa käydä muutaman päivän kaupunkilomalla vaikkapa Roomassa. Olen käynyt siellä nuorempana useamman kerran, mutta siihen kaupunkiin tuskin kyllästyn ikinä. Lisäksi aloitan nyt kuukausisäästämisen Seligsoniin yhteensä 30 eurolla kahteen eri rahastoon. Velat huhtikuun lyhennysten jälkeen masentavat 8160 euroa...

Mutta yhteenvetona, nyt huhtikuussa:
Säästöt yms. 1410 euroa
Velat 8160 euroa.

Toivottavasti luvut ovat jonakin päivänä toisin päin. Työasiat ovat olleet nyt kovasti mielessä. Jos esimies ei uusi työsopimusta toukokuun aikana, pitää kesäkuun alusta alkaa hakea työpaikkoja. Varsinaista CV:tä ei minulla taida olla edes olemassa, joten sellainen pitää tekaista ja vähän kartoittaa minne kaikkialle haen töihin. Yksi mahdollisuus olisi tietysti tehdä keikkaa joulunaikaan asti, jolloin monesti löytyy sijaisuuksia. Mutta sitten tulisi kevät...jaksaisinko keikkailla koko kevään, kesällä töitä lähes varmasti taas saisi ja sitten ehkä jatkoja syksyllä. Huokaus...Noh, tämä ei ole helpointa aikaa töiden kannalta varmaan kellekään. Se ei vaan vähennä tätä omakohtaisen ahdistuksen määrää.

Turhauttaa

Raha on vain rahaa ja sillä on lopulta vain pieni rooli elämän onnellisuudessa (toki iso silloin, kun raha ei riitä edes perustarpeisiin), vaan silti turhauttaa. Tässä kuussa on tullut paljon ylimääräisiä menoja (kaikki lapsiin liittyviä) ja osan niistä olisi voinut jättää pois, mutta ex. Lasten kasvattaminen exän kanssa on joskus hankalaa, koska hän käyttää rahaa hyvin eri tavalla kuin minä. Sen lisäksi ostin isommalle lapselle uuden (toki käytettynä) sängyn, joka kannatti ostaa nyt, kun huomasin sellaisen myynnissä edullisesti. Jouduin sitä varten ottamaan säästötililtä 55 euroa ja joudun ehkä ottamaan vielä lisää, koska tilasin ruokapiirin kautta tavaraa. Olen mukana ruokapiirissä, jonka kautta voi tilata edullisemmin luomua ja esimerkiksi ekologisia pesuaineita ja nyt on tulossa jälkimmäisiä. Tulee halvemmaksi kuin ostaa kaupasta vastaavia, mutta toki kertamaksu tuntuu tämän kuukauden menoissa enemmän.

Olen koittanut taas myydä netissä tavaroita, mutta tietyt tavarat eivät siellä oikein liiku ja olenkin mietiskellyt kirppispöydän laittamista. Ylimääräistä tavaraa ei sinne aivan hirveästi ole, mutta kumminkin sen verran, että saisi pöytävuokran kuitattua ja hieman ylimääräistä rahaa. Tästä päästään sujuvasti aasinsillan kautta minimalismiin. En ole missään nimessä minimalisti, sillä kodissani on paljon turhaa, vaikkakin kaunista tavaraa (kuten vanhat lasiastiat). Ajatuksena pidän silti minimalismin ideasta ja yritän pikkuhiljaa vähentää tavaramäärää. Toki lapsilla pitää olla vaatteita, leluja ja kaikenlaista tavaraa. Lapset ovat samaa sukupuolta pienellä ikäerolla ja osa vaatteista ja tavaroista kannattaa säilyttää nuoremmalle, jos sattuvat säilymään ehjinä. Silti on paljon tavaroita, joita en oikeasti käytä ja tarvitse. Tavaroihin vaan muodostuu mitä kummallisimpia tunnesiteitä. Olen esimerkiksi nyt useamman muuton ajan hillonnut yleiskoneen lisäosia, joita en käytä ja joista osasta puuttuu osia eli en voisikaan niitä käyttää. Sain yleiskoneen aikoinaan häälahjaksi exän mummolta ja jotenkin tämä ihminen tulee aina mieleen, kun mietin niiden poislaittoa. Nyt osat on kerätty kasaan ja lähdössä eteenpäin. Tämän kevään yksi projekteista on käydä koko asunnon tavarat läpi ja lajitella kaikki ylimääräinen pois...tai ainakin osa siitä.

Tavaran vähentäminen helpottaa myös asunnon siivoamista. En ole erityisesti sen ystävä, mutta siistissä kodissa on mukavampi olla. Kun tavarat ovat suunnilleen paikoillaan, ne myös löytää tarvittaessa, eikä tule ostettua uutta tavaraa. No mutta...säästöprojekti jatkuu hiljalleen. Ensi viikolla tulee taas palkka ja lainat lyhenevät. Kevään myötä pyörätiet ovat sulaneet ja yritän nyt ahkerasti pyöräillä töihin ja säästää bensakuluissa. Ei muuta kuin eteenpäin.