Turhauttaa

Raha on vain rahaa ja sillä on lopulta vain pieni rooli elämän onnellisuudessa (toki iso silloin, kun raha ei riitä edes perustarpeisiin), vaan silti turhauttaa. Tässä kuussa on tullut paljon ylimääräisiä menoja (kaikki lapsiin liittyviä) ja osan niistä olisi voinut jättää pois, mutta ex. Lasten kasvattaminen exän kanssa on joskus hankalaa, koska hän käyttää rahaa hyvin eri tavalla kuin minä. Sen lisäksi ostin isommalle lapselle uuden (toki käytettynä) sängyn, joka kannatti ostaa nyt, kun huomasin sellaisen myynnissä edullisesti. Jouduin sitä varten ottamaan säästötililtä 55 euroa ja joudun ehkä ottamaan vielä lisää, koska tilasin ruokapiirin kautta tavaraa. Olen mukana ruokapiirissä, jonka kautta voi tilata edullisemmin luomua ja esimerkiksi ekologisia pesuaineita ja nyt on tulossa jälkimmäisiä. Tulee halvemmaksi kuin ostaa kaupasta vastaavia, mutta toki kertamaksu tuntuu tämän kuukauden menoissa enemmän.

Olen koittanut taas myydä netissä tavaroita, mutta tietyt tavarat eivät siellä oikein liiku ja olenkin mietiskellyt kirppispöydän laittamista. Ylimääräistä tavaraa ei sinne aivan hirveästi ole, mutta kumminkin sen verran, että saisi pöytävuokran kuitattua ja hieman ylimääräistä rahaa. Tästä päästään sujuvasti aasinsillan kautta minimalismiin. En ole missään nimessä minimalisti, sillä kodissani on paljon turhaa, vaikkakin kaunista tavaraa (kuten vanhat lasiastiat). Ajatuksena pidän silti minimalismin ideasta ja yritän pikkuhiljaa vähentää tavaramäärää. Toki lapsilla pitää olla vaatteita, leluja ja kaikenlaista tavaraa. Lapset ovat samaa sukupuolta pienellä ikäerolla ja osa vaatteista ja tavaroista kannattaa säilyttää nuoremmalle, jos sattuvat säilymään ehjinä. Silti on paljon tavaroita, joita en oikeasti käytä ja tarvitse. Tavaroihin vaan muodostuu mitä kummallisimpia tunnesiteitä. Olen esimerkiksi nyt useamman muuton ajan hillonnut yleiskoneen lisäosia, joita en käytä ja joista osasta puuttuu osia eli en voisikaan niitä käyttää. Sain yleiskoneen aikoinaan häälahjaksi exän mummolta ja jotenkin tämä ihminen tulee aina mieleen, kun mietin niiden poislaittoa. Nyt osat on kerätty kasaan ja lähdössä eteenpäin. Tämän kevään yksi projekteista on käydä koko asunnon tavarat läpi ja lajitella kaikki ylimääräinen pois...tai ainakin osa siitä.

Tavaran vähentäminen helpottaa myös asunnon siivoamista. En ole erityisesti sen ystävä, mutta siistissä kodissa on mukavampi olla. Kun tavarat ovat suunnilleen paikoillaan, ne myös löytää tarvittaessa, eikä tule ostettua uutta tavaraa. No mutta...säästöprojekti jatkuu hiljalleen. Ensi viikolla tulee taas palkka ja lainat lyhenevät. Kevään myötä pyörätiet ovat sulaneet ja yritän nyt ahkerasti pyöräillä töihin ja säästää bensakuluissa. Ei muuta kuin eteenpäin.