lauantai 21. toukokuuta 2016

Joistakin haaveista pitää vain luopua?

Ylimääräiset menot tässä kuussa vain jatkuvat...(Huomaan nyt, että on älyttömän hyvä kirjata niitä erikseen ylös, niin tulee vähän kokonaiskuvaa siitä, mitä kaikkea "ylimääräistä" tulee ostettua.) Eli edellisten lisäksi:

- Printterin mustekasetin täyttö (oli halvin vaihtoehto): 41 euroa
- Kynttilätarvikkeet (aion tehdä lasten opettajille lahjaksi soijavahakynttilöitä) eli ainekset kynttilöihin (vaha, kynttiläsydämet ja tuoksu) 20,8 euroa ja lasit, joihin kynttilät valetaan, pikaliima sydämien liimaamista varten yms. 16,65 euroa. Käytännössä yhden kynttilän hinnaksi tulee noin 6 euroa, koska aineksista tulee  kolme ylimääräistä kynttilää. Niillä voisin lahjoa vaikka siskoa, joka majoittaa minut ja lapset kesälomareissun ajaksi.
- Pitsa 8 euroa (rankan viikon päätteeksi, tilasin töihin).
- Postimerkit 4,80 euroa.

Ruokabudjetti on myös tämän viikon osalta mennyt vähän yli, mutta saan sitä luultavasti tasapainotettua lapsettomalla viikolla.

Asumisasiat ovat nyt pyörineet mielessä. Vaikka asunnon ostaminen ei ole vielä ajankohtaista, olen selannut Etuoven ja Oikotien ilmoituksia ja seurannut hintatasoa tietyillä alueilla. Seuraavaksi asunnon ostamiseen liittyviä faktoja. En pystyisi ostamaan kuin maksimissaan kolmion. Haluan asua kohtuullisen matkan päässä töistä ja lisäksi matka lasten koululle ei saa minusta olla yli 3,5km. Muutenkin haluan asua kohtuullisen matkan päässä kaupungin keskustasta eli kolmio se on. Asuntoja myydään monenlaiseen hintaan, mutta kolmio maksaisi ainakin 120K. Jos ajatellaan, että asunnon hinnasta pitää olla säästettynä 10% + varainsiirtovero, niin käytännössä näistä tulisi yhteensä 15K. Vaikka saan osan veloistani maksettua ainakin parin vuoden sisään, niin tuon summan säästäminen kestäisi minulta silti ainakin neljä vuotta. Tietysti yksi vaihtoehto on lainata rahaa vanhemmilta, mutta...onko se(kään) sitten loppupeleissä fiksua, vaikea sanoa.

Olen miettinyt sitä, että omistusasunnon tavoittelu kummankin lapsen vielä asuessa kotona, ei välttämättä ole kokonaisuuden kannalta hyvä vaihtoehto. Lapset muuttavat pois kotoa todennäköisesti noin 10-12 vuoden sisällä. Me emme mahtuisi erityisen mukavasti kolmioon, emme varsinkaan sitten, jos vielä miesystävä muuttaa samaan asuntoon. Lapsille on todennäköisesti tärkeää saada viimeistään teini-ikäisinä omat huoneet, vaikka ovatkin samaa sukupuolta. Minä en voi antaa heille samanlaista keskiluokkaista lapsuutta omakotitalossa kuin itselläni oli, mutta omat huoneet vuokra-asunnossa pystyn maksamaan.

Lisäksi kuviossa ovat vielä omat työt. Olen töissä paikassa, jossa työ on aika fyysistä ja välillä henkisesti kuormittavaa. Paikasta saa kuitenkin kohtuullisen helposti vakipaikan ja palkka on paras, mitä tällä alueella saa (toki ero toisiin paikkoihin ei ole mikään älyttömän iso). Olen ajatellut, että oman elämänlaatuni kannalta olisi paras vaihtaa jossain vaiheessa (pakosta, jos soppari loppuu, mutta muutenkin esimerkiksi ensi kesänä) toiseen paikkaan. Tiedän, että toisessa paikassa työmäärä on kohtuullisempi, työ muutenkin mielekäämpää ja miinuksena sitten se, että vakipaikkoja tulee auki todella harvoin. Työsopparit saattavat tuolla toisessa paikassa olla vain muutaman kuukauden kerrallaan...epävarmuus siis lisääntyisi entisestään. Sellaisessa epävarmuudessa asuntolaina voisi lisätä unettomia öitä.

Alan kallistua sen vaihtoehdon puolelle, että ostan asunnon sitten, kun minulla on siihen oikeasti varaa (olen saanut säästettyä rahaa tarpeeksi itse), työtilanne on jollain tavalla vakaampi ja ainakin yksi lapsi asuu jo omillaan :). Elämä ei ole pelkkää säästämistä, vaikka se varsin kiinnostavaa onkin. Haluan elää onnellista elämää. Käydä itse vaikka kerran vuodessa pienellä reissulla, tarjota lapsille mahdollisuuden harrastaa edes yhtä toivomaansa harrastusta ja ne omat huoneet. Haluan jonkinlaista väljyyttä rahan käyttöön, jos sellaisesta voi nyt tällä palkalla puhua :D. Ja viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä: haluan ostaa kivan asunnon. Omistusasuminen ei houkuttele minua pelkästään sen takia, että se olisi taloudellisesti järkevämpää. Haluan myös asua tietyllä alueella, hyväkuntoisessa ja minua miellyttävässä (mutta tuskin missään uudessa) kerrostalossa tai rivarissa.

Joskus pitää pysähtyä ja miettiä, mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Olen onnekas, kun olen saanut kaksi perustervettä ja ihanaa lasta ja minulla hieno mies miesystävänä sekä ystäviä. Erosin lasten isästä, mutta se ei tee hänestä huonoa isää. Olisin voinut valita paljon huonomminkin. Elämässä on sattunut kaikenlaista, mutta kokonaisuuden puolesta olen mielestäni reilusti saamapuolella. Sellaisissa asioissa, joita ei voi mitata rahassa.

7 kommenttia:

  1. Kuulostaa järkevältä pohdinnalta. Lapsille on paljon tärkeämpää yhdessä vietetty aika ja vaikka nuo mainitsemasi harrastukset kuin se että asutaanko vuokralla vai omistusasunnossa.

    VastaaPoista
  2. Ratkaisusi on luultavasti myös rahallisesti järkevä, koska muutto lähivuosina olisi kirjoituksen perusteella erittäin todennäköinen.

    Omistusasunnon ostosta ja myynnistä koituvat kulut ovat todella isot, joten ne saattaisivat syödä nopeasti kaiken mitä olisit vuokraan nähden säästänyt. Lisäksi tilantarpeesi on pian suurimmillaan (mies + lasten huoneet) ja sen jälkeen nopeasti pienenevä (lapset muuttavat pois), joten ensin asuisitte joko ahtaasti kolmiossa tai liian kalliissa neliössä jonka jälkeen sinulla jäisi käteen ylisuuri asunto, vaikka mahtuisitte miehen kanssa edulliseen kaksioon.

    Olen samaa mieltä Talous haltuun kanssa: ratkaisusi kuulostaa järkevältä!

    T: Ananas
    Yksinhuoltajan selviytymisopas

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommenteista :). Laitoin nyt hakemuksen vetämään lähellä oleviin kohtuuhintaisiin vuokraneliöihin, mutta niiden vapautumisestahan ei ole mitään varmuutta. Luulen, että lapset voivat vielä pari vuotta asua samassa huoneessa (tai minä tarvittaessa muuttaa olohuoneeseen). Mutta 12-vuotiaana esikoinen varmasti jo kaipailee omaa huonetta.

    VastaaPoista
  4. Hyi minua, mutta oletko ihan varma että lasten opettajat haluavat itsetehdyt kynttilät?
    Okei, se on sentään kuluvaa, mutta tuttavaopettajani ovat hyvin mielissään kun eivät saa mitään :)

    Mietteesi asunnon ostosta ovat kyllä ihan oikeita. Uskon lasten arvostavan enemmän omaa huonetta kuin omistusasuntoa. Etenkin teini-iässä se oma huone on kyllä tärkeä, joku paikka mihin vetäytyä teiniangstissa.

    VastaaPoista
  5. No jos kynttilöistä tulee ihan susia, niin annan sitten jotain muuta :). Opettajat saavat joka tapauksessa muutakin ihan ostettua "kuluvaa". Ja luulen, että arvostavat kyllä tämmöisiä juttuja, kun lapset eivät ole ihan tavallisessa peruskoulussa (en anonyymistikään halua ihan kaikkia yksityiskohtia kertoa). Jotenkin haluaisin vaan välittää sitä arvostusta opettajia kohtaan. Varsinkin kun kumpikin lapsistani on omalla tavallaan vähän haastava tapaus...

    VastaaPoista
  6. Hyviä ajatuksia! Itse ajattelen, että kaikkea ei voi saada. Ja osaa unelmista pitää ehkä siirtää tulevaisuuteen. Minulla omistusasunnon ostaminen on yksi sellainen. Haluan varautua siihen opettelemalla asuntosäästämistä. Ja sit kun/jos aika on jossain vaiheessa otollinen, on siihen edes vähän varautunut. :)

    VastaaPoista
  7. Niinpä :). Harmi kun itellä ei ole enää ASP-tiliin mahdollisuutta. Mutta säästää voi vuokrallakin...

    VastaaPoista