lauantai 16. maaliskuuta 2019

Näin siinä kävi

Kirjoittelin pitkää postausta tästä asiasta, mutta tiivistetään (ei näitä jaarituksia jaksa kukaan lukea). Myin asuntoni (en ihan viikossa, mutta melkein) ja ostin uuden. Uuden (tai noh, 50-luvulta sekin) asunnon ostimme miehen kanssa suoraan perikunnalta ja se ei onnistunut viikossa. Voisin nyt tätä kokemusta rikkaampana sanoa, että jos ostat jotakin suoraan perikunnalta, niin katso että kauppakirjat tekee joku, joka tietää mitä tekee. Tai ainakin silloin, kun perikunnalla on useita osakkaita...

No mitäs sitten. Uusi asunto on kylppäriä lukuun ottamatta sisustuksen puolesta ehtaa 80-lukua. Olen saanut viime aikoina todeta, että tapetti on ehtymätön luonnonvara. Kun kuvittelet, että haa, nyt tulee vastaan maalattua seinää, niin se onkin maalattua tasoitetapettia. Ja remonttiin menee rahaa. Ensin tarkoitus oli tehdä mahdollisimman paljon itse, mutta päätimme sitten hoitaa vain purkamista (tapetteja ja muuta mitä seinään on lykätty), jonka jälkeen remonttifirma tasoittaa ja pohjamaalaa seinät ja asentaa lattiat (ja tekaisee yhden seinän ja niin vaatekaapitkin menevät uusiksi ja yksi ovi). Maalaamme sitten lopuksi seinät ja luultavasti kesälle jätetään väliovien, pattereiden ja ovenkarmien maalausta. Ensimmäisessä vaiheessa tehdään kaikki muut huoneet paitsi keittiö, joka tehdään kun siihen on rahaa. Onneksi on kotitalousvähennys. Siitä huolimatta keittiön teko voi mennä ensi vuoden puolelle. Taputtelen silti itseäni olkapäälle siitä hyvästä, että tajusimme palkata remonttifirman hoitamaan noita hankalampia juttuja. Olen laskeskellut, että remontin jälkeen sen hinnan voi (miinus ne kotitalousvähennykset) hyvin lisätä asunnon arvoon. Varsinkin kun se on tehty oikeasti ammattitaidolla.

Tällä hetkellä pakollisten menojen lisäksi maksan vain perheen sisäistä lainaa ja säästän remonttia varten. Sijoitukset rahastoihin ovat tauolla. Tulevana kesänä matkustamme korkeintaan asunnon minikokoiselle parvekkeelle (no teemme varmaan päiväreissuja vähän kauemmaksikin, mutta aika säästölinjalla mennään tämä vuosi). Aika hurjaa, mutta hienoa. Laitan tänne remonttibudjettia, kun se tarkemmin realisoituu. Ollaan kyllä menty jo 10K toiselle puolelle...huokaus. Nyt joku varmaan sanoo, ettei se seinän tasoittaminen ole niin vaikeaa. Ehkä ei, mutta en halua, enkä jaksa. Sen sijaan menen huomenna ihailemaan juuri tasoitettuja seiniä ja repimään lisää sitä tapettia :).

6 kommenttia:

  1. Remonttibudjetti tuppaa aina venymään. Tsemppiä siihen! Ja onnea uuteen kotiin. :)
    Ootko miettinyt, että milloin jatkat taas rahastosijoituksia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä hetkellä se on suuri kysymysmerkki :). Haluaisin saada keittiönkin rempattua mahdollisimman pian, mutta koska tämä muiden huoneiden remppa nieleekin pari tonnia enemmän kuin laskeskelin, niin keittiö voi mennä ensi vuoden puolelle. Alustavasti rahastosijoitukset on laitettu menemään vasta kesäkuussa seuraavan kerran, mutta saatan pitää ne tauolla pidempäänkin.

      Poista
  2. Onnea siis uuteen kotiin =). Se on ihanaa, kun saa suunnitella uuden laittamista ja haaveilla kaikkea mitä haluaisi sinne hankkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia :). Se tässä tosiaan on hyvä puoli, että saa valita itse (vaikka on se valintojen teko välillä melko vaikeaa). Juuri rempattua keittiötä tuskin alkaisin heti vaihtamaan, vaikkei se olisikaan oman mielen mukainen.

      Poista
  3. Onnea uuteen kotiin :) Olispa ihanaa rempata--- jos jaksaisi ja ehtisi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, vähän hirvittää se vaihe, kun pitää taas itse tehdä jotain :D. Nyt on käyty asunnolla vaan kattomassa, että jaaha, katot on kitattu ja tuokin seinä tasoitettu. Hommaa varmaan riittää seuraavaksi pariksi vuodeksi, mutta onneksi voi tehdä pala kerrallaan. Seinien maalaus olisi silti kiva saada purkkiin ennen muuttoa.

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.