torstai 17. joulukuuta 2020

Sellainen vuosi

Tämä on ollut raskas vuosi, mutta moni asia päättyi silti hyvin. Allekirjoitin uuden työsopimuksen eli työt jatkuvat, mistä olen hirmu kiitollinen. Lapset ovat sairastaneet flunssia läpi syksyn (olemme todellakin ravanneet koronatesteissä), mutta muuten kummallakin tuntuu olevan asiat nyt kohtuullisen okei. Keväällä minun pitää silti ehdottomasti panostaa enemmän lasten koulunkäyntiin. Poissaolot vaikuttivat asiaan, mutta varmasti myös se, että olen itsekin ollut niin väsynyt töistä. Iso helpotus oli se, että asunto meni saman tien kaupaksi. Se ei ehtinyt olla myynnissä kuin muutaman päivän. Ostaja kaiken lisäksi halusi maksaa pyynnin, vaikka hinnassa oli hieman tinkimisvaraa. Aloin pohtia, että olenko oikeastaan aivan väärällä alalla ja pitäisikö minun sittenkin siirtyä ostamaan asuntoja ja suunnittelemaan niiden remontteja (ehkä ei, koska se on oikeasti melko stressaavaa). 

Liikunta on edelleen jäänyt, saa nähdä aloitanko sen perinteiseen malliin tammikuussa. Nyt minulla oli töistä pidempi vapaa ja suunnittelin sille ajalle vaikka ja mitä, mutta kuinka ollakaan makaan nyt sohvalla neljättä päivää flunssassa. Sairastan tosi harvoin, mutta yleensä sitten ihan kunnolla. Jouluvalmistelut ja asunnon raivaus loppuivat kuin seinään ja sen sijaan olen selannut läpi Netflixin ja muutaman muunkin suoratoistopalvelun. Olen marras-joulukuussa laittanut aivan älyttömästi rahaa menemään, mutta tilanne on kokonaisuudessaan tämä: maksoin perheensisäisen lainan pois ja olen ensimmäistä kertaa lähemmäs 10 vuoteen täysin velaton. Lisäksi minulla on varallisuutta asunnon myynnin jäljiltä + sijoitusvarallisuus yli 20K. Tilanne voisi tälleen 40-vuotiaana olla huomattavasti parempi, mutta toisaalta myös huonompi. 

Mitä toivon ensi vuodelta? Tasaista elämää, tasaisempaa ainakin kuin tänä vuonna. Sitä että lapset voivat hyvin, minä voin hyvin ja jaksan liikkua säännöllisesti ja töiden jatkumista syksyllä. Ja tietysti jonkinlaisen säästötavoitteen asettamista ja sen toteutumista (ettei blogin idea taas aivan unohdu). Ajattelin että elämä loppuu, kun täyttää 40 vuotta. Jotenkin tuntuu, että se vasta alkoi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.