Joku (tai varmaan aika monikin) on sanonut, ettei rahalla ole niin väliä, paitsi silloin, kun sitä ei ole. Se on ehkä rasittavinta siinä, kun pitää tulla toimeen pienellä palkalla. Toki bonuksena vielä se, että määräaikaisena töiden jatkumisen tietää aina noin puoli vuotta eteenpäin.
Itse vietän vapaa-aikaani mieluusti tavoilla, joihin ei mene kovin paljon rahaa. Lainaan kirjoja ja videoita kirjastosta, käyn kävelyllä ja kerran viikossa kuntosalilla. Ajoittain käyn miesystävän kanssa lounaalla ravintolassa, kaverin kanssa baarissa yhdellä tai elokuvissa. Matkustelu on sellainen asia, mitä on oikeasti ikävä siitä ajasta, kun olin vielä naimisissa. Silloinkin reissuun pääsi toki harvoin, kahden tai kolmen vuoden välein, mutta nyt se on vain kaukainen haave.
Lapsilla ei ole ollut kovin kalliita harrastuksia ja toiset isovanhemmat ovat monesti tukeneet niissä rahallisesti. Lasten kanssa tulee silti pakostakin kaikenlaisia kuluja. Käyntejä lääkärissä, ulkovaatteita ja kenkiä, joita pahimpana kasvuaikana uusitaan kolmesti vuodessa. Kouluikäiset lapset syövät jo saman verran kuin minä (tai enemmänkin). Sitten on syntymäpäivät ja joulu...menoeriä riittää.
Vähällä rahalla tulee toimeen ja se voi olla ihan mukavaakin. Siihen asti, että sattuu "jotain". Silmäilen välillä huolestuneesti pyykkikonettani, joka on varmaan ensimmäinen kodinkone, jonka joudun uusimaan. Hiljaa mielessäni toivon, että se kestäisi vielä vuoden. Mielellään pari vuotta. Tiskikone on vain kaksi vuotta vanha, voisi kuvitella sen kestävän vielä toiset kaksi? Kuivausrummun sain vanhemmilta vuosi sitten lahjaksi. Se ei ole millään tavalla pakollinen kodinkone, mutta aika ihana ekstra lapsiperheessä, jossa pyykkiä saisi ripustaa lähes joka päivä. Näiden lisäksi on 12 vuotta vanha auto. Sen kanssa on selvitty pakollisilla huolloilla tähän asti, mutta koskaanhan ei voi tietää varmasti.
Puskurissa on nyt rahaa 600 euroa. Kun tulee aika uusia joku kodinkone, niin pähkäiltäväksi jää, ostanko kalliimman ja todennäköisesti pidempään toimivan laitteen vai sorrunko tarjoukseen. Valintoja, valintoja...myös sitä on elämä vähällä rahalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti