Elokuussa palkkaa tuli nettona 2570 euroa. Voisin tottua tällaiseen palkkatasoon. Ensi vuonna kotitalousvähennys ei enää laske veroprosenttia ja silloin palkka tulee alkamaan useimmiten ykkösellä. Päätin alkaa taas seuraamaan ylimääräisiä menoja ja olen kirjoittanut niitä ylös vihkoon. Lapset sairastivat flunssaa heti toisella kouluviikolla ja apteekissa on pitänyt käydä pariin otteeseen. Hankin käytettynä pöydän parvekkeelle ja toiseenkin korituoliin lampaantaljan. Ikeasta tilasin pari säilytysjärjestelmää vaatehuoneeseen, jossa kaikki tavara on nyt vain epämääräisinä kasoina. Lapsille olen löytänyt lisää sisävaatetta kirppikseltä. Lapset kasvavat edelleen melkoista vauhtia ja taas pitää tehdä hankintoja niin ulkovaate- kuin kenkäpuolelle ja nuorempi tarvitsee uudet silmälasit. Saa nähdä riittääkö lasten hankintoihin tarkoitetun tilin saldo, vai pitääkö sinne jatkossa laittaa vähän isompaa summaa kuukausittain.
Keittiöremonttiin tarkoitetut säästöt näyttävät nyt valuvan noihin yksityisen lääkärin palveluihin. Pohdiskelin sellaista, että pitäisikö harkita sittenkin remonttilainaa keittiön osalta. Säästää osa itse ja ottaa osalle summaa lainaa, niin että päästäisiin tekemään remonttia suunnitelmien mukaan ensi vuonna. Puoliso viimeistelee opintojaan ja hänelle on lupailtu jatkoa kesätyöpaikasta. Jos tilanne puolison töiden suhteen vaikuttaa hyvälle ensi vuonna, niin harkitaan tuota remontti- ja ehkä yhdistettyä autolainaa. Pankista ehdot lainalle olisivat luultavasti paremmat kuin esimerkiksi autoliikkeiden lainantarjoajilla (mitä näitä nyt on, Santander?). Lisäksi omat terveyshuolet ovat saaneet pohtimaan sitä, että kannattaako kaikkia asioita venyttää aivan loputtomasti. Meillä on kumminkin kahdelle aikuiselle aika kohtuullinen laina ja asumiskustannukset. Toimiva keittiö olisi hirmu kiva juttu arjessa. Nyt esimerkiksi hellan levyt ovat sen verran vaaralliset käyttää, että lapsia en uskalla päästää sinne itsekseen touhuamaan.
Tykkään elokuun pimenevistä illoista, vaikka tuleva talvi (ja marraskuu) hirvittävät. Taloyhtiön ikkunaremontin jälkeen sain aseteltua tavarat taas paikoilleen ja lisäilin tasoille kynttilöitä. Kotiin tullessa ilahdun edelleen näkymästä olohuoneeseen. Kuten puoliso sanoi, täältä saisi hyvät kuvat asunnon myyntiä varten. Todellisuudessa pinnat eivät tietenkään ole täydellisiä ja asunto on hyvässä ja pahassa rakennettu 50-luvulla. Hetkittäin silti tuntuu kuin asuisi jonkinlaisessa sisustusblogissa (seuraan useampaa sellaista hyvin kiinnostuneena :D ). Jollekin muulle se on joku toinen asia, mutta oma elämä saa lisäarvoa, kun katson miltä peikonlehden vihreä näyttää Tikkurila Neidolla maalattua seinäpintaa vasten. Materialistista? Ehkä niin, mutta tekee siitä arkisestakin päivästä vähän paremman.