tiistai 28. maaliskuuta 2017

Ristiriitaisia ajatuksia

Omassa blogissaan saa (tietyissa rajoissa toki :) ) kirjoittaa mistä vaan ja nyt ajattelin kirjoittaa asiasta, joka varmasti herättää mielipiteitä suuntaan tai toiseen. Oma mielipiteeni tai ajatukseni siitä on vähintäänkin ristiriitainen, asiassa on puolensa ja puolensa.

Mutu tuntumalla sanoisin, että viime aikoinan pinnalla ovat olleet ainakin nämä kaksi: konmaritus eli ja/tai tavaroiden raivaus, eräänlainen minimalistisempaan suuntaan siirtyminen ja "less is more" -ajattelu. Tämän lisäksi ja osittain siihen liittyen säästäminen/sijoittaminen ja kiinnostuminen oman talouden hallinnasta. Ja kun jokin asia alkaa kiinnostamaan ihmisiä, niin löytyy myös ihmisiä, joita haluavat hyötyä tuosta kiinnostuksesta. Esimerkiksi tavaroiden raivaus ei suju kaikilta tuosta vaan ja tänä päivänä voit palkata itsellesi ammattijärjestäjän kesyttämään tavarakaaosta. Toisaalta tämä on minusta hyvä asia. Elämässä voi olla tilanteita, kuten raskas pikkulapsiarki tai muuten haastava elämäntilanne, jossa Konmari on kirja, jonka lainaat kirjastosta, mutta et missään vaiheessa ehdi edes lukea sitä. Toisaalta minusta tuntuu vieraalta se, miten tässä asiassa toinen saa taloudellista hyötyä toisen ahdingosta. Sillä tavaroiden järjestäminen ammattijärjestäjän kanssa toki auttaa, ehkä sen hetken. Mutta siinä puututaan minusta oikeastaan vain seuraukseen, eikä syyhyn. Toki ammattijärjestäjät tarjoavat (en ole asiaan älyttömän perehtynyt, mutta lukemani perusteella näin) nykyään myös kaikenlaisia kursseja, joilla varmaan keskustellaan niistä "henkisistä" työkaluista siihen arkeen, että se keittiö pysyisi jatkossakin siistinä. On ihan normaalia kehittää palvelu, jolle on kysyntää. En tiedä miksi esimerkiksi ammattijärjestäminen tavallaan eroaisi jonkin muun palvelun tuottamisesta, mutta jotenkin se minun mielessäni vain eroaa. Luen usein ammattijärjestäjien blogeja ja minimalismi kiinnostaa minua (tai ehkä tämä ajatus on vaan vienyt mukanaan :) ), mutta se herättää silti ristiriitaisia ajatuksia.

Tähän liittyvä toinen ja oikeastaan paljon enemmän ajatuksia herättävä asia on oman talouden hallinnan ympärille syntyneet palvelut. Löytyy varallisuusvalmennuksia ja seminaareja ja sitten esimerkiksi monen hehkuttama YNAB. Minusta tuntuisi todella vieraalle ajatukselle maksaa tällaisista palveluista. Toisaalta ymmärrän, että jollekin ja ehkä minullekin voisi olla näistä paljon hyötyä, mutta jälleen kerran, joku toinen hyötyy siitä ja minä maksan, että oppisin käyttämään rahojani paremmin? Näistä valmennuksista ja seminaareista on myöskin paha sanoa etukäteen, että kuinka hyödyllisiä ne todella ovat. Säästäminen ei ole mitään rakettitiedettä ja oman talouden hallintaan löytyy minusta netistä ja vaikkapa kirjastosta läjäpäin tietoa ihan ilmaiseksi. Sijoittaminen on taas sellainen asia, missä (hieman laiskana ihmisenä :D ) ehkä kaipaisin jotakin valmiiksi pureksittua pakettia, mutta ongelma tässäkin olisi, että millainen paketti ja kenen mielestä? Sijoittamisessa ja varsinkin osakesijoittamisessa ei nähdäkseni ole vain yhtä oikeaa vaihtoehtoa, koska esimerkiksi toiset haluavat tehdä voittoa ostamalla ja myymällä ja toiset kerätä osinkoja.

Kummassakin edellä mainitussa asiassa häiritsee tällä hetkellä myös entistä päällekäyvempi markkinointi. Talousaiheisissa blogeissa on tehty toki ennenkin yhteistyötä ja jaettu affiliate-linkkejä, mutta tämä ei minusta ole ollut niin häiritsevää kuin vaikkapa erillinen postaus varallisuusvalmennuksesta alennuskoodeineen. Jälleen kerran, on kehitetty palvelu, jolle on kysyntää. Ei siinä ole mitään väärää, tietenkään. Mutta hyötyvätkö näistä palveluista sellaiset, joilla on ihan oikeasti ongelmia rahan kanssa? Ei, eikä se ole heille tarkoitettukaan. Suhtaudun silti ristiriitaisesti, mutta ristiriitojahan elämässä riittää :).

21 kommenttia:

  1. Ammattijärjestäjä ei taida olla mikään virallinen tai säännelty ammattinimike, mutta olen ymmärtänyt, että useilla ammattijärjestäjillä on (ainakin ennen buumin puhkeamista oli) myös psykologian opintoja taustalla. Siivooja ja raivaaja on asia erikseen, mutta ammattijärjestäjä puuttuu erilaisilla tekniikoilla nimenomaan siihen juurisyyhyn, mistä kaaos kotona kumpuaa.

    Samanlaisia ratkaisuja ahdinkoon myyvät esim. kampaajat ja kosmetologit. Ilmankin pärjäisi, mutta monilla on silti tarve maksaa kauneudenhoidosta varsin suuriakin summia ja vielä säännöllisesti.

    Ymmärrän kuitenkin mitä tarkoitat. Olen hieman samaa mieltä noiden varallisuusvalmentajien suhteen. Sama tieto on mielestäni tarpeeksi vapaasti saavutettavissa ilman kalliita kurssimaksujakin. Zemppausta ja innostustahan noista kyllä saa, joka voi olla tärkeä sysäys alkutaipaleelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet ihan oikeassa ja olen vähän jäävi puhumaan ammattijärjestäjän tarpeesta, kun itse tykkään järjestellä paikkoja (varsinainen siivous on sitten erikseen). Ja esimerkiksi kampaajalla käynti on sellainen ylimääräinen luksus, koska tämän hiusmallin oppisin varmasti lyhentämään itsekin.

      Kummankin lapsen ollessa alle 5-vuotiaita kotini ei koskaan ollut siinä kunnossa, että sinne olisi spontaanisti voinut tulla kylään. Tykkäsin järjestellä paikkoja ja keksiä noita systeemejä ehkäisemään kaaosta, mutta aina valuttiin takaisin sekasotkuun. Tukiverkkoa ei ollut ja varmasti elämänhallinnassakin puutteita, mutta muistan edelleen, miten lämmitti äitikaverin vertaistuki "Hei, oot saanut koko tiskipöydän raivattua" :D. Ehkä elämässä voi olla aikoja, jolloin se koti saakin olla vähän sotkuisempi.

      Mutta ehkä itse kaipaisin sellaista ennalta ehkäisevää velkaneuvontaa. Tai valmennusta oman talouden hallintaan, josta maksettaisiin vain nimellinen korvaus. Silloin se olisi oikeasti niidenkin ulottuvilla, jotka palvelua todella tarvitsevat.

      Poista
    2. Velkaneuvonta ja taloustaidot pitäisi kyllä sisällyttää ihan opetussuunnitelmaan. Ja kursseja siitä voisi järjestää aikuisille esim. opistossa myöhemminkin. :)

      Poista
  2. Mukava, että kirjoitit tästä aiheesta. Itse olen hämmästellyt tätä uutta ammattikuntaa, ammattijärjestäjiä. En siksi, että miten joku kehtaa rahastaa toisen ahdingolla, vaan siksi, että tavara todellakin on tänä päivänä Suomessa (ja maailmassa) iso ongelma. Olen itse sen verran jämpti tavaroideni ja rahojeni kanssa, että en herkästi olisi valmis maksamaan ulkopuoliselle saadakseni apua näiden suhteen. Mutta, olen kyllä valmis maksamaan esim. siivoojalle ja pt:lle, vaikka "kyllähän nyt jokaisen kuuluu oma koti saada siivottua ja kyllähän nyt jokainen tavallinen tallaaja osaa liikkua ilman valmentajaa.."

    Sinänsä olen kiitollinen näistä Konmareista ja muista kirjoista, jotka todella ovat nyt pinnalla. On jo korkea aika, että ihmiset havahtuvat tavara-asiassa. Nykyään tavaraa on tarjolla yllin kyllin, halvalla ja helposti. Olen itse sen ikäinen, että olen nähnyt ajan, jolloin (mielestäni) tavaraa oli kotona "sopivasti". Esim. vaatteita ostettiin vain tarpeeseen, ei niinkään mielihalujen perusteella tai vaihtelun vuoksi, saati että joku olisi harrastanut muotia. Vaatteita olivat myös lähtökohtaisesti parempilaatuisia kuin tänä päivänä ja niitä pystyi myös korjaamaan. Muotikaan ei vaihtunut yhtä tiuhaan kuin tänä päivänä, joten samaa vaatetta oli ihan ok pitää niin kauan, kuin se kesti. Sama kaava myös muiden tavaroiden kohdalla.. kodinkoneet olivat kestäviä, samoin kengät, autot, huonekalut..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei minulla sinänsä ole mitään Konmaria vastaan, kyllä tämä ilmiö yleisellä tasolla varmasti herätteli itseänikin entistä tarkemmin miettimään, että mitä tavaroita sitä oikeasti tarvitsee. Parin viime vuoden aikana olen huomannut kulutustottumusten menevän enemmän siihen suuntaan, että ostan aineettomia asioita (jos nyt ulkona syömisestä voi puhua aineettomana) tai palveluita, en enää välttämättä tavaraa.

      Mutta siis, eihän tuossa ammattijärjestämisessä sinänsä ole mitään pahaa, eihän se välttämättä lopulta niin paljon eroa vaikka siivouspalveluista, joita itsekin olen ostanut. Ehkä itseäni vain häiritsee siinä se, että en näe sen varsinaisesti hoitavan syytä vaan enemmän seurausta. Voi tietenkin olla, etten ole perehtynyt asiaan tarpeeksi. Olen vain lukenut ammattijärjestäjien blogeja, en varsinaisesti ostanut tuota palvelua.

      Tavaroiden huono laatu kyllä kismittää täälläkin. Muotiasioista olen kyllä tipahtanut ulos kauan sitten ja varmaan tämä keski-ikäistyminen vaikuttaa niin, ettei asia oikeastaan enää kiinnostakaan. Olen varmaan hyvää vauhtia tätiytymässä :D.

      Poista
    2. Joo, vaikea sanoa kun en tarkemmin tiedä, että pystyykö lyhyen kurssin käynyt ammattijärjestäjä pureutumaan varsinaisiin syihin. Syyt voi olla niin syvällä, vaikeasti havaittavissa ja niiden käsittely vaatisi aikaa (ja ammatti-ihmistä, kuten psykologi tms.) Mutta yleisellä tasolla on hyvä, että tavara-asia on nyt pinnalla.

      Poista
  3. En ole innostunut YNAB:sta, minusta se on taloudenhallinnan harrastamisen väline (enemmän kuin taloudenhallinnan väline, pieni sävyero ;))
    Tuli mieleen facebook-ryhmä Sijoittajanaisten sparrausboxi. Siellä sekä konkarit että aloittelijat vaihtavat kokemuksia ja keskustelu on välillä ihan vilkastakin, jos haluat käydä vilkaisemassa. Tunnen ylläpitäjän, joten tiedän, että hänellä on pitkän linjan osaamista asiaan. Sorry mainos, poista kommentti jos on epäsopivaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei haittaa tämmöinen "mainostaminen", vaikka muuten en tänne mainoksia haluakaan :). Pitänee käydä vilkaisemassa.

      Poista
  4. Tämä oli hyvä postaus ja hyvään aikaan ottaen huomioon, että olen juuri itse postannut ja myös mainostanut aiheesta.

    Osallistun itse tuohon valmennukseen blogin kautta eli oma osallistumiseni on maksuton. Olisinko valmis maksamaan tuosta valmennuksesta? Se onkin toinen asia.

    Uskallan väittää, että omalla kohdallani blogi ja sen mukanaan tuo tuntemattomien lukijoiden ja muiden bloggaajien tuki on auttanut minut näin pitkälle. Jos jotain, niin olisin kenties kaivannut kuitenkin myös enemmän niitä samankaltaisessa elämäntilanteessa olevien vertaistukea. Ja nyt vaikutan kiittämättömältä, mutta sitä en missään tapauksessa ole! On vain niin täydellisen eri asia saada tukea ja tsemppausta bloggaajilta, joiden kirjoitukset keskittyvät siihen mihin kaikkiin osakkeisiin ja sijoituksiin rahat laitetaankaan. Ennemmin kuin siihen, että joku toinenkin olisi siirtänyt (jälleen kerran) Visalta rahaa pankkitilille maksaakseen laskuja.

    Tältä osin toivon, että tällainen verkkovalmennus jossa voi saada anonyymina tukea velkasotkujen selvittelyyn, henkilökohtaisten raha-asioiden kunnostamiseen ja tavata muita samassa tilanteessa olevia ihmisiä, tuo varmasti kaivattua apua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo vertaistuki on tosiaan älyttömän tärkeä juttu. Ja itsekin seuraan aktiivisemmin sellaisia blogeja, jotka ovat lähempänä omaa elämäntilannetta. Itseäni ei tällä hetkellä esimerkiksi hirveästi innosta lukea näitä "Eläkkeelle 35-vuotiaana" tai "Miljonääriksi viiden vuoden sisään"-tyylisiä blogeja, kun oma elämä on aivan toisessa ääripäässä. Itsehän alunperin kiinnostuin enemmän seuraamaan talouttani juuri lukemalla Violacean blogia ja yleensäkin erilaisten säästö- ja sijoitushenkisten bloien seuraaminen pitää yllä mielenkiintoa omaan säästämiseen.

      Toivottavasti verkkovalmennuksesta on sinulle hyötyä. Vaikka suhtaudun asiaan ristiriitaisesti, kuten yllä kirjoitinkin, en ajattele sen olevan yksiselitteisesti huono asia. Varallisuusvalmennuksia on luultavasti tällä hetkellä vaan tarjolla aikamoinen kirjo, miten valita itselleen sopiva ja varmasti laadukas vaihtoehto ja minkä verran se sitten maksaa?

      Poista
  5. Kiinnostava kirjoitus!

    Itse suhtaudun positiivisesti ja oikeastaan arvostan ammattijärjestäjiä. Mielenkiintoinen ammatti! En tunne itse tarvitsevani järjestyspalveluja, (mutta en niitä kyllä osaisi itsekään antaa). Olen hyvin järjestelmällinen ja järjestelyllinen ihminen, mutta en silti helpolla luovu tavaroista, tosin en niitä juuri haalikaan. En siis ehkä osaa samaistua sellaiseen kaaoksessa eläjän elämään; en siihen, miksi niitä tavaroita on kerrytetty liikaa, enkä siihen, miksei niistä osaa päästä eroon vaikka haluaisi.

    Velkavalmennukseen suhtaudun vähän kielteisemmin, mutta kuitenkin suht neutraalisti, lähinnä niin, että en osaa ottaa kantaa, koska aihe tuntuu niin kovin vieraalta. Jälleen sama juttu, en osaa mitenkään samaistua ylivelkaantuneeseen; miksi niitä luottoja on tullut otettua ja miksei niistä osaa päästä eroon vaikka haluaisi.

    Se nyt ei ole kenellekään yllätys, että en olisi valmis maksamaan tällaisista palveluista, tai esim. jostain budjettityökalusta. Joissain varallisuusseminaareissa taitaa lisäksi olla sellaista kovin hurmoksellista tsemppihenkeä, joka itseäni lähinnä oksettaisi. :D Tulisi verkostomarkkinointifiiliksiä ja "olet oman onnesi seppä"-triggeröitymistä ja falskiuden tunnetta...

    No, en ole millään tavalla kohderyhmääkään, joten ei mun tarvitsekaan ymmärtää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä se kiteytyikin: aihe tuntuu vieraalta eikä osaa samaistua tilanteeseen, jossa velkaantunut on jos ei ole koskaan itse ollut sellaisessa tilanteessa.

      Ei millään pahalla, mutta kommenttisi tässä asiassa tuntuu todella jyrkältä, melkein tuomitsevalta. Tuskin kukaan ehdoin tahdoin haluaa velkaantua. Ja jos sitten niin käy, niin ennemmin sitten hakee tilanteeseen apua, vaikka sitten kurssin muodossa.

      Poista
    2. Varmaan noissa varallisuuseminaareissa se "oman elämäsi seppä"- meininki tulee ehkä osittain sieltä Amerikan suunnalta. Käsittääkseni siellä on hyvin voimakkaasti sellainen ajattelutapa, että ihminen voi hyvin pitkälle päättää millainen hänen elämästään tulee. Eli menestyä, jos todella uskoo niin ja tekee menestyksen eteen töitä (no jaa, samaa näkökulmaa rummutetaan varmasti esimerkiksi meidän Kokoomus-puolueessa).

      Rouva Rahahuolelle kommentoisin, että nämä verkkovalmennukset eivät minusta ehkä silti ole omiaan oikeasti velkaantuneille ihmisille. Ehkä ongelmat ovat siinä vaiheessa sillä tasolla, ettei niitä enää pelkällä vertaistuella ja säästöblogin perustamisella ratkaista? Itsehän olet valtavan hienosti hoitanut jo suuren osan veloistasi pois ja suunnitellut miten paljon aiot säästää ASP-tilille. Verkkovalmennus näiden jälkeen vaikuttaa minusta enemmänkin hienosäädöltä, ei millään pahalla :). Vaikeasti velkaantunut ei ehkä myöskään lähtisi maksamaan lisää jostakin, jonka tarjoamasta avusta ei ole takeita. Vaikea tosin sanoa, koska en itse koe olleeni koskaan sellaisessa tilanteessa.

      Poista
    3. Rouva Rahahuoli, osaatko kertoa tarkemmin, mistä kohtaa kommenttiani voi saada sen käsityksen, että tuomitsen? (ja minkä; velkaantumisen vai veloista eroon -kurssit?)

      Nimenomaan kirjoitin niin, että
      -en osaa samaistua,
      -en ymmärrä miksi ylivelkaantumiseen on päädytty, -en ymmärrä sitä, että vaikka olisi kova halu maksaa velat pois, siihen ei kuitenkaan kykene.

      Ainakaan se, että mä en kykene ymmärtämään jotakin, ei tarkoita, että tuomitsisin asian. Ja kuten sanoin, suhtaudun velka-apuun aika neutraalisti. Jos siitä on ihmisille hyötyä, todella hienoa! Mutta ehkä liittyy siihen mun ymmärtämättömyyteeni, että en käsitä, miten kurssi, jonka tiedot osallistuja kai jo tietää itsekin, on niin käänteentekevä. Siis että se kurssilla jaettava faktatieto ei ole olennaista, vaan nimenomaan kannustus ja vertaistuki; sitä jotain psykologista vaikutusta mun on vähän vaikea hahmottaa, miksi se menee niin, miten tuollainen kurssi on se apu, joka auttaa.
      (No tavallaan kyllä ymmärrän, että vertaistuki on hienoa ja vertaistuen saaminen ja antaminen helpottaa. Mutta tavallaan en kuitenkaan ymmärrä, miten ilman vertaistukea ei pysty johonkin mihin sen kanssa pystyy.)

      Ja noiden varallisuusseminaarien kritisointini liittyy siihen ristiriitaan, miten erilainen mielikuva mulla on niistä (pahimmillaan) verrattuna omaan luonteeseeni; en siedä hurmoksellisuutta, verkostomarkkinointia, oikeistolaista unelmahöttösuitsutusta jne. Juuri tuollaista "menestysteologiaa". Mutta on varmaan noistakin aidosti hyötyä monelle, ja taatusti on myös paljon omasta mielestänikin asiallisia varallisuusluentoja! Mieleeni nyt vain tuli tietyt negatiiviset esimerkit.

      (Tarkoitus ei mullakaan ole loukata ketään! Ehkä tässä keskustelussa opitaan toisiltamme toisistamme ja itsestämme. Ainakin mä koitan analysoida nyt, miksi en ymmärrä muita.)

      Poista
    4. Hei. Luulen, että reagion turhan voimakkaasti kirjoituksessasi tähän kohtaan: "en osaa mitenkään samaistua ylivelkaantuneeseen; miksi niitä luottoja on tullut otettua ja miksei niistä osaa päästä eroon vaikka haluaisi.

      Se nyt ei ole kenellekään yllätys, että en olisi valmis maksamaan tällaisista palveluista, tai esim. jostain budjettityökalusta." Vielä tämä velkaantuneena ja omat raha-asiansa sekaisin saaneena, otaksun, että tämä osui minulla ns. hermoon.

      Luin tuon vastauksesi uudestaan enkä kokenut sitä enää toiselle lukukerralla samalla tavalla.

      Itsekään en jaksa verkostomarkkinointia tai hurmoshenkeä. Koen (ja toivon) että tässä veloista eroon-valmennuksessa ei sellaista tulisikaan, vaan pikemminkin ja juuri päinvastoin kannustavaa ja sitkeää vertaistukea, joka saisi motivaatiot pysymään yllä ja sinnittelemään eroon siitä velkataakasta. Kuten pÜÜdeli hyvin muotoilikin, jokainen varmasti tietää että se velkaantuminen johtuu siitä että kuluttaa enemmän, kuin tienaa. Toivottavasti se onnistutaan maltilla iskostamaan kurssilaisten mieliin miten se velkaantumisen kelkka käännetään.

      Poista
    5. Mukava kuulla, että enää tekstini ei tuntunut niin ikävältä kuin aluksi. Nää on välillä vähän vaikeita nää kommenttikommunikaatiot. :)

      Poista
  6. Hyvä aihe! Kirvoittava keskustelu!

    Pakko työntää lusikka soppaan ja sanoa sanottavani (varsinkin näin tällaista verkkomateriaalia mainostavana)!

    1) jos on OIKEASTI VELKAANTUNUT (mikä tämän määritelmä on?) niin onko verkkokurssilla, joka maksaa 40-50 euroa mitään merkitystä? Jos siitä saa ponnistuksen kääntää velkaantuminen toiseen suuntaan?

    2) Mikään kurssi tai blogihan ei suoranaisesti voi muuttaa velkaantuneen henkilön taloutta, jos henkilö itse ei muuta omaa käyttäytymistään ja ajatusmalliaan. Argumentoisin, että vertaistuki ja miksei blogigin voivat olla avainasemassa siihen, että muutoksen voi aloittaa. Kysyisin, että antaako se eväät loppuelämän muuttavaan käytökseen? Tykkään hirveästi käyttää painonpudotusta allogiana velkojen maksulle. Kyllähän se näyttäisi siltä, että kaiken maailman cambridgepussikeitot, tomikokot, painonvartijat porskuttavat hyvää vauhtia vaikka ME KAIKKI TIEDETÄÄN että paino putoaa kun kuluttaa enemmän kuin saa energiaa ruoan muodossa. Jos oikeasti velkaantunut ei hyödy kurssista niin kuka sitten?

    3) Tästä päästään myös yllä kommenteissa mainittuun kokemustunteen puuttumiseen. Työssäni näen paljon alkoholisteja, huumausaineiden käyttäjiä sekä mielenterveyspotilaita. Itse en lukeudu näistä mihinkään ryhmään ja voin sanoa, että ennen en ymmärtänyt näistä ryhmistä yhtäkään. Miksei alkoholisti lopeta juomista tai masentunut vain nouse sängystä ja mene töihin? KOska se ei ole niin yksinkertaista. Tietenkin näissä on erilainen lääketieteellinen tausta enkä väitä, että masentuneiden nettikerho on se ratkaisu mihinkään, mutta AA-kerholla pyyhkii ihan hyvin :) Tarpeeksi paljon kyseisten ihmisten kanssa aikaa vietettyäni en enää kehottaisi masentunutta nousemaan ylös sängystä vaan kysyisin miten sinä voit tänään. Kaikki velkaantuneet eivät velkaannu kulutushysteriassa tehtyjen ylilyöntien takia. Joskus elämä lyö vasten kasvoja, eikä hmisellä ole kykyä vastata siihen. Väittäisin myös, että alko+mielenterveys+huumeiden käyttäjät ovat hyvin edustettuina näissä suomalaisissa velkatilastoissa.

    4) Kurssimaksujen oikeudellisuudesta. Minusta niin kauan kuin luottokortifirmat, pikavipit, ja muut luottokunnat hyödyntävät ihmisten velkaantuneisuutta ja repivät ihmisiltä rahaa niin kurssimaksut on ihan ok. Jos joku haluaa auttaa ilmaiseksi, saa auttaa. Näitähän varmasti on nettipullollaan, erilaisia ilmaisia ohjeita ja työkaluja. Niin on liikuntaohjeitakin, mutta silti uusi treeniohjelma tulee ostettua tasaisin väliajoin. Kaikkihan on jo nähty.
    Voisinko itse maksaa kurssista? Joo ja en. Ostan myös liikuntaohjelmia, vaikka olen itse vetänyt tuntejakin -uusia ajatuksia, itsensä kehittämistä ei voi olla liikaa. Pihistelypäivinä kaikki on rahantuhlausta ja vertaistuki internetissä leikkiyhteisöllisyyttä. Kieltämättä näiden treeniohjelmasivustojen faceryhmään tulee kiitettävän usein laitettua tsemppiviestejä, vastattua muille ja tykättyä muiden uusista enkoista.

    Painotan vielä, että kommenttini on kirjoitettu neutraaliin sävyyn hymynkare huulilla eikä tarkoitukseni ole loukata ketään.

    Ihanaa, että käydään keskustelua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keskustelua tämä tosiaan herätti, vähän enemmän kuin ajattelin :D, mutta hyvä vaan.

      Varmaan joku näitä varallisuusvalmennuksia järjestävä voisi vastata siihen, että onko niistä apua vaikeasti velkaantuneelle (mikä sitten vaikeasti velkaantuneen määritelmä onkin, onhan itsellänikin lainaa yli 6000 euroa "tyhjästä", mutta suurin osa siitä on korotonta). Jos nyt mennään asian ytimeen, niin ehkä näissä valmennuksissa, seminaareissa yms. vaivaa eniten kaksi asiaa: tuntuu kuin ne olisi tarkoitettu sellaisille ihmisille, joilla oikeasti jo menee hyvin. Elämä on hallinnassa, velkaa saattaa olla, mutta sitä lyhennetään, säästöön laitetaan jo rahaa, ei ole varsinaisesti mitään hätää. Ja sitten taas toisaalta, joku saattaa innostua laittamaan paljon rahaa tämmöisiin seminaareihin ja kursseihin, mutta niistä ei välttämättä jää hänelle käteen mitään. Tai, pahimmassa tapauksessa hän alkaa niiden innoittamana ottaa liian suuria riskejä, pelata peliä, jota ei vielä täysin ymmärrä. No jaa, en tiedä saako kukaan tässä nyt langanpäästä kiinni, ehkä en itsekään enää :).

      Poista
    2. Kyllä ymmärrän pointtisi! Sen takia musta on hyvä että on aitoja käyttäjäkokemuksia. Mutta hämmästyttävää ehkä että jotkut tuntuvat tarvitsevan sitä hurmoksellisuutta? Ne nauttii siitä!
      Mutta itse en ole käyttänyt kyseistä ynabiakaan minkä tuolla nostit esiin. Odotan itse innolla sitä kurssia, johon osallistun. Saanko siitä jotain lisää tälle alkavalle matkalleni? Motivaatio kun lähtee itsestä.

      Poista
  7. Ajatuksia herättävä blogikirjoitus. Tavarapaljouden vähentäminen ja olennaisiin asioihin keskittyminen on nyt esille. Konmaritusta, ammattijärjestäjiä, kiertotaloutta jne. Tuntuu, että ainakin ylemmän keskiluokan innostus tavaroita kohtaan on alkanut rakoilla. Tavarat olivat monta vuosikymmentä statussymboleita, katso mulla on varaa näin paljoon tai näin isoon autoon jne. Tuntuu, että statussymbooliarvo on tippunut sitä mukaan, kun tavaroista on tullut enenevissä määrin kertakäyttökamaa. Vaatteet, elektroniikka, kodin sisustus ja kaikki alistetaan trendeille tai muodikkuudelle. Kaikkea pitäisi vaihtaa siksi, että se on tullut vanhanaikaiseksi, eikä siksi, että se olsi rikki tai loppuun kulutettu.

    Itsekin tavarapaljouteeni myöhemmin heränneenä huomasin, että olen kerännyt elämääni suuren määrän tavaraa, joita sitten säilön ja joille ei ole oikeasti käyttöä tai vain ani harvoin. Se, että luopuu epäolennaisesta tavararöykkiöstä on vain hyvästä. Olen nyt useamman kuukauden jo vähentänyt tavaroiden määrää elämässäni. Tuntuu oikeasti hyvältä huomata, että ei kaipaa tavaroita. Toisaalta taas vertailen itseäni vanhempiini, jotka tuntuvat keräävän tavaraa kuin hamsterit.

    Verkkovalmennuksista ja varallisuusvalmennuksista en osaa sanoa, en ole sellaiselle osallistunut. Voisin kuvitella, että niiden toiminta on samanlaista kuin esim. painonvartijat tai personal trainerilla käyminen. Joo samat asiat voi oppia kirjasta tai netistä, mutta se, että joku puhuu ne sulle tekee niistä todellisempia. Lisäksi vertaistuki -motivaattorina on ihan tunnustettu ilmiö, joten jos se motivoi ihmisiä aloittamaan ohjelman, jolla velat saadaan pois tai aloitetaan säästäminen toden teolla. Sanoisin, että hieno homma. Itse en toki koe niitä tarpeelliseksi, koska olen tässä asiassa valveutunut ja motivoitunut selvittämään asiat.

    Sen sijaan YNAB -ohjelmaa itse nyt 4kk käyttäneenä voin todeta, että se aiempi exceleiden täyttö, jota yritin ja jonka aina jätin, koska se oli niin helvetin vaivalloista ja piti säästellä kuitteja jne. Edelliseen verrattuna YNAB tekee asiat mallikkaasti ja yhden ostoksen kirjaus kestää n. 5-10s tai jopa vähemmän kun ne tiedot ovat jo ohjelmassa. Budjetointipuoli on myös toimiva, koska eletään jo olemassa olevalla rahalla, eikä budjetoida tulevia rahoja etukäteen. Minusta toimiva ratkaisu. Ajattelin ainakin vuoden seurailla, miten raha liikuu tileiltäni. Helpoin tapa, jonka olen löytänyt jolla seurata jokaisen tileiltäni liikkuvan tulevan ja menevän euron liikkeitä. Seuranta antaa tietoa, joka antaa mahdollisuuden toimia toisin. Onko kahvila-addiktioni todella 100 euroa kuukaudessa arvoinen.

    Sijoittamisen osalta uskoisin, että seuraavan 5-vuoden aikana noi robo-advisor palvelut tulevat täälläkin yleistymään. Niiden kautta normaali sijoittaja voi asettaa riskitason ja hajautksen tason ja robotti hoitaa sijoituksien hajautuksen ja riski-/tuottotason tasapainoittamisen. Kyse on kai siitä, että onko se sijoituspuoli itselle itsessään kiinnostava asia, jolloin siihen kannattaa paneutua ja voi saada vähän parempaa tuottoa, vai riittääko ihan ok tuotot pienillä kustannuksilla. Tuotot, jotka kuitenkin on todennäköisesti paremmat kuin mitä pankin aktiivinen varainhoito tuottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. YNAB:ista olen hyviä käyttökokemuksia lukenutkin ja se on epäilemättä kätevä, mutta minusta ei ole hankala käyttää exceliä ja säästellä kuitteja (no en käytä exceliä vaan Ubuntun vastaavaa, mutta kumminkin). Teen pari kertaa viikossa ruokakauppaostokset ja niiden lisäksi muita ostoksia tulee aika vähän. Laitan summat heti kotiin tullessa ylös exceliin ja vihkoon, johon erottelen ruokakauppaostokset, polttoaineen ja "ylimääräiset" ostokset eli vaikkapa lounaalla käymisen. Tykkään tämmöisestä näpertelystä, eikä se ole minusta vaivalloista :). Ymmärrän kyllä toisaalta senkin, että jotakuta ei voisi vähempää kiinnostaa tämmöinen ja silloin YNAB on varmaan hyvä väline.

      Poista