Kirppismyyntiä ja budjetin ylitystä

Kirppispöytä on nyt purettu ja saldo ei tällä kertaa ollut kummoinen, koska myynnissä oli lähinnä epämääräistä kamaa euron tai parin hinnoilla. Mutta mukavasti pääsi taas ylimääräisestä tavarasta eroon ja keittiön vitriinikin näyttää nyt kivalle, kun keräilylasi on siellä väljemmin esillä. Pöytävuokra oli 29 euroa ja tarra-arkit 50 senttiä kappale, niitä ostin neljä. Näihin siis yhteensä 31 euroa. Pöytä tuotti viikon aikana 97 euroa, joista 32 euroa meni miesystävälle hänen tavaroistaan. Tuoton ajattelin suunnata lasten viikkorahoihin, mahdolliseen lastenvahtiin (ensi listassa en onneksi tarvitse) ja ehkä myös ruokabudjetin ylitykseen. (Riittääkö se näihin kaikkiin? No ei...). Ruokabudjetti ylittyi, koska ostin vähän eväitä Ikean reissulle ja tarvikkeita salaattiin, jonka vien mukanani tänään vappupippaloihin.

Ikeassa tuli käytyä suunniteltua aikaisemmin jo tällä viikolla. Toisaalta hyvä näin, koska kesäkalusteita ei oltu vielä myyty loppuun ja sain parvekkeelle ne tavarat, jotka halusinkin. Muutaman heräteostoksen tein ostoslistan ulkopuolelta, mutta nekin tulevat tarpeeseen. Budjetti Ikeaan oli bensat, syömiset ja ostokset mukaanluettuna 150 euroa ja tämä ylittyi 15 eurolla. Säästöistä ei tarvitse ottaa, koska minulla oli tämän kuun isommasta palkasta vähän ylimääräistä puskuria käyttötilillä. Nyt pitäisi saada vaan ne tomaatit vihdoin istutettua ja alkaa katsella parvekkeelle muutama kasvi. (Muutaman saan pidettyä hengissä, ehkä.)

Ikean lisäksi menopuoli ylittyi osittain suunnitellusta repun ostosta. Tarvitsen työmatkoille repun eväiden yms. kuljetukseen ja Lidlistä hankkimani reppu vetelee viimeisiään. Tämä on se klassinen köyhän ei kannattaisi hankkia huonoa tilanne. Reppu oli houkuttelevan halpa, mutta olen korjannut sen useammasta kohdasta jo kertaalleen ja en aio ryhtyä siihen toista kertaa (reppu on taas hajoamassa). Olin jo katsellut uutta reppua ja sellainen olisi tullut kustantamaan vajaa 60 euroa. Reppu oli  tosin tarkoitus hankkia vasta ensi kuun "höpörahasta". Nyt kävin katsomassa kyseistä reppua netissä ja se oli 40% alessa, niin pitihän se tilata sitten saman tien. Tuo 60 euroa oli muutenkin halvin hinta, joka kyseiselle repulle löytyi, joten reilulla 30 eurolla sitä ei varmasti (postikulut mukaan luettuna) saa mistään. Nyt ei onneksi muita pakollisia hankintoja ole tähän hetkeen.

Vakuutusten kilpailutus

Otsikon pitäisi olla vähän niin kuin heittomerkeissä, koska varsinaista kilpailutusta eli tarjousten pyytämistä en suorittanut. Kävin vain laskemassa useamman isomman vakuutusyhtiön sivuilla kotivakuutuksen, lasten- ja oman tapaturmavakuutuksen ja autovakuutuksen hinnat. Kotivakuutuksen olisin saanut samalla hinnalla yhdestä toisesta vakuutusyhtiöstä, mutta tapaturmavakuutukset taas ovat vanhassa todella halvat suhteessa kaikkiin mitä laskin, joten ne oli sama jättää vanhaan (paketista saa keskittämisetua). Autovakuutus oli vanhassa vakuutusyhtiössä eli Pohjantähdessä vanhalle autolle, jossa on vain osakasko ja liikennevakuutus reipas 460 euroa vuodessa. Pop vakuutuksesta sain saman vakuutuksen noin 330 eurolla vuodessa. (Pop-vakuutuksella en autovakuutusta olisi varmaan huomannut laskettaa ilman Yksinhuoltajan selviytymisopas-blogin vinkkiä.) Pop-vakuutuksen perusvakuutus olisi ollut noin 400 euroa vuodessa, mutta lisäalennus tuli Pop:in kilsavakuutuksesta, joka on autoille, joilla ajetaan tavallista vähemmän. Omalle autolle kertyi viime vuonna ajokilometrejä 6000, joten otin kilsavakuutuksen, jossa saa ajaa vuodessa 10 000km. Melko kätevää sanoisin :).

Säästö vakuutusten "kilpailutuksesta" on vuositasolla noin 110 euroa, koska osa keskittämiseduista poistuu ja koti- sekä tapaturmavakuutusten hinta nousee 10-20 euroa. Yhteensä vakuutusmaksut vuodessa tämän jälkeen ovat noin 580 euroa. Voin laskea laskutilille kuukausittain laittamani vakuutusmaksurahan 60 eurosta 50 euroon ja säästyneen 10 euroa ajattelin suunnata Seligsoniin, kuinkas muuten :D. Myönnän palkinneeni itseni kaikesta tästä vaivasta (ja tulevasta yövuorosta) jätskillä.

Epämääräistä sepustusta

Sanoinko aiemmin kirppispöytää suunnitellessa, että ylimääräistä tavaraa ei hirveästi ole? Kyllä sitä on aina vaan. Muutamia vuosia sitten vielä avioliitossa ollessani kiinnostuin kovasti sisustamisesta. Minulle on tyypillistä (tai tämä on varmaan tyypillistä monelle), että aina on joku "juttu ylitse muiden", minkä vuoksi jaksan touhottaa ja ihmetellä. Esimerkiksi aivan vasta innostuin tekemään saippuaa. Olen tehnyt sitä itse jo pitkään, mutta välillä en jaksa kiinnostua asiasta pitkään aikaan. Aina on siis joku yksittäinen kiinnostuksen kohde, johon saatan uppoutua aivan täysin. Ja jossain vaiheessa elämää se oli sisustaminen. Siinäkin oli omanlaisia vaiheita, kuten maalaisromanttinen vaihe, voi kyllä. Minulla on siltä ajalta edelleen Greengaten lattemukeja, jotka jäivät eron jälkeen minulle (miksiköhän, hehheh) ja ovat oikeastaan ihan kivoja. Mutta kovin paljon romanttista höttöä en enää kestä. Heräsin keskellä tuota romanttista sisustusvaihetta siihen, että minulla on astiapyyhkeitä, joissa on ruusukuvioita. En ole ikinä edes pitänyt ruusuista kukkina...

Sisustaminen kiinnostaa edelleenkin jossain määrin. Pidän vanhasta käyttölasista, vanhoista ja vaikka hieman kuluneista huonekaluista, räsymatoista ja opetustauluista (jälkimmäisiä minulla onkin ihan liikaa). Mutta nähtävästi jäänteitä menneiltä sisustuskausilta riittää edelleen, koska makuuhuoneeni nurkassa on nyt sininen ikeakassi aivan täynnä tavaraa. Ehkä se osittain liittyy myös siihen, että tavaroista luopuminen edistyy asteittain. Viime kerralla kun varasin kirppispöydän, en vielä ollut valmis luopumaan metallisesta häkkyrästä, jonka sisällä on lankakerä (tämän voi ripustaa seinälle). Mitään käyttöä minulla ei sille ole, vaikka onhan se söpö. Söpöjäkin tavaroita on kiva olla, mutta ne voivat samalla olla oikeasti käytössä olevia tavaroita.

Seligsonin salkkupalvelu näyttää nyt ensimmäiset 30 euroa tai itse asiassa vähemmän, koska meni parissa päivässä iloisesti miinukselle :D. Nooh, sijoitusaika on todennäköisesti useampi kymmenen vuotta, joten siinä ajassa rahasto toivottavasti myös tuottaa voittoa.

Palkkapäivä: huhtikuu

Jee, se on täällä! Tässä kuussa tuli lisät kahdelta kuukaudelta, joten palkka oli tavallista isompi. Maksoin laskut ja siirsin ylimääräisen sata euroa säästötille. Sain näin paikattu viime kuussa sieltä käytetyt rahat. Säästötilillä eli puskurissa on nyt 720 euroa. Laskutilillä 530 euroa, mutta sieltä pitää maksaa syksyllä vakuutusmaksut. Lisäksi aloin säästämään nyt 30 euroa kuussa (mahdollisesti kesästä enemmän) reissua varten. Jos työt jatkuvat kevääseen, niin loppukeväästä olisi ihanaa käydä muutaman päivän kaupunkilomalla vaikkapa Roomassa. Olen käynyt siellä nuorempana useamman kerran, mutta siihen kaupunkiin tuskin kyllästyn ikinä. Lisäksi aloitan nyt kuukausisäästämisen Seligsoniin yhteensä 30 eurolla kahteen eri rahastoon. Velat huhtikuun lyhennysten jälkeen masentavat 8160 euroa...

Mutta yhteenvetona, nyt huhtikuussa:
Säästöt yms. 1410 euroa
Velat 8160 euroa.

Toivottavasti luvut ovat jonakin päivänä toisin päin. Työasiat ovat olleet nyt kovasti mielessä. Jos esimies ei uusi työsopimusta toukokuun aikana, pitää kesäkuun alusta alkaa hakea työpaikkoja. Varsinaista CV:tä ei minulla taida olla edes olemassa, joten sellainen pitää tekaista ja vähän kartoittaa minne kaikkialle haen töihin. Yksi mahdollisuus olisi tietysti tehdä keikkaa joulunaikaan asti, jolloin monesti löytyy sijaisuuksia. Mutta sitten tulisi kevät...jaksaisinko keikkailla koko kevään, kesällä töitä lähes varmasti taas saisi ja sitten ehkä jatkoja syksyllä. Huokaus...Noh, tämä ei ole helpointa aikaa töiden kannalta varmaan kellekään. Se ei vaan vähennä tätä omakohtaisen ahdistuksen määrää.

Turhauttaa

Raha on vain rahaa ja sillä on lopulta vain pieni rooli elämän onnellisuudessa (toki iso silloin, kun raha ei riitä edes perustarpeisiin), vaan silti turhauttaa. Tässä kuussa on tullut paljon ylimääräisiä menoja (kaikki lapsiin liittyviä) ja osan niistä olisi voinut jättää pois, mutta ex. Lasten kasvattaminen exän kanssa on joskus hankalaa, koska hän käyttää rahaa hyvin eri tavalla kuin minä. Sen lisäksi ostin isommalle lapselle uuden (toki käytettynä) sängyn, joka kannatti ostaa nyt, kun huomasin sellaisen myynnissä edullisesti. Jouduin sitä varten ottamaan säästötililtä 55 euroa ja joudun ehkä ottamaan vielä lisää, koska tilasin ruokapiirin kautta tavaraa. Olen mukana ruokapiirissä, jonka kautta voi tilata edullisemmin luomua ja esimerkiksi ekologisia pesuaineita ja nyt on tulossa jälkimmäisiä. Tulee halvemmaksi kuin ostaa kaupasta vastaavia, mutta toki kertamaksu tuntuu tämän kuukauden menoissa enemmän.

Olen koittanut taas myydä netissä tavaroita, mutta tietyt tavarat eivät siellä oikein liiku ja olenkin mietiskellyt kirppispöydän laittamista. Ylimääräistä tavaraa ei sinne aivan hirveästi ole, mutta kumminkin sen verran, että saisi pöytävuokran kuitattua ja hieman ylimääräistä rahaa. Tästä päästään sujuvasti aasinsillan kautta minimalismiin. En ole missään nimessä minimalisti, sillä kodissani on paljon turhaa, vaikkakin kaunista tavaraa (kuten vanhat lasiastiat). Ajatuksena pidän silti minimalismin ideasta ja yritän pikkuhiljaa vähentää tavaramäärää. Toki lapsilla pitää olla vaatteita, leluja ja kaikenlaista tavaraa. Lapset ovat samaa sukupuolta pienellä ikäerolla ja osa vaatteista ja tavaroista kannattaa säilyttää nuoremmalle, jos sattuvat säilymään ehjinä. Silti on paljon tavaroita, joita en oikeasti käytä ja tarvitse. Tavaroihin vaan muodostuu mitä kummallisimpia tunnesiteitä. Olen esimerkiksi nyt useamman muuton ajan hillonnut yleiskoneen lisäosia, joita en käytä ja joista osasta puuttuu osia eli en voisikaan niitä käyttää. Sain yleiskoneen aikoinaan häälahjaksi exän mummolta ja jotenkin tämä ihminen tulee aina mieleen, kun mietin niiden poislaittoa. Nyt osat on kerätty kasaan ja lähdössä eteenpäin. Tämän kevään yksi projekteista on käydä koko asunnon tavarat läpi ja lajitella kaikki ylimääräinen pois...tai ainakin osa siitä.

Tavaran vähentäminen helpottaa myös asunnon siivoamista. En ole erityisesti sen ystävä, mutta siistissä kodissa on mukavampi olla. Kun tavarat ovat suunnilleen paikoillaan, ne myös löytää tarvittaessa, eikä tule ostettua uutta tavaraa. No mutta...säästöprojekti jatkuu hiljalleen. Ensi viikolla tulee taas palkka ja lainat lyhenevät. Kevään myötä pyörätiet ovat sulaneet ja yritän nyt ahkerasti pyöräillä töihin ja säästää bensakuluissa. Ei muuta kuin eteenpäin.

Sijoitussuunnitelma

Otsikko huvittaa jälleen, mutta näillä mennään. Kesäkuuhun asti säästäminen sujuu todennäköisesti samalla kaavalla kuin aikaisemmin, mutta kesän ajalta tulen säästämään lapsen Ip- ja koulumaksuissa. Osan näistä rahoista ajattelin säästää ja osalla aloittaa säästämisen johonkin rahastoon. Töiden jatkuminen syksyllä on vielä epävarmaa, mutta jos työt jatkuvat vanhassa paikassa syksyllä ja vielä ensi kevään, niin joulukuussa olisi tarkoitus ostaa useampi S-ryhmän osuus. Toki näin vain siinä tapauksessa, että en joudu koskemaan säästössä oleviin rahoihin siinä välissä. Tekisi mieli sanoa kodinkoneille, että "Hang in there" :D. Kannettava koneeni taitaa myös olla elinkaarensa loppupäässä, mutta sille minulle on onneksi odottamassa korvaaja. Puhelin voi olla jopa neljän vuoden takaa. Pikkuinen ja pinnasta kulunut android, joka vielä toimii...jotenkin. En raaski vaihtaa sitä vain vaihtamisen vuoksi, koska puhelin kumminkin toimii edelleen ja sillä pääsee ainakin sähköpostiin ja facebookkiin. Muualle sitten vaihtelevasti.

Säästäminen puskuriin tulee jatkumaan joka tapauksessa, kävi töiden kanssa niin tai näin (toivottavasti töitä riittää jatkossa jossakin). Ensi kevääseen asti tekisin mielelläni vielä osittaista työaikaa, mutta sitten olisi mahdollisesti useammallakin elämän osa-alueella muutoksen aika. Ensinnäkin vaihtaisin todennäköisesti työpaikkaa. Kesän ajaksi se onnistuu melko varmasti, koska kesäsijaisuuksia on aina, mutta syksystä eteenpäin on epävarmempaa. En halua kuitenkaan jäädä tähän nykyiseen työpaikkaan pidemmäksi aikaa, vaan kokeilla siipiäni muuallakin. "Muualla" palkka on täydellä työajalla suhteessa pienempi kuin olisi vanhassa paikassa, mutta työ olisi todennäköisesti mielekkäämpää monellakin tasolla, joten se korvaisi menetystä. Lasten isä osallistuu syksystä lähtien IP-kerhon kuluihin, joka helpottaa hieman taloudellisesti ja vuoden päästä tuo kuluerä katoaa kokonaan.

Vuoden päästä syksyllä koittaisi myös mahdollisesti se hetki, kun muutan miesystävän kanssa yhteen. Toki parisuhde on sellainen muuttuva tekijä. Kerran avioliitosta eronneena en osaa enää luottaa siihen, että se paraskaan suhde välttämättä kestäisi. Sen varaan ei vain voi laskea. Minuahan hyödyttäisi suuresti, jos taloudessa olisi toinen aikuinen, koska lapsiviikoille ei enää välttämättä tarvitsisi niin usein lastenvahtia. Toisaalta, jos ajattelen, että en voi rakentaa tulevaisuuttani tämän parisuhteen varaan, niin tarvitsen varasuunnitelman. Miten toteutan viikko-viikko systeemiä lasten kanssa, jos teen täyttä työaikaa, enkä pysty enää sovittelemaan vuoroja? Vanhempani ovat lastenhoitoapuna jonkin verran ja toki myös lastenvahti, mutta lastenvahdista tulee yllättävän paljon kuluja. Isompina lapset varmasti pärjäävät iltavuoron tai viikonlopulle osuvan päivävuoron ajan itsekseen, mutta on vaikea hahmottaa minkä ikäisinä.

Pidemmällä aikavälillä pohdiskeltavaksi jää omistusasunnon osto. Minulla olisi mahdollisuus lainaan vanhempien antaman takauksen muodossa, mutta asiaa pitää vielä miettiä. Välit vanhempiin eivät ole parhaat mahdolliset, joten mieluusti en ottaisi heiltä vastaan mitään materiaalista hyötyä, mikäli ei ole pakko (perheensisäiseen lainaan taivuin, koska korollisen lainan kulut olisivat olleet niin kovat). Mutta ilman lainatakausta omistusasunnon osto ei ole mahdollinen, joten tilanne on joko tai.

Elämää vähällä rahalla

Joku (tai varmaan aika monikin) on sanonut, ettei rahalla ole niin väliä, paitsi silloin, kun sitä ei ole. Se on ehkä rasittavinta siinä, kun pitää tulla toimeen pienellä palkalla. Toki bonuksena vielä se, että määräaikaisena töiden jatkumisen tietää aina noin puoli vuotta eteenpäin.

Itse vietän vapaa-aikaani mieluusti tavoilla, joihin ei mene kovin paljon rahaa. Lainaan kirjoja ja videoita kirjastosta, käyn kävelyllä ja kerran viikossa kuntosalilla. Ajoittain käyn miesystävän kanssa lounaalla ravintolassa, kaverin kanssa baarissa yhdellä tai elokuvissa. Matkustelu on sellainen asia, mitä on oikeasti ikävä siitä ajasta, kun olin vielä naimisissa. Silloinkin reissuun pääsi toki harvoin, kahden tai kolmen vuoden välein, mutta nyt se on vain kaukainen haave.

Lapsilla ei ole ollut kovin kalliita harrastuksia ja toiset isovanhemmat ovat monesti tukeneet niissä rahallisesti. Lasten kanssa tulee silti pakostakin kaikenlaisia kuluja. Käyntejä lääkärissä, ulkovaatteita ja kenkiä, joita pahimpana kasvuaikana uusitaan kolmesti vuodessa. Kouluikäiset lapset syövät jo saman verran kuin minä (tai enemmänkin). Sitten on syntymäpäivät ja joulu...menoeriä riittää.

Vähällä rahalla tulee toimeen ja se voi olla ihan mukavaakin. Siihen asti, että sattuu "jotain". Silmäilen välillä huolestuneesti pyykkikonettani, joka on varmaan ensimmäinen kodinkone, jonka joudun uusimaan. Hiljaa mielessäni toivon, että se kestäisi vielä vuoden. Mielellään pari vuotta. Tiskikone on vain kaksi vuotta vanha, voisi kuvitella sen kestävän vielä toiset kaksi? Kuivausrummun sain vanhemmilta vuosi sitten lahjaksi. Se ei ole millään tavalla pakollinen kodinkone, mutta aika ihana ekstra lapsiperheessä, jossa pyykkiä saisi ripustaa lähes joka päivä. Näiden lisäksi on 12 vuotta vanha auto. Sen kanssa on selvitty pakollisilla huolloilla tähän asti, mutta koskaanhan ei voi tietää varmasti.

Puskurissa on nyt rahaa 600 euroa. Kun tulee aika uusia joku kodinkone, niin pähkäiltäväksi jää, ostanko kalliimman ja todennäköisesti pidempään toimivan laitteen vai sorrunko tarjoukseen. Valintoja, valintoja...myös sitä on elämä vähällä rahalla.