Tinderistä ja kaikesta muusta

Keittiöremontti valmistui viimein, mutta laskua siitä ei ole vielä tullut. Olen sormet ja varpaat ristissä odotellut laskua, koska se paljonko budjetti ylittyy määrittää aika pitkälti tämän kesän hankinnat. Lastenhuoneeseen tarvittaisiin pari kirjahyllyä ja minä tarvitsisin pyörän. Pyykinpesukone olisi myös varsin siisti juttu, mutta en ole aivan varma miten sen sijoittelisi tuohon pienehköön kylpyhuoneeseen. Pärjäilin ihan hyvin taloyhtiön omalla koneella, mutta se meni vaihtoon ja uutta ei ole kuulunut. Olen siis pessyt pyykkiä ex-puolison luona ja vanhemmilla. Puolensa ja puolensa kummassakin...

Lapsilla alkoi kesäloma ja siinä sai vanhempikin vähän huokaista helpotuksesta. Kaikenlaisia hoidettavia asioita olisi vielä, mutta olen saanut niitä hitaanlaisesti eteenpäin. Tälle keväälle on mahtunut paljon (liikaa) isompia ja pienempiä muutoksia. Toukokuussa oma jaksaminen alkoi olla vähän huonolla tolalla, vaikka en ensin tajunnutkaan sitä itse. Paino laski, kun unohdin syödä ja syöminen tuntui hankalalta muutenkin. Nukkumaanmeno venyi, mutta uni loppui silti aamukuudelta. Päätin ladata Tinderin, vaikka jollain tasolla tajusinkin olevani melko sekaisin kaikista muutoksista. Ja mitä hyvää siitä seurasi? No ei mitään. Työkaveri on eronnut parisuhteesta vuosi sitten ja hänestä Tinder on parasta ikinä. Mitäpä sanoisin siitä itse...se sopii ihmisille, jotka haluavat tavata (varsin kevyissä merkeissä) muita ihmisiä (kyllä, monikossa), jotka myöskin tapaavat muita ihmisiä. Eikä siinä mitään. Joillekin sellainen sopii ja ymmärrän aivan täysin tuon, että parisuhteesta ei haluta siirtyä parisuhteeseen. Olen kokeillut sitä itsekin huonolla menestyksellä. Mutta minä en ole myöskään mikään välipysäkki miehelle, joka oikeasti haluaa parisuhteen (tai sanoo haluavansa sellaisen, totuus voi sitten olla jotakin muuta).

Ihmisen muisti on hirmuisen lyhyt. Olen ollut tässä tilanteessa ennenkin, eronnut pitkästä suhteesta, mutta unohtanut silti millaista se on. Muistin kyllä paniikin, joka valtasi yksin ollessa. "Mitä nyt tapahtuu, olenko nyt yksin aina?" Hirveän kiireen löytää jotakin, oikeastaan mitä tahansa, joka helpottaisi kipua, epävarmuutta ja pelkoa. Jonkun joka sanoisi, että kaikki käy hyvin. Pitäisi sylissä ja toisi lohtua. Vaan ei se toimi sillä tavalla. Toinen ihminen ei voi pelastaa toista, eikä se ole kenenkään tehtävä. Minkä olin unohtanut oli se, että yhtäkkiä en oikeastaan tiedä kuka olen. Olen joutunut etsimään rajojani uudelleen, miettimään mikä tuntuu hyvälle ja mikä ei. Olen opetellut sanomaan ei ja en halua. Olen kuunnellut ex-puolison tilitystä siitä, kuka tai mikä olen ja miettinyt, että tunsiko hän minua lopulta ollenkaan ja annoinko hänen edes tuntea. Olen käynyt keskustelua edellä mainitussa Tinderissä ja käynyt parillä treffeillä. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin löysin sieltä kyllä pari ihan mukavaa ihmistä ja kumpikin heistä sanoi minusta oikeasti kivoja asioita. Mutta totesin sitten, että en halua aloittaa nyt mitään uutta yhtään kenenkään kanssa, vaan ehkä ennemmin keskittyä itseeni. Terapeutti peukutti tätä ihan täysillä.

Olen alkanut listata asioita, jotka tuovat minulle hyvää mieltä. Olin tehnyt tällaisen listan aika lailla eron aikoihin, mutta huomasin, ettei se toimi ollenkaan. Listasin siinä asioita, joista minun pitäisi pitää ja pitäisi tehdä. Nyt olen listannut sellaisia, mitä oikeasti haluan. Lisäksi Helsingin sanomissa oli hyvä artikkeli Yalen suosituimmasta kurssista Science of Wellbeing. Kuulostaa melkoiselta self-helpiltä, mutta pääpointeissa oli kyllä oikeasti järkeä. Tässä muutama niille, jotka eivät ole ko. artikkelia lukeneet (taitaa olla maksumuurin takana): 

- Ole kiltti toisille ihmisille

- Elämys tekee onnelliseksi, tavara ei 

- Muiden ihmisten kanssa on hyvä olla 

- Iloitse pienistä ja suurista asioista 

- Tunnista mistä pidät, mihin haluat uppoutua ja tee sitä säännöllisesti 

- Nuku vähintään seitsemän tuntia yössä ja harrasta liikuntaa kolmesti viikossa. 

Nämä ovat ehkä perussettiä monelle, mutta minulle tekee hyvää kirjoittaa ne ylös ja miettiä niitä todella.