Uudessa kodissa

Istun uuden vuokra-asuntoni sohvalla. Ulkoa kuuluu lokkien huutoja ja yläkerrasta lapsiperheen ääniä. Minun lapseni ovat isällään ja tänään olin ensimmäistä päivää uudella työpaikalla. Väsyttää ja itkettää. Tuntuu, että tässä hetkessä on hirveän paljon kaikkea. On ex-puoliso, joka suree edelleen ja välillä vetää minut mukaan suruunsa. On esikoinen, joka on mielettömän ihana ja viisas lapsi, mutta ei hän vain pärjää erityislapsena tässä kotikoulussa, eikä minulla ole vanhempana riittävästi resursseja tukea häntä. On yhteishuoltajuus, joka ei vaan ikinä toimi, vaikka lasten isä oli ennen paras ystäväni. Ja sitten se asia, mitä yritän olla ajattelematta. Läheiseni on sairastunut, enkä voi tehdä juuri mitään auttaakseni häntä. Pitääkö minun todella vain katsella sitä vierestä. Tätä olen miettinyt viime päivät. Elämä ei ole reilu, eikä se tunnu reilulle, mutta iso osa näistäkin suruista on ihan omia valintojani. Niiden kanssa pitänee siis vain elää.

Ex-puoliso jäi asumaan yhteiseen kotiimme ja sen myyntiä oli tarkoitus harkita vasta syksyllä. Korona aiheutti kuitenkin sen, että häneltä loppuivat kesäksi työt, joten suunnitelma meni uusiksi. Tarkoitus on laittaa asunto myyntiin heti kun keittiöremontti on saatu päätökseen. Lisäksi otin käyttöön Nordean lyhennysjouston ja asuntolainasta maksetaan vain korot. Sitä näyttäisi riittävän ainakin vuodeksi, mikäli nyt iskee joku toinenkin taloudellinen katastrofi. Tämä toisaalta helpottaa omaakin tilannetta siinä mielessä, että ex-puoliso maksaa toisen asunnon asumiskulut nyt kokonaan itse. Lisäksi sain päätöksen yksinhuoltajakorotuksesta, joka olikin noin 125 euroa lapsilisien päälle ja asumistuki enemmän kuin laskuri antoi eli 120 euroa. Tänään selvisi myös tuleva bruttopalkka, joka on ilman vuorotyön lisiä reipas 2400 euroa. Minulle maksetaan alinta palkkaluokkaa, koska olen talossa uutena työntekijänä. Saan siihen päälle kyllä 5 vuoden kokemuslisän, joka nostaa palkkaa 175 eurolla. Tein aiemmassa työssäni 90% työaikaa ja nyt satasta, joten käytännössä palkka pysyy suurinpiirtein samana. 

Muutto on onneksi suurimmaksi osaksi ohi. Lapset ovat kovasti tykästyneet uuteen asuntoon ja sen pihapiiriin, vaikka tässä on varsin kummallinen pohjaratkaisu ja ikkunoiden välistä tuulee sisään. Tämän hetken tuntemukset uudesta työpaikasta ovat hyvät, vaikka perehdytys on raskasta. Ja koska asiat eivät aina mene, niin kuin suunnittelee on elämässäni nyt eräs ihminen, josta Vesala on sanonut minua paremmin:

"Jotenkin tajuun

Ihan vähän ennen suuteluu

Et tää voi päättyä

Mut ei voi koskaan unohtuu

Me ollaan ikuisesti

Mutta ikuisuus

Voi olla yllättävän lyhyt hetki

Me ollaan loppuun asti, vaikka

Loppu saattaa tulla yllättävän nopeasti

...

Meil ei oo suunnitelmii

Meil ei oo telkkarii

Mut sun kaa tuntuu

Et on lippu kaikkiin laitteisiin"

.-Vesala, Kuningas